Hortensian varjossa lymyää omituinen sakki

Kuva: Helga
Talonmiehen kukkavarastoa

On kaunis kesäpäivä ja suvisunnuntai.

Hyvät kelit palasivat koko Suomeen ja myös suviseuraväellä pehmennyt peltoalue kuivahtaa. Siellä on monet kuraiset kumpparit jonossa, lapset naamallaan ravassa ja ihmetellä täytyy kuinka kärsivällistä porukkaa nämä ihmiset ovat. Kun tunnen heitä henkilökohtaisesti enemmänkin, niin tiedän, etteivät ihan pikkuasioista jaksa välittää.

Vastapainoksi tulee mieleen eräs kauan, kauan sitten tuntemani lähinaapuruston äiti, jonka siisteyskasvatus oli viety niin äärimmilleen, ettei mitään järkeä. Koko perhe tanssi äidin pillin mukaan ja kaikki nurkat oli jynssätty puhtaiksi. Luulen, että jotakin ahdistuneisuutta tai masennusta tuossakin jynssättiin pois päätä rassaamasta. Olipahan ainakin nurkat, kakarat ja isäntämies järjestetty tunnontarkasti viimosen päälle.

Mutta mikäs keittiöpsykologi se minä luulen olevani? Hyi minua.

@@@

Haluatteko tietää, mitä kannattaa huomioida jos on

a) myymässä kämppää?

b) ostamassa kämppää?

Ette? Kerron silti, koska kokemus on vankka, kuten ainut lukijani hyvin tietää seurattuaan elämääni apauttiarallaa kai kohta parisenkymmentä vuotta. (Toinen lukijani ei ehkä tiedä kaikkia taustoja, jotka selittävät näinkin pitkän stalkkaamisen kohdistuen elämänmenoon, jossa ei ole mitään kummallisempaa paitsi täydellinen kummallisuus kaikkine käänteineen.)

Aihe on aktuelli siksikin, että tällä hetkellä allekirjoittaneella on päällä sekä tilanne a) että b). Ensin mainitun suhteen tänään tulossa jokin porukka tutkimaan kotinurkkiamme. Tilanne on edennyt nopeasti siihen nähden, mihin on totuttu. Kaupat on joskus venyneet puoleenkin vuoteen. Mutta ken mökkiään myy saa nyt kuulla erinomaisen viisauden, jonka joltakin olen matkan varrella oppinut:

                                              "Ostajia ei tarvita kuin yksi."

Kuva: Helga

Näinhän se on ja näinhän se menee, mutta ihan kaikille ei kannata mörskäänsä myydä. Sekin on opittu. Etenkin omakotitalon myynti on aina myyjälle(kin) riski. Jos tulee se hankala ostaja, josta sitä ei heti ei päällepäin huomaa,  niin ollaan kevyesti viisi (5) vuotta orjanaan. Kun saranat ei suoristu, laatta on irti, takka savuttaa, ikkunanpoka irvistää... (keksittyjä esimerkkejä) kilahtaa puhelin ja puhelimen päässä vaativa ääni. Talonmies hyppää kärryynsä ja lähtee ajelemaan paikalle auttamaan, tutkimaan, selittämään ja sovittelemaan. Ja sitten kun viisi (5) vuotta on täynnä nostetaan lasi kuohuvaa ja todetaan: finalemente - orjuus loppui!

...ja kun talo sitten aikanaan menee uuteen myytiin ja Hankala Tyyppi ajautuu puolestaan itse orjaksi ja soittaa meille, niin sanotaan, että hoitelepa asiasi.

No, ei  näitä nyt joka kerta ole tullut, mutta ainakin yksi ja lisäksi parikin kaveria, joilla asia on edennyt vielä pitemmälle ihan viranomaistutkintaan.
En sano, etteikö selvistä rakennevirheistä (etenkin peitelyistä) saisi valittaa. Kun vaikkapa on ostettu ihana vanha asevelitalo, josta sitten keittiön lattia romahtaa, kun rossipohjan ilmanottoaukot on tukittu ja hirret lahonneet, niin kyllä siinä on jo vaatimusten paikka.

En osta asevelitaloa, älkää luulkokaan, niin kauniita kuin ne ovatkin. Oma asiantuntemus ei riitä sen enempää ostamiseen kuin korjaamiseen tai huoltamiseenkaan.

@@@

Kuva: Helga
"Oli kesä, kesä, kesä. Oli pesä, pesä, pesä..."

Miten ihminen on näin kauniilla ilmalla sisällä?! Häpeäisi. Kerrankin on sulo sunnuntai, niin mitä tekee tuo vanha huuhkaja? Istuu ja kirjoittaa blogia. Onko hävyttömämpää kuultu?

Selitys: lähden kohta seuraamaan erästä ulkopelilajia kentän reunalle ja siitä sitten pelaamaan itse erästä toista ukopelilajia. Joku roti auringossa venymiseen. Koska melanoomariski. Että hatut päähän (melanooma voi tulla päänahkaankin) ja kertoimet naamaan.
Lisäksi haluan kertoa, että tunnen useamman ikäiseni (sarjassa kypsät hedelmät) naisen, jotka on ikänsä venyneet auringossa ja talvella vetäneet sminkkiä naaman täyteen eli värivoidetta ja puuteria. Naamat heillä on nyt kuin rypistynyttä silkkipaperia.
Älkää Te, hyvä lukijani, tehkö sitä virhettä.
Ja jos virhe on jo tehty, niin ei voi mitään.

...mistä johtuu, että tuosta tuli täysin irrelevantisti ja mitenkään asiaan liittymättömästi mieleen 60-luvulla isompien lasten rallattama höpötys:
                                     "Raitis ja reilu, ei horju, ei heilu...vaan kaatuu kerralla."
Ehkä lukijanikin muistaa tämän hokeman?

Iloisin asuntomyymäläterveisin
Helga

Ps. jos kohta lukijani kiemurteleekin uteliaisuudesta asuntomarkkinoiden tuulien vuoksi, voin kertoa, ettei asiaan liity dramatiikkaa. Täysin suunnitelmallisesti tässä edetään, jos kohta sivullinen hymyileekin hieman vinosti elämänmallillemme. "Mitä! Me on asuttu tässä talossa 27 vuotta!" parahti eräs ikivanha ystävä. Kysyin häneltä missä julkaisussa (esim. Raamattu, Koraani tai vastaava) on sanottu se tarkka aikamääre, joka taloissa ja asunnoissa on asuttava? Ja onko se vuosi, viisi, kymmenen vai 27? Ehkä 28 v 8 kk? Ei tullut vasta-argumenttia. Jonkinlaiset normaaliuden kriteerit toki jokaisella on päänupissaan, vaan kukapa sanoo, mitkä niistä ovat juuri tismalleen oikeat?

Kuva: Helgan yölliseltä melontareissulta