 |
| Kuva: Helgan arkisto |
Olen paitsi ollut kovin ylösotettu reissuineni, talonmyynteineni ja etenkin töineni, myös siinä käsityksessä, ettei ruudun toisella puolella ole sieluakaan. Tämä merkittävä väärinkäsitys johtuu puolestaan asiaintiloista, joihin on puuttunut blogialustan pitäjä (syyttäkäämme aina ulkopuolisia tahoja). Tai sitten sompailin asetukset jossain vaiheessa niin, etten nähnyt kommentteja tulleen, koska olin laittanut hypertiukan moderoinnin päälle älyämättä vilkaista pankkiholvin puolelle, jossa Monnin, Risan ja Kettutädin kommentit olivat ylähyllyllä ja kalterit kolahtaneet ala-asentoon.
@@@
Jep. Reissu tuli heitettyä.
Mykistävät oli maisemat ja sai laulaa koko lauluvarastonsa karhujen mielialueilla. (Huomautan tähän, että ei, en ollut Karhunkierroksella, jota sesonkiaikoina kartan. Sakkia painelee siellä likipitäen jonossa. Eikä tarvi laulusta huolehtia, kun edellä tai perässä puskeva naisporukka pitää metakasta huolen. Nimimerkillä Runsaasti Kokemuksia.
Karhunkierrokselle kannattaa mennä vaikkapa marraskuussa ennen lumien tuloa, jos rauhaa kaipaa. Sama koskee Oulanka- ja Kitkajokea. Vuosittaiset arviot Karhunkiertäjien lukumäärästä vaihtelevat 10 000 molemmin puolin. Alla olevaan 200 000 henkilön määrään on laskettu mukaan myös päiväkulkijat.
"Oulangan ja Valtavaara-Pyhävaaran luonnonsuojelualueiden läpi kulkeva Karhunkierros on Suomen suosituin vaellusreitti. Kävijöiden määrä on kasvussa ja viime vuonna vierailijoita oli yli 200 000."
Maaseudun tulevaisuus 24.9.2016
https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsä/oulangan-kansallispuisto-kasvattaa-suosiotaan-1.163044
@@@
 |
| Kuva: Helga |
Ajelin autolla niin pitkälle kuin pääsi, jonka jälkeen vinssasin auton perässä olleella pyörällä niin pitkälle kuin pääsi, josta jatkoin kävellen. En yöpynyt maastossa, sillä tiesin sadetta olevan odotettavissa. Mutta aamusta iltaan tuli kyllä vedeltyä raitista erämaailmaa keuhkorakkuloihin. Ja laulettua kaikki Kaisa Korhosen taistelulaulut ja muut KOM-teatterin kailotukset.
https://www.youtube.com/watch?v=QLoxDErSbco
Paikallisiakin kannattaa aina haastatella, niin saa hyviä vinkkejä melonta- ja jotostelureiteistä. Suunnitelmissa on melontareissu vielä ennen jäiden tuloa, kunhan lähipäivinä pihalle kipataan vanha kajakkini. Se palaa kotiin 6 vuoden jälkeen - tosin jälleensyntyneenä. Paattimalli, jolla vanha tätikin uskaltaa palautua isoille seljille, kun virtaviivainen taitureiden paattimalli ei enää totellut suitsia (lue: ei enää tarvittavia taitoja sen käsittelyyn isoilla vesillä).
Onko lukijani muuten tullut ajatelleeksi, että iän karttuessa näppäryys ja taitavuus vähenee, jos kohta (useimmilla) viisaus lisääntyy? Meikäläinen on. Mutta tällä mennään: nu kör vi bara, sanoo ruotsalainen.
Tässä yksi marssilauluistani: "Ei, minä en tarvitse puolikasta! Anna minulle kokonainen maa ja taivas! Meret ja joet ja vuorten harjanteet: minun! En suostu jakamaan."
https://www.youtube.com/watch?v=tXzplYoo9Ks
@@@
Mitä näkyi metsässä?
Lintuja, poroja ja hyvin lihava homo sapiens-pariskunta tulossa 60 kilometrin takaa jääkaapin kokoisia rinkkoja kantaen. Kävi mielessä kuinka nuo saataisi erämaasta lasarettiin, jos sepelvaltimokalkki repsahtaisi. Onneksi asia ei tullut ajankohtaiseksi kuulo- ja näköetäisyydellä ollessani.
Toinen heistä oli iloinen ja juttutuulella, toinen puolestaan äkeissään. Retosteli talsituilla kilometreillä varmaankin välttyäkseen heittäytymästä mahalleen raivokohtauksen kourissa. Annoin sen, mitä hän oli vailla: ihailua, ihailua, ihailua, aploodeja ja oh-hoh ja olittepas te ja ihan käy kateeksi ja ajatella! Jospa jaksoi sillä loput 15 kilometriä.
https://www.youtube.com/watch?v=FiRNU1F0FSo
@@@
Karhukello on nyt ostettu ja seuraava etappi mielessä joko kävellen tai meloen. Pitää miettiä. Melontapaikka on sellainen, että vesillä selviän yksinkin, ellei kaverit jouda mukaan. En kyllä ole varma, joudanko itsekään, sillä edessä on yksi Ruotsin matka ja muutto, sillä...
@@@
...talo on myyty.
Tarkkasilmäinen lukijani saattaa muistaa, että ensimmäinen tämän sinällään piinaavan ja itsepintaisen roskablogin teksti näki naurettavan päivänvalonsa 21.9.2013. (Ihme, että sinnikko lukijani jaksaa sotkea silmiään tälläisellä materiaalilla, jonka luulisin jäävän vain omien, kohta kaihisten silmämunieni tarkasteltavaksi.)
Kuinka tämä nyt liittyy talokauppoihin? Antakaa kun tarkennan.
Tuolloin asuttiin maisemiltaan niin mykistävässä paikassa, ettei enää koskaan. Seutukunnan esimiestyö kuitenkin kohteli allekirjoittanutta siinä määrin kalseasti, ettei ansainnut loistavaa persoonaani, joten otin ja läksin. Hyvällehän aina töitä löytyy.
Niin nytkin. Mutta uudella paikkakunnalla ei ollut ostettavaa kotia ja sukulaisten tilanne alkoi toisella paikkakunnalla ajautua siihen malliin, että apua tarvittiin. Kun työkään ei oikein vastannut toiveitani (esimiestyö toki loistavaa), niin lähdettävä oli sieltäkin. Tuolloin tuli tunne, että oma asunto oli saatava uudelta paikkakunnalta. Onneksi oli ostettavaakin. Päädyttiin tähän hyvään ja mieluisaan taloon toki tietäen lähialueen kaavasuunnitelmista. Ajateltiin, että häivytään siinä vaiheessa, kun naapurustossa asiat lähtevät etenemään. Nyt ollaan siinä tilanteessa.
Talo vaihtaa siis omistajaa. Uusi omistajaväki on tarkkaa porukkaa ja tietoinen lähialueesta. Ostajana kannattaakin tietysti aina ottaa selvää sekä tulevista naapureista että alueen kaavasta, jos sellainen on eli kämppä kaava-alueella. Kaava-alueen ulkopuolelle rakentamissuunnitelmistakin on kokemusta. En suosittele. Tuolloin juttu kaatui kalkkiviivoille, joskin siitä on jo aikaa.
@@@
Mitä nyt? Minne mennään kotia pitämään?
Tuleva koti on kiikarissa. Täytyy toivoa, että asia sopii myös pankille. Varma ei voi olla ja sitten on vain katseltava halvempaa. Tässä yhteydessä kerrottakoon, että meikäläinen ei kuulu kroisoksiin eikä säästötalousihmeisiin, joita on ihan tavallisissa veronmaksajissa, tunnenkin. Tässä huushollissa on aina pistetty sileäksi se, mitä on tullut på grund av att:
Kirstussa ei ole taskuja.
Ehkä lukijanikin on kuullut tuon sanonnan jossain yhteydessä ;D ?
@@@
Kiitos lukijalleni, kun olet siellä!
Ja nyt maastopyörällä pusikoihin kaatuilemaan.
teidän Helga
Paikallisiakin kannattaa aina haastatella, niin saa hyviä vinkkejä melonta- ja jotostelureiteistä. Suunnitelmissa on melontareissu vielä ennen jäiden tuloa, kunhan lähipäivinä pihalle kipataan vanha kajakkini. Se palaa kotiin 6 vuoden jälkeen - tosin jälleensyntyneenä. Paattimalli, jolla vanha tätikin uskaltaa palautua isoille seljille, kun virtaviivainen taitureiden paattimalli ei enää totellut suitsia (lue: ei enää tarvittavia taitoja sen käsittelyyn isoilla vesillä).
Onko lukijani muuten tullut ajatelleeksi, että iän karttuessa näppäryys ja taitavuus vähenee, jos kohta (useimmilla) viisaus lisääntyy? Meikäläinen on. Mutta tällä mennään: nu kör vi bara, sanoo ruotsalainen.
Tässä yksi marssilauluistani: "Ei, minä en tarvitse puolikasta! Anna minulle kokonainen maa ja taivas! Meret ja joet ja vuorten harjanteet: minun! En suostu jakamaan."
https://www.youtube.com/watch?v=tXzplYoo9Ks
 |
| Kuva: Helga |
@@@
Mitä näkyi metsässä?
Lintuja, poroja ja hyvin lihava homo sapiens-pariskunta tulossa 60 kilometrin takaa jääkaapin kokoisia rinkkoja kantaen. Kävi mielessä kuinka nuo saataisi erämaasta lasarettiin, jos sepelvaltimokalkki repsahtaisi. Onneksi asia ei tullut ajankohtaiseksi kuulo- ja näköetäisyydellä ollessani.
Toinen heistä oli iloinen ja juttutuulella, toinen puolestaan äkeissään. Retosteli talsituilla kilometreillä varmaankin välttyäkseen heittäytymästä mahalleen raivokohtauksen kourissa. Annoin sen, mitä hän oli vailla: ihailua, ihailua, ihailua, aploodeja ja oh-hoh ja olittepas te ja ihan käy kateeksi ja ajatella! Jospa jaksoi sillä loput 15 kilometriä.
 |
| Kuva: Helgan arkisto |
https://www.youtube.com/watch?v=FiRNU1F0FSo
@@@
Karhukello on nyt ostettu ja seuraava etappi mielessä joko kävellen tai meloen. Pitää miettiä. Melontapaikka on sellainen, että vesillä selviän yksinkin, ellei kaverit jouda mukaan. En kyllä ole varma, joudanko itsekään, sillä edessä on yksi Ruotsin matka ja muutto, sillä...
@@@
...talo on myyty.
Tarkkasilmäinen lukijani saattaa muistaa, että ensimmäinen tämän sinällään piinaavan ja itsepintaisen roskablogin teksti näki naurettavan päivänvalonsa 21.9.2013. (Ihme, että sinnikko lukijani jaksaa sotkea silmiään tälläisellä materiaalilla, jonka luulisin jäävän vain omien, kohta kaihisten silmämunieni tarkasteltavaksi.)
Kuinka tämä nyt liittyy talokauppoihin? Antakaa kun tarkennan.
Tuolloin asuttiin maisemiltaan niin mykistävässä paikassa, ettei enää koskaan. Seutukunnan esimiestyö kuitenkin kohteli allekirjoittanutta siinä määrin kalseasti, ettei ansainnut loistavaa persoonaani, joten otin ja läksin. Hyvällehän aina töitä löytyy.
Niin nytkin. Mutta uudella paikkakunnalla ei ollut ostettavaa kotia ja sukulaisten tilanne alkoi toisella paikkakunnalla ajautua siihen malliin, että apua tarvittiin. Kun työkään ei oikein vastannut toiveitani (esimiestyö toki loistavaa), niin lähdettävä oli sieltäkin. Tuolloin tuli tunne, että oma asunto oli saatava uudelta paikkakunnalta. Onneksi oli ostettavaakin. Päädyttiin tähän hyvään ja mieluisaan taloon toki tietäen lähialueen kaavasuunnitelmista. Ajateltiin, että häivytään siinä vaiheessa, kun naapurustossa asiat lähtevät etenemään. Nyt ollaan siinä tilanteessa.
Talo vaihtaa siis omistajaa. Uusi omistajaväki on tarkkaa porukkaa ja tietoinen lähialueesta. Ostajana kannattaakin tietysti aina ottaa selvää sekä tulevista naapureista että alueen kaavasta, jos sellainen on eli kämppä kaava-alueella. Kaava-alueen ulkopuolelle rakentamissuunnitelmistakin on kokemusta. En suosittele. Tuolloin juttu kaatui kalkkiviivoille, joskin siitä on jo aikaa.
 |
| Kuva: Helga |
Mitä nyt? Minne mennään kotia pitämään?
Tuleva koti on kiikarissa. Täytyy toivoa, että asia sopii myös pankille. Varma ei voi olla ja sitten on vain katseltava halvempaa. Tässä yhteydessä kerrottakoon, että meikäläinen ei kuulu kroisoksiin eikä säästötalousihmeisiin, joita on ihan tavallisissa veronmaksajissa, tunnenkin. Tässä huushollissa on aina pistetty sileäksi se, mitä on tullut på grund av att:
Kirstussa ei ole taskuja.
Ehkä lukijanikin on kuullut tuon sanonnan jossain yhteydessä ;D ?
@@@
Kiitos lukijalleni, kun olet siellä!
Ja nyt maastopyörällä pusikoihin kaatuilemaan.
teidän Helga
2 kommenttia:
Kiitos Helga, täällähä minä vaikka en ole sitä ilmoittanutkaan! Omissa asioissa on ollut ja on edelleen hommaa, akkuja latailen tätä blogia lukemalla! Hyvää syksyä!
Anonyymi, hyvä, jos akkusi latautuvat blogillani :D
Paras kiitos ever.
Voimia!
H
Lähetä kommentti