Kirjallisia orjuutuksia, portaissa luettuja dokumentteja ja aamuvirkkuja

Kuva: Helgan arkisto

Joskus sitä vain on niin tyytyväinen itseensä!

Sattui niin, että tälle viikonlopulle oli kirjallista työhommaa vaikka muille jakaa. Viikonlopun raskautukset alkoivat puristaa jo perjantaina iltapäivästä työpäivän ollessa vielä kesken. Siinä puoli neljän aikoihin löytyi postilokerosta vielä yllätyskin. Nimittäin kirjallinen homma, jonka olin luvannut hoitaa, mutta jonka olemassaolon olen tyyten unohtanut kuin kiusallisen sukulaisen, jota ei mielellään tapaisi edes anopin hautajaisissa. Tiesin, ettei ensi viikolla ole sille mitään aikaresurssia.

Siis kuinka selviytyä?
Kokemus on osoittanut, että asioihin kannattaa tarttua heti.
(Annan nk. hyviä neuvoja, koska olen niin erinomainen ja mitä suurimmassa määrin onnenhaltijoiden suosikkilapsi, katsokaa ja ihailkaa! Käynkin tässä välissä päivittämässä faseen, että "Voi ei, Kanarian matka tulossa, enkä ole vielä edes aloittanut pakkaamista!" tai "Täältä tullaan Sokosti!" tai "Taas mennään!")

Kuva: Helgan arkisto

No, back to basics eli Kuinka Selvitä Viikonlopun Rististään.

1. Ei lähdetäkään perjantaina tavalliseen aikaan kotiin, vaan jäädään puskemaan yllätyshomma valmiiksi. Kun kotonakaan ei ole ketään odottamassa (Talonmies pekkaspäivillä), niin mihinkäpä olisi kiirekään.

Kun työ on valmis ajetaan lähimmän kauppakeskuksen hampurilaisbaariin. Tilataan suurin annos jättiranskalaisilla, struutataan pahvikupit täyteen ketshuppia, hamstrataan suolapusseja retkiä varten ja istutaan märsyämään purilaista niin, että majoneesit valuvat leukapieliin ja suolakurkun roikaleet killuvat hammasväleistä. (Ja katsotaan, kuinka ihan mukiinmenevä, harmaaohimoinen mies saapuu syöttämään repsahtaneen näköistä, kalastustrooliin pukeutunutta vaimoaan. Huom: älkää tappako, tilanne on useimmiten toisinpäin. Kopsakka rouva ja räjähtänyt isäntämies siis.)

Teksti: Pauli Ohukainen, You Tubesta löytyy hyvä, 55 minuutin pituinen esitys aiheesta.

2. Aloitetaan seuraava kirjallinen raataminen lauantaina aamupäivästä hyvin nukutun yön jälkeen. Tuskaillaan terwanjuontia: ei etene millään. Joten lähdetään ystävän kanssa lenkille ja tuuletetaan sielua puolin ja toisin. Unohdutaan vielä autokatokseen japlattamaan noin tunniksi varmistamaan, ettei terwanjuonnille missään nimessä jää illasta enää aikaa.

Lämmitetään sauna ja istutaan monet löylyt. Puuhaillaan kotihommia. Vilkuillaan ohikulkiessa sivusilmällä kirjallisen työn suuntaan. Kuunnellaan äänikirjaa. Päätetään mennä ajoissa nukkumaan.
Istutaan vielä hetki yläkerran rappusissa kirjalliset työt levällään pitkin askelmia ja selaillaan materiaalia sieltä täältä. Siirrytään suunnitelman mukaisesti hetimiten makuuksille, kun ensin on ihailtu komeaa tähtitaivasta.

Kuva: Helga.
(Oliko lukijallani muovieläimiä lapsena?)

... ja nyt tulee kliimaksi...

3. Herätään seuraavana aamuna virkeänä kello 6, pompahdetaan petistä ja syöksytään keittiönpöydän ääreen jatkamaan siitä, mihin yläkerran rappusissa jäätiin. Ei hellitetä, painetaan kolme tuntia menemään, keitetään välillä aamukahvit ja haetaan sanomalehti postilaatikosta, jotta selkä vertyy. (Ei lueta lehteä.)

Ja kun kello on 9 ja risat, niin jip-piiiii! Homma puikkarissa! Ja koko loppupäivän saa olla vapaaaaaaaaaaa. Vapaa kirjoittamaan täyttä shaibaa omasta ikkunasta sisään ja ainoan lukijani harmiksi hänen ikkunastaan ulos.

@@@@

Narratiivin opetus:
Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka nousevat aamutuimaan touhuamaan ja saavat sitten lopun päivää tehdä mitä huvittaa aamun torkkujien kiroillessa päivänsä lyhyyttä.
Kuuluisinpa näihin ihmisiin muulloinkin kuin tänään.

Ystävällisin terveisin,
Helga,
ylpeä itsestään