Everstinnaa, työlomaelämää ja keksittyjä viisauksia

Tervehdys mahdolliselle lukijalleni etelän mailta.
Tulin tänne vähän lomailemaan ja samalla tekemään etätöitä. Hullu yhdistelmä, mutta talonmiehenkin piti päästä vähän pakkasten keskeltä virkistäytymään. Tässähän tämä menee samalla.


Istun uimapuku päällä kuistilla ja kuuntelen kuinka paikalliset juttelevat keskenään aidan vierustalla. Kuuluu kattiloiden kalinaa, puutarhurin harjan rahinaa ja iloisia naurahduksia. Tämä miljöö on sellainen, ettei täällä ole lapsiperheitä. Kaikki kunnia heillekin, mutta mukava on myös nauttia rauhasta, kun omat kläpit on leivottu maailmaan.


Mukana on Rosa Liksomin "Everstinna"- kirja. Herkästi tulee mieleen, että everstinna kertoisi eversti Ragnar Nordströmistä, jolla tosiaan oli talonsa länsirajallakin. Aseita ehkä taisi kätkeä ja harjoittaa laivanvarustustoimintaa, puuhastella jääkäriliikkeessä ja IKL:ssä. Nyt, kun tuota kirjaa lukee, tulee väistämättä mieleen se, ovatko siinä kerrotut tapahtuman oikeasti sattuneet everstille. Että oliko se tosiaan tuommoinen seksihirmu? Mietin myös sitä, minkälainen mieli omaisilla on tästä kirjasta. Mutta ehkäpä Rosa on taustansa varmistanut - ja aina voi kirjailija vedota siihen, että keksittyä tarinaahan tämä vaan on. Mutta lukija voi ajatella toisin.


@@@


Täällä on tullut ajateltua myös erästä kaukaisempaa tuttavaa, joka tekee töitä aina. Aina, aina ja aina. Hän on opetustoimessa eräässä aikuisoppilaitoksessa. Työ on hänelle niin tärkeää, että jos tiedustelee kuulumisiaan, saa vakiovastaukseksi tämä:
"Voi voi, töitä töitä. Niitä vaan sitä riittää. Nytkin on ihan dead line yhdessä jutussa ja lisää on pyyntöjä vetämässä. Katsos, kun töitä riittää aina vaan!"
On jo hyvinkin eläkeiässä, niin on tullut vähän tiedusteltua, jotta jokos alkaa työrintamalla laskukiito häämöttää (ja tulee vähän muutakin tähdellistä elämään, mutta tätä en sanonut)? Ei veikkoste! Väärä kysymys: töitä nimittäin vaan riittää koko ajan.
Mutta vastikään kuulumisia puhelimitse toiselle paikkakunnalle vaihtaessa tuli tunne, että nyt on jotakin tapahtunut työorientoitumisessa. Sen verran himmeä oli ääni ja vaisu tunnelma kaikkinensa. Käsitin sitten hyvin hienokseltaan rivien väliin punotun tiedon (käsitinkö väärin?), että jotenkin häneltä oli vähennetty töitä ja vähän kuin sysätty kohti ulko-ovea. Huoleni on siinä, että jollei elämässä ole muuta tärkeää roolia kuin työrooli, niin eläköityminen voi olla tiukka paikka.


Take home message / note to self: ei pitäisi ottaa töitä lomareissulle mukaan. Sillä näin on sanottu: työ tekijäänsä kiittää oman aikansa. Ja katso: sitten tulevat muut ajat, joilla niilläkin on paikkansa! (Jos henki pihisee siis.)


Voikaa hyvin ja nauttikaan työelämän ulkopuolisista asioista, ihmisistä, eläimistä, kasveista, luonnosta ja hyvästä ruoasta. Ja hyvämielisemmistä kirjoista kuin tuo yllä mainittu.


teidän,
Helga

Kirjallisia orjuutuksia, portaissa luettuja dokumentteja ja aamuvirkkuja

Kuva: Helgan arkisto

Joskus sitä vain on niin tyytyväinen itseensä!

Sattui niin, että tälle viikonlopulle oli kirjallista työhommaa vaikka muille jakaa. Viikonlopun raskautukset alkoivat puristaa jo perjantaina iltapäivästä työpäivän ollessa vielä kesken. Siinä puoli neljän aikoihin löytyi postilokerosta vielä yllätyskin. Nimittäin kirjallinen homma, jonka olin luvannut hoitaa, mutta jonka olemassaolon olen tyyten unohtanut kuin kiusallisen sukulaisen, jota ei mielellään tapaisi edes anopin hautajaisissa. Tiesin, ettei ensi viikolla ole sille mitään aikaresurssia.

Siis kuinka selviytyä?
Kokemus on osoittanut, että asioihin kannattaa tarttua heti.
(Annan nk. hyviä neuvoja, koska olen niin erinomainen ja mitä suurimmassa määrin onnenhaltijoiden suosikkilapsi, katsokaa ja ihailkaa! Käynkin tässä välissä päivittämässä faseen, että "Voi ei, Kanarian matka tulossa, enkä ole vielä edes aloittanut pakkaamista!" tai "Täältä tullaan Sokosti!" tai "Taas mennään!")

Kuva: Helgan arkisto

No, back to basics eli Kuinka Selvitä Viikonlopun Rististään.

1. Ei lähdetäkään perjantaina tavalliseen aikaan kotiin, vaan jäädään puskemaan yllätyshomma valmiiksi. Kun kotonakaan ei ole ketään odottamassa (Talonmies pekkaspäivillä), niin mihinkäpä olisi kiirekään.

Kun työ on valmis ajetaan lähimmän kauppakeskuksen hampurilaisbaariin. Tilataan suurin annos jättiranskalaisilla, struutataan pahvikupit täyteen ketshuppia, hamstrataan suolapusseja retkiä varten ja istutaan märsyämään purilaista niin, että majoneesit valuvat leukapieliin ja suolakurkun roikaleet killuvat hammasväleistä. (Ja katsotaan, kuinka ihan mukiinmenevä, harmaaohimoinen mies saapuu syöttämään repsahtaneen näköistä, kalastustrooliin pukeutunutta vaimoaan. Huom: älkää tappako, tilanne on useimmiten toisinpäin. Kopsakka rouva ja räjähtänyt isäntämies siis.)

Teksti: Pauli Ohukainen, You Tubesta löytyy hyvä, 55 minuutin pituinen esitys aiheesta.

2. Aloitetaan seuraava kirjallinen raataminen lauantaina aamupäivästä hyvin nukutun yön jälkeen. Tuskaillaan terwanjuontia: ei etene millään. Joten lähdetään ystävän kanssa lenkille ja tuuletetaan sielua puolin ja toisin. Unohdutaan vielä autokatokseen japlattamaan noin tunniksi varmistamaan, ettei terwanjuonnille missään nimessä jää illasta enää aikaa.

Lämmitetään sauna ja istutaan monet löylyt. Puuhaillaan kotihommia. Vilkuillaan ohikulkiessa sivusilmällä kirjallisen työn suuntaan. Kuunnellaan äänikirjaa. Päätetään mennä ajoissa nukkumaan.
Istutaan vielä hetki yläkerran rappusissa kirjalliset työt levällään pitkin askelmia ja selaillaan materiaalia sieltä täältä. Siirrytään suunnitelman mukaisesti hetimiten makuuksille, kun ensin on ihailtu komeaa tähtitaivasta.

Kuva: Helga.
(Oliko lukijallani muovieläimiä lapsena?)

... ja nyt tulee kliimaksi...

3. Herätään seuraavana aamuna virkeänä kello 6, pompahdetaan petistä ja syöksytään keittiönpöydän ääreen jatkamaan siitä, mihin yläkerran rappusissa jäätiin. Ei hellitetä, painetaan kolme tuntia menemään, keitetään välillä aamukahvit ja haetaan sanomalehti postilaatikosta, jotta selkä vertyy. (Ei lueta lehteä.)

Ja kun kello on 9 ja risat, niin jip-piiiii! Homma puikkarissa! Ja koko loppupäivän saa olla vapaaaaaaaaaaa. Vapaa kirjoittamaan täyttä shaibaa omasta ikkunasta sisään ja ainoan lukijani harmiksi hänen ikkunastaan ulos.

@@@@

Narratiivin opetus:
Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka nousevat aamutuimaan touhuamaan ja saavat sitten lopun päivää tehdä mitä huvittaa aamun torkkujien kiroillessa päivänsä lyhyyttä.
Kuuluisinpa näihin ihmisiin muulloinkin kuin tänään.

Ystävällisin terveisin,
Helga,
ylpeä itsestään

Lumenkolausta, perintötilusten harmoniaa ja laiskoja työnlaskijoita

Kuva: Helgan arkisto

Kyllä on kovat pakkaset! Hyvä, että tarkenee.
Tuli mieleen toissa talvi, kun lunta tuprutti riesaksi asti juuri kun Talonmies oli matkoilla. Tulin yöaikaan kaverin väitöskaronkasta pitkän matkan ajaneena kotipihaan. Se oli lumen saartama. Ei auttanut kuin pikkutunneilla pitkässä mekossa (se ainut mekko) ryhtyä kolaamaan ja lumilapiolla viimeistelemään. Sitä kun muistelee, niin saa lohtua: ei ole helppoa talvellakaan.

Konkluusio: helppoa ei juurikaan ole.

@@@
Uimakelit nyt kyllä on kohdillaan. Ehkä toinen lukijanikin onpäässyt nauttimaan kunnallisista uimarannoista? Pulahdin tänäänkin rantaveteen, vaikka ukkosti ja jääkylmää sadevettä suihkusi taivahankannelta niskaan. Aattelin siinä pulikoidessa, että vesi se on meikäläisen elementti ollut lapsesta saakka. Mutta yksi on vesi, jota en siedä: uimahallivesi. Kloorin haju kuvottaa. En käy uimahallissa koskaan.

Harmi, ettei mulla edelleenkään ole sitä järvenrantamökkiä, ainoastaan rannaton metsämökki. E ole rahaa ostaa roppakaupalla mökkejä, eikä ole korkealla mäellä sitä järvenrannan perintömaatilaakaan viidenkymmenen hehtaarin tiluksilla varustettuna.

Kuva: Helgan arkisto

...Siis sitä, josta kaikille sisaruksille lohkotaan kivat rantatontit. Isoveli voittaa arvonnassa sen suloisen saaren (hiekkaranta ja kalliota) perintösavusaunan edustalta. Kaikki ihanat kesät sitten vietetään suvun kesken suuressa rakkaudessa ja harmoniassa ripirinnan (ollaan vuorotteluvapaalla tai omien firmojen työläiset hoitaa kesähommat: firmat tuottaa hyvin). Juhannuksena keräännytään kokolle ja juhannusjuhliin, tottakai! Tehdään juhannustaikoja ja suvun miehet laatii juhannussalon. Sen ympärillä leikitellään suvun perinneleikit ja lauletaan yöttömän yön kunniaksi.

Hilkka-täti on tehnyt juhannusjuustoa ja Kosti-eno virittää veikeän ja perinteisen juhannusvisan, jonka isotäti Tellervo tänäkin vuonna voittaa kaikkien riemuksia. Pertti-setä virittää harmonikallaan sikermän suomalaisia tanssikappaleita. Silloin Aaro-eno hakee siskontyttöä tanssimaan ja sille yhdessä taputetaan. Kohta onkin perinteisen kyykänheittokisan aika: "Ylämökkiläiset vastaan Alamökkiläiset". Sitten vedetään köyttä. Alamökkiläiset voittavat kisan ja saavat suvun äitien tekemät luonnonkukkaseppeleet hiuksilleen. Näin saadaan tämäkin ihana yhteinen juhannus taas muistojen aarteiden arkistoon!

Kukaan ei riitele perinnöistä, eikä syytä sisaruksia vanaeman unohtamisesta palvelutaloon. Kellään ei ole paha mieli Kullervo-sedän konkurssifirmalle taatuista lainoista, eikä tehdyistä järvitonttien kiinnityksistä. Kukaan ei kanna kaunaa miniälle menetetystä Myrna-kahviastiastosta. Pirkko-täti ei kadehdi Soila-siskon lukiomenestystä, eikä Kaarina ole ikuisesti mustasukkainen veljen suosikkiasemasta. Ei! Njet! Tämä suku se elää toisistaan välittävää, herttaista eloa vieri vieressä suvun perintömailla, lintukodossa järven rannalla, pahojen tuulten ulottumattomissa.

Kosti-eno ei kaadu kännissä kokkoon, eikä Pertti-setä tartu Hilkkaa vihapäissään hiuksista ja huuda: "Helvetin lumppu ja veronkiertäjä - perintöverotkin puljasit muiden maksettavaksi!" Siskontyttö ei tuo rinkebyläistä tatuoitua piripää-poikaystävää vetämään linkkuveitsellä haitaria tuhannen päreiksi, eivätkä Alamökkiläiset saa hernettä nenäänsä ja ala haastaa riitaa Ylämökkiläisille, joiden rannat ja kalaonni on paremmat. Aaro-eno ei kaasuta Busterilla laituria säleiksi, eikä Soila-täti painu Pirkon miehen kanssa happihypylle koivikkoon. Kullervo ei sytytä kännispäissään pallogrilliin metrin lieskoja, eikä Kostin etuhiukset ota niistä syttöä. Aaro ei aikaansa räyhättyään lopulta sammu saunaan, eivätkä Kaarinan lapset litistä kissaa oven väliin. Koira ei räyhää juoksulangassa, eikä juukelinmoinen älämölö kailota järven toiselle puolelle. Kukaan ei polta tupakalla reikää toisten kesäpaitaan.

Se siitä perintömaasta ja mökkielämästä.
No, alkoikhan Helgan kynä nyt vähän keulia, mene tiedä.
@@@

Kuva: Helga

Huh, asiasta aprikoosiin: tulipa siivottua kun pirtissä piipahti kiinteistövälittäjä jonkun potentiaalisen ostajan kanssa. Täällä on pyöriyt jo muutamakin porukka. Osa välittäjän mukaan "laskee rahojaan". Mutta se kommentti tiedetäänkin: laskee mitä laskee. Sitten tulee ykskaks yllättäen vaan se, joka ostaa. Punkt o. slut. Näin se aina on mennyt.

Mulla on seuraava torppa jo valmiiksi katsottuna. Olen tehnyt jo jossain määrin esityötä sen eteen, mutta Talonmiehellehän ei tarvi kaikkea kertoa. Asuntokauppoja on tehty jo niin monen monta kertaa, että käy rutiinilla, myös mitä tulee Talonmieheltä salaamiseen. Täysin mielenkiinnotonta eloani ehkä jostain omituisesta syystä pitempäänkin seurannut lukija on saanut rinnallakulkea ainakin - hetkinen - neljä eli viisi asuntokauppaa, ostoa ja myyntiä siis. Jokainen kauppa on ollut perusteltu ja osa johtunut muuttamisesta satojen kilometrien päähän. Kuten pitkäaikaiselle kaverille sanoin, niin missään laissa tai asetuksessa ei ole määrätty kauppojen maksimimäärää, eikä sitä kuinka pitkään kussakin asunnossa on asuttava. Persnettoa näistä kaupoista on joka tapauksessa tullut pitkin matkaa, mikä julki tuotakoon, ettei kenenkään kateudenhammasta alkaisi vihloa.

Näihin puheisiin jätän lukijani ja toivotan hyvää alkavaa viikkoa. Meikäläinen viettää sen vakituisella kustannuspaikallaan aamutuimasta arviolta puolille öin. Ammatinvalintakysymyshän tämä, mikä on tullut aiemminkin sanotuksi. Ja laiska se töitään laskee.

Hyviä vointeja,
Helga

Virkistävää appelsiinikahvia - ja virkistävää veroilmoitushommaa

No huh huijaa,

nyt se on tehty. Veroilmoitus meinaan.  Terveisiä vaan sinne verottajalle, että teillä on vallan hyvät nettisivut, jonne ilmoituksiaan täytellä. 

Vaan siinäpä se sitten onkin, kun tuosta etenee. Ihan sietämättömän sekavaa ja hankalatulkintaista on ymmärtää omaa verotustaan ihmisellä, joka:
- on ollut vakituisessa työsuhteessa osan vuotta työnantajalla A ja työnantajalla B 
- on ollut sivutoimiluonteisesti työnantajalla C
- on ollut vailla vakituista työnantajaa ajanjakson x
- on kulkenut keikkaluonteisessa työssä sekä vakituisen työsuhteen aikana että ilman sitä
- on törsännyt matkakustannuksia omalla autolla ja julkisilla kulkuvälineillä F ja G
- on yöpynyt , syönyt ja elänytomin kustannuksin hotelleissa ja ulkomailla työtehtävissä

Joten päivärahaoikeutta on kertynyt sekä koti- että ulkomailla. Mutta veroilmoituksesta ei löydy "päivärahat"-kohtaa. Ulkomaanpäivärahojen osalta en myöskään tiedä, kuinka ne todistetaan. Lopputulos: jätän ne pois, jotten ainakaan sotkeudu mihinkään epäselvään. Olen varma, ettei monikaan kykene kaikkia vähennyksiään ilmoittamaan, sen verran on haasteita prosessissa.

Matkakuluja verottaja olikin jo kohdalleni laskenut 0.25€/km. Olen jostakin käsittänyt, että kilometrikorvaus olisi 0.44€ (työnantajalta laskuttaessa ehkä?). Mutta verottaja varmaan tietää miten se on. Luotan siihen.

Siivouskulunkejakin on tullut. Siivoojia on ollut neljällä (4) eri y-tunnuksella ja heistä yksi on rustannut kuitit käsin ilman y-tunnusta.  Joten ne jätän ilmoittamatta kun en tiedä, mistä y-tunnusta lähteä hakemaan. Ehkä googlettamalla olisi löytynyt. 
Näyttääpä tosiaan olevan niinkin, että paikkakunnalta Z muutettuamme ja uskottuamme loppusiivouksen vakituiselle siivoojallemme on rätkäissyt siitä 665 € vähän kuin läksiäislahjaksi. Normaalisti selvisi neljässä tunnissa. Tyhjän, vasta remontoidun ja remonttisiivotun huushollin siivous toki on ollut aikaaviepää, liki 10 tuntia oli mennyt Emme tätä olleet todistamassa kun asuimme jo muualla ja omin avaimin tuli sisään. No, hyvää jatkoa vaan yritykselle.

@@@

Pienet välikahvit on paikallaan. Kas tässä:

@@@

Jos palaan verotukseen, joka toki on meidän kaikkien lempiaihe, niin perskohtainen tavallisen tallaajan verotus on tiukentunut. Yhtiöiden verotusta Kataisen hallitus sen sijaan helpotteli. Ja Panama ynnä Portugal on hoidellut loput, jotta elämä olisi kepeämpää pääoman haltijalla olla ja elellä - suuren pääoman omistajilla siis. 

Pienet ja keskisuuret yrittäjät ovat samassa kurimuksessa perustallaajan kanssa. Paitsi, ettei heillä ole työsuhdeturvaa, ei työaikaa eikä riitoja kesälomista, kun niitä ei ole. Yrittäjäsektorin puolesta lomat pitää suurten pääomien omistajat, konsernijohtajat ja sen semmoiset.

Kas näin sanoo sivu:

In Finland, the Personal Income Tax Rate is a tax collected from individuals and is imposed on different sources of income like labour, pensions, interest and dividends.

Ja tässä alla verotus lähivuosilta yksilön näkökulmasta. Mukana ovat varmaan sekä suorat palkasta tai eläkkeestä menevät verot ja välilliset verot, joita maksetaan esim. arvonlisäveron muodossa:

Ja tässä sama yritysten osalta. Yritysten verotus on siis keventynyt 4.5 prosenttia:

In Finland, the Corporate Income tax rate is a tax collected from companies. Its amount is based on the net income companies obtain while exercising their business activity, normally during one business year.

Lähde: http://www.tradingeconomics.com/finland/personal-income-tax-rate

@@@

Että tulen tähän päätelmään: palkkatyö ei kannata. Työmoraali on rapistunut. Eihän työssä ole mitään järkeä. Ja jos töitään vähentää, tulee työtä jaettavaksi muillekin. Nythän paasataan siitä, ettei ihmisillä ole työtilaisuuksia. Päivystyksistä ei vaan edelleenkään taida päästä mihinkään. Ne on virkaehtosopimuksen pohjalta pakollisia julkisella puolella.

@@@

Lopun ajan ennustuksia ja muita pessimistisiä tiedonantoja:

Olen menettänyt uskoni Suomen hallitukseen niin mielelläni kun pohjoissuomalaista pääministeriä olisinkin kannattanut ihan aluepoliittisista syistä. Maa on laaja ja koko maa huomioiden tulisi poliittisen päätöksenteon olla  alueellisestikin laajapohjainen. Alku näyttikin lupaavalta. Siis ennen kuin hänestä tuli pääministeri. Aattelin, että tuossa voisi olla uutta näkökulmaa.

Siinä vaiheessa kun hallituksen rivistä alkoi nousta toinen toistaan älyvapaampia ideoita koulutus- ja yliopistomäärärahojen leikkauksineen, alkoi huolestuttaa. Epäusko heräsi lapsekkaalta vaikuttavan Sannin ministerityön "nytpä minä sanon miten me tehdään"-alku-uhon siivittämistä piipityksistä, eteni Sipilän vaimon maallemme kalliiksi tulleen talonvuokrausidean kautta berneriläisen jakkupukuministerin leveään ja itsetietoiseen hymyyn, kimmahti siitä kulisseihin kadonneen persujohtajan takinkauluksiin, josta singahti maratonkoikkeliinin trikoohousujen takalistoon prosenttilukusekoiluiksi. Siitä se jatkaa taivaltaan yhä syventyvän epäluottamuksen syövereissä.  Ja oppositiossa vihreiden nokkamies se jaksaa joka lauseessa vaan tehdä vaalityötä vaikka vakavampiakin aateltavia luulisi olevan "Niin, me vihreissä esitimme jo vuosia sitten, että..." Voi itku ja omien osakkeiden varmistusneuroosit.

Summa summarum:

Moni on huolissaan hallituksen aivotuksista ja kuulen joka puolelta muun muassa tämän:

Suomen valtio ei ole mikään firma, jota johdetaan yritystaloustieteellisin periaattein.

Oppisivistykseni ei riitä arvioimaan, onko  tuo totta vai maallikkojen höpinää. Mutta sen tiedän, kun paljon ihmisten puheita työksenikin kuulen, että epäluottamus on kansan keskuudessa lohduttoman syvä kaikissa kansankerroksissa. Luottamus ja usko hallitukseen on tuskin enää palautettavissa.

Heräsiko siellä positiivisempia ajatuksia?

kysyy Helga

Iltatuulen viestiä

Kuva: Omar Upegui R. 

Radiosta iltalenkillä tuli kuunneltua Taustapeili-ohjelmaa. Siinä haastateltiin Mielensäpahoittaja Kyröä. Linkki: http://areena.yle.fi/radio/2338852.

Ohjelma on itse asiassa tullut ulos tänään klo 17.30.

Kyrön puheista tunnistin itseänikin, vaikka poikahan on vielä nuori (40v.) ja kaikin puolin elämme erilaisissa kuvioissa. Hän pikkulasten isänä, taiteilijana. Minä mummona ja pää-kolmantena-jalkana kaiken muun kanssa.

Mutta yksi meitä yhdistää - ja sitä myöten kaikki. Kun Kyröltä kysyttiin, keiden seurassa hän mieluiten viettäisi aikaa, niin Kyrö sanoi: kenen kanssa vain, jos saan tarkkailla ja havainnoida heitä. :D Justiinsa näin. Toisiin ihmisiin huomiota kiinnittämällä oppii paljon, minun mielestä. Lisäksi se on kuin salapoliisitehtävä ja nähdäkseni sitä myöten kehittää päätä ja estää dementiaa. 

Sama pätee myös oman käyttäytymisen havainnointiin: miksi sanoin noin? miksi reagoin näin? mikä minua ärsyttää tässä asiassa? millä perusteella olen tätä mieltä? voisinko kuitenkin muuttaa kantaani vai pysynkö kannassani?

***

Tässä ajelen monensadan kilometrin päähän. Kuva on otettu etukäteiskameralla.

Huomenna, kun kukko silmäänsä ravottaa, kaasuttaa meikämanne pihasta tiehensä niin, että kivet sinkoilee. Suuntana paikkakunta yli 200 km:n päässä. On siinä polkemista etenkin, kun paikalla pitäisi olla jo virastoajan alkaessa. Ho-hoo ja huh-huh. Mutta ei auta kuin ottaa rattia sarvista ja pistellä menemään - ja illalla tulemaan takaisin, jos Luoja suo. 

Eihän sitä tiedä, vaikka naapurimaan armeija olisi tulomatkalla vastassa, jolloin pitäisi kääntää autonnokka kohti Haparandaa. Ukko jäisi kotiin mottiin, mutta lapsenlapsen nappaisin matkalta kyytiin. Omat kakarat tulkohot perässä omine kyyteineen, isot ihmiset.

Ostaisin Ruottista Elvsbyhyysetin, jossa olisi kuviosahatut ikkunanpokat ja siniset ovenpielet, röyhelöverhot fönsterissä. Laittaisin pikkuruisen Ruottinlipun leikkimökin ovenpieleen niin kuin ruotsalaisilla kavereilla viime kesänä. Pistäisin faalukorvia grilliin pöhisemään ja odottelisin mellanööli kourassa, koska loppusuku äkkää hiipiä rajan yli Sveamamman turviin.

Niin se menisi.

(Jopas huominen työreissuni saikin yllättävän käänteen. Tosiasiassa mietin, ottaisinko sienikorin mukaan ja pysäyttäisin pirssin sille pitkälle, mökittömälle taipaleelle, jossa ei näy ristinsielua, mutta näyttää olevan hienoa sienimaastoa. Ehkä painun sinne kökkimään jo menomatkalla siinä viiden aikoihin. Silloin aamusumussa voi nähdä luonnoneläimiäkin : karhun, ilveksen, ketun, suden ja mäyrän! Ehkä lempeän hirvilehmän sarvet tanassa vasoineen!)

No, jospa nyt vain ajan tylsästi sinne, teen duunini ja ajelen tylsästi takaisin. Jää nähtäväksi.

Jos ei mitään enää kuulu, niin karhu söi.

°°°

****Otan toistaiseksi käyttöön joitakin lyhytpalstoja näihin blokkauksiin.*****

 Yksi on: "Mua säälittää"- palsta ja 

toinen on "Mua pelottaa"- palsta, 

kolmas "Mua ärsyttää"- palsta. 

Aloitan pelosta (säälinsekaisesta).

"Mua pelottaa", että toisella paikkakunnalla isosta sairaalaosastosta vastaava ystäväni uupuu työtaakan alle. Viimeisin hätkäytys syntyi hänen todettuaan, että käy iltapäivällä säälliseen aikaan (eli n. klo 16) leimaamassa itsensä ulos kellokortilla....ja palaa jatkamaan töitänsä.

Perusteli: "Saan tehdä sitten ne rauhassa omaan tahtiin...kun mä olen niin hidas, tiedäthän sä! Mulla ei sen jälkeen koko ajan takaraivossa raksuta se kellokortti ja että mitä ne musta aattelee, kun tunteja kertyy niin paljon. Siksi mä leimaan niin kuin oisin lähteny kotiin, mutta palaankin jatkamaan töitäni. Ja saan olla rauhassa."

Herrattunen aika, sanoin minä! HULLU! sanoin minä. 

1. Pidin palopuheen omasta jaksamisesta, töiden muuttumisesta kenellekään näkymättömäksi (hallinto-osasto EI usko mitään satuiluja siitä, että tein duunia vaikka olin jo ulosleimannut itteni). 

2. Korostin, että lisätyövoimantarvetta ei tipu sen enempää hälle kuin hänen työnsä jatkajallekaan. 

Ylemmiltä tahoilta (mitä lie politrukkeja ne sitten onkaan, jotka istuu jossain kuudennessatoista kerroksessa jakkupuvuissa ja miestenpuvuissa mahdollisimman kaukana potilaista katselemassa akkunasta henk.koht. parkkipaikoillaan kiilteleviä työsuhdeautojaan) tulee viesti, että "EI lisätyövoimalle" ja jos toveri kaatuu kuormansa alla, sanotaan seuraajalle, että "Edeltäjäsi kyllä selvitti tämän työpäivänsä aikana - ja leimasi kellokorttinsa klo 16. Ja sinunkin täytyy siitä selvitä!"

"""

Mutta ei auttanut apu ihmisen. Mutisi jotain itsekseen ja sanoi nyt kuitenkin aikovansa toimia näin. Pääasia kuulemma, että potilaat hoituu (totta!). Mutta kaipa siitä joku korvauskin kuuluisi hänenkin saada. Tai ellei kuulu, niin poistetaan se sitten kaikilta.

"""

Tosihan nimittäin se sekin on, että jotkut on luonnostaan nopeampia kuin toiset. Lisäksi osa käyttää työaikaansa juoruilemiseen käytävillä, huoneissa, ruokalassa jne. Osa taasen harjoittaa työpaikalla pienimuotoista verkostomyyntibisnestä, siinä oman työnsä ohessa. On se sekin nähty. Myydään ihonhoitotuotteita, pieniä koruja, bling-bling- kaulanauhoja, Tuppurawaaraa, sukkia, terveyskenkiä, laihdutusvalmisteita... jne. Ne tuotteet, jotka on myynnissä vaikkapa leirikoulua varten, on ok.  Mutta kaikenmaailman omatekemien bisnesideoiden toteuttajakauppiaat tulisi häätää hiiteen sairaalan tiloista.  Sairaala on sairaala, ei mikään markkinatori! 

Työaikaa me käytetään korukaupan tiskiä ihailemalla. Ei se siihen ole tarkoitettu. 

Uimavettä, jossa voi juttua lukiessa välillä kahlailla ja ehkä pulahtaakin: virkistävää!

Loppupäätelmä ylläolevasta eli konkluusio: osa ei tohdi käyttää työaikaansa edes varsinaiseen työhön, kuten kappaleen alussa mainittu kollega. 

Mutta osa käyttää sitä sumeilematta suoramarkkinointituotteensa myymiseen, jossa aikaa ei lasketa eikä säästetä. Ensin tutustutaan tuotteeseen, sitä ihaillaan ja huokaillaan, kerrotaan kuinka Kaarinalla se toimi aivan iiiiihanasti ja miten Anjan korviksiin tuo koru sopii ihanasti. Sitten siirrytään prosyydeitä tutkimaan, arvotaan kuka ottaa minkäkin ja mikä olisi kellekin sopiva ja päläpälä. Sitten täytellään kuponkeja, viimeisiä maijamyöhäsiä odotellaan, että saako ne isiltä luvan tilata. Sitten laitetaan yhteistilaus vetämään. Sitten se tulee, rahoja setvitään ja koruja vertaillaan. Ja aaaah ja oooooh. 

-Ja tämä kaikki työajalla.

Ja kaveri ei uskalla leimata itteään ulos silloin, kun on saanut potilaansa hoidetuksi. 

Niin minä vaan kysyn, että onko se oikein. 

...ja lisään, että näitä tyyppejä on lääkärikunnassa paljon! Miehiä ja naisia! Enemmän naisia kuin miehiä, uskallan väittää. Mutta siis miehiäkin, jotka uhraa kotinsa, vaimonsa, perheensä, äitinsä ja kaiken medisiinan alttarille.

--------HE-----RÄT-------KÄÄÄ!!!-------(viimeistään viimeisenä päivänä teidät herätetään. Ja lennätte leppäkeihäinä ja liian vanhoina kurppina eläkkelle. Kynä irrotetaan kädestä ja thäts it.)

Oliko  tämä nyt se, mikä mua pelotti?

Oli se.

Lisää seruaavassa numerossa, sillä nyt odottamaan kukonsilmänraotusta herätyskellon muodossa.

Voimaa tyrskyyn ja myrskyyn kaikille,

Helga