Muovilaatikkorykmentti kuistilla ja ahdistuksenjakajia

Kuva: Helgan arkisto
Eivätkö kivet ole kauniita - vanhanakin!

Ikivanha ystäväni kantaa huolta kansainvälisestä poliittisesta tilanteesta.
Koitin palauttaa suhteellisuudentajunsa, kun olin juuri sinä päivänä työssäni tavannut parikin ihmistä, joilla lähtölaskenta on alkanut. Kerroin ystävälleni, ettei kansainvälinen poliittinen ilmapiiri huolestuta näitä ihmisiä. "Mutta tilanne voi huolestuttaa meitä, joilla ei lähtölaskenta ole alkanut."

Eipä ole, eipä niin. Siis ei ainakaan tänään.Sitä aspektia hän ei tavoita: pois silmistä, pois sydämestä. Ammatti avaa perspektiivejä, jotka jäävät maallikolle vieraiksi. En siis ahdista itseäni kansainvälisellä poliittisella tilanteella.

@@@

Muuttolaatikoiden pataljoona on marssittanut itsensä sisätiloihin. Osa rykmentistä seisoo vielä vahtipaikallaan ulkokuistilla valmiina hyökkäykseen sopivan hetken tullen. Sisätilan taistelijat ovat ladanneet sisäänsä kopiokoneita, vohvelirautoja, mehulinkoja, voileipägrillejä, maljakoita, kenkiä, fleesehattuja ja sen semmoista tarvekalustoa, joilla miehitetään seuraava kasematti. Huh huijaa.

Kotirintaman sotatilanne rasittaa nyt, kun takana on kaksi viikkoa työntekoa ryyditettynä yhdellä vapaapäivällä, jolloin piti tehdä esitelmää. Esitelmä on nyt pidetty, eikä huomenna ole töitä kuin vasta illalla, joten on päivä aikaa pakkailla. Sitten vielä yksi työn ja pakkaamisen sekametelisoppapäivä, jonka jälkeen lennähdän lopuksi viikkoa työmatkalle toiseen maahan palatakseni kotirintaman taisteluun ja joukkojen siirtoon kohti uutta osoitetta.

Uudella sotatantereella on menossa remontti. Toivon mukaan valmistuu ajallaan, ettei tarvitse muuttaa keskeneräiselle työmaalle. Kerran kauan sitten sattui niinkin, että kauniina pakkaspäivänä marssi taloon kaksi miestä valkoisissa haalareissa. Sanoivat päivää, kiipesivät katolle, irroittivat muutaman pätkän ulkoverhousta ja vetivät suuren, kiemurtelevan putken välikaton sisään. Tiedustelin, mitä jäbät duunaa.
"Ai mitäkö? Rakennusliike tämän on tilannu. Me puhalletaan eristeet välikattoon."
Välikatosta siis puuttui vielä eriste meidän tietämättämme. Eipä olisi osattu kysellä puhallusvillan perään. (Rakennusliikkeen kanssa oli monenmoista epäselvyyttä pitkin matkaa.) Aina sitä oppii.

"Elämä on julmaa, täytyy mennä twerkkaan, että saisi fyrkkaa" laulaa lapsenlapsi ja flossaa palan painikkeeksi. (Onhan lukijani jo harjoitellut flossaamista?)
@@@

Kuva: Helgan arkisto

Naamakirjassa menee hyvin.
Aika moni kehuu komeaa keliä ja aiheesta. Aika moni kehuu myös itseään, suorituksiaan, lastensa hyviä urheilutuloksia, kalliita tuontihevosiaan, upeita iltajuhlalookkejaan, hiustensa väriä... Ihan sietämättömiä ovat ne "...ja taas mennään, Alanya here I come!"- postaukset. Kuinka ihminen voi alentua tuollaiseen moukkamaisuuteen, en ymmärrä.

Jotkut onnettomat on menneet tykkäämään jotakin firmaa, bisnestä, kuntosalia, kauneushoitolaa, lamppukauppaa, huonekaluliikettä selvästikin ymmärtämättä, että mainokset jakautuvat sitä kautta myös kavereittensa aikajanalle etenkin, ellei ole osannut juuri sitä aluetta käydä asetuksistaan rajaamassa pois. Joku itseriittoinen lykkää myös jatkuvalla syötöllä tarjolle sitä taloa Toscanassa (nimi vaihdettu), jonne nyt vaan emme kerta kaikkiaan halua mennä, vaikka kokemus hänelle itselleen onkin selvästi ollut vailla vertaa. Kuinka ihmeessä kuvittelee, että kaikki muut haluaisivat mennä sinne, missä hänkin kävi ja asui? Suosittelenko kiertämiäni ryteikköjä vastavuoroisesti?
En halua Toscanaaaaaaan, en en ja en! Enkä Firenzeen, Bretagneen, enkä minnekään minne ihmiset ryntäävät matkalaukut tanassa.
Ehkä lukijanikin kaihtaa going-in- paikkoja, hypetyshuudeja ja turistirysiä?
@@@

Muutama ihminen päivittää kaikki kulkemisensa oikein kartan kanssa. Tähän sortuu eritoten myyntitykki, joka työnsä vuoksi kiertelee hotelleja pitkin Suomenniemeä ja Eurooppaa. Ehkä hotellihuoneiden yksinäisyys pistää raportoimaan yöpymiset, ateriat ja vierailut lentokentillä uuvuttaviksi sessioiksi? Matkaraportit ovat aina hauskoja, mutta työmatkat hotelliyöpymisineen Joensuussa, Kemissä, Jöötteporissa tai Liperissä (paikannimet vaihdettu), niin enpä tiedä, onko uutisarvoa. Ehkä hänelle itselleen?
@@@

Tämä lienee ollut täällä, mutta menköön.

Jotkut ihanat ihmiset sen sijaan laittelevat kuvia kasveistaan, koiristaan, muuttolinnuista, luonnosta ja näkemistään kauniista paikoista, leivonnaisista, kudotuista lapasista, lapsen kissapiirustuksesta. Niistä tulee hyvä mieli samoin kuin harrastusryhmistä, joissa jaetaan neuvoja ja vinkkejä. Taannoin tuli yhden harrastusvälineen kanssa tiukka paikka, niin ei kun ongelma harrasteryhmään ja viidessä minuutissa problem solved! Päivystävä Ihana Ihminen ratkoi pulman, josta itse en selvinnyt!
@@@
Sitten on myös Ilonpilaaja-ihmisiä, jotka jakavat kaiken ahdistavan mitä näkevät. Nyt kiertää jätesäkkikuva pentutehtailijan kotoa jonkun eläinhoitajan tms. toimesta. Ahdistuneet ihmiset ovat rientäneet sormet kuumina sen ahdistuksen jakamaan, jotta jakautuisi mahdollisimman monen ruutuun heitä kiusaamasta. Ystävällistä! Tosin päivän pentutehtailuteksti sisältää siinä määrin epäloogisuuksia, että vaikka tiedän pentutehtailijoita varmasti olevan, niin ainakin osa tuosta tekstistä saattaa olla liioittelua.
Pentutehtailun ohella on olemassa myös ahdistustehtailua. Eikö ole outoa, että jotkut ihmiset saavat säväreitä siitä, että postittelevat keksimiään ahdistuksia toisille ihmisille jaettavaksi?
@@@
Vanha koira nukkuu jaloissani ja näkee unta juoksemisesta. Sen jalat vispaavat jätesäkkiä, jonne olen paiskonut kaiken kirjoituspöydän laatikoista käyttämättömänä löytyneen roinan, joka menee roskiin.

Jatkan pakkaamista.

Vähiä ahdistuksia ja iloa ensi viikkoon toivoo
Helga