Muuttajan aika ei pitkäksi käy

Kuva: Helgan arkisto

Nyt on kämppä muutettu.

Lainalaatikoita 100 kpl. Purettuja 96 kpl. Jäljellä 4 kpl, joista yhdessä on autotallitavaraa, yhdessä keittiötavaraa ja lopuissa kahdessa ö-mapin aineistoa. Uh ja huh.

Laatikkoja purkaessa olen koonnut Ikean kassin täyteen kirpputoritavaraa odottamaan, että kirpputoreiluun vihkitynyt sukulainen tulee sen hakemaan ja huolehtii lopusta. Rahat saa pitää mitä niistä nyt sitten tulisi.

@@@

Muutto on aina kova prosessi kaikkine käänteineen mukaanlukien koko kauppaprosessi, vesimittarit, sähköyhtiöt, jätehuolto, tietoliikenneyhteydet ja mitä sitä kaikkea onkaan. Lankapuhelinta ei onneksi enää tarvi yhdistää ja postin kääntö onnistuu pientä korvausta vastaan vuodeksi eteenpäin. 

Saapa sanoa, että harjoitus tekee mestarin (oma kehu haisee). Laatikot kannattaa nimikoida ja kasata niin, että ovat kukin omissa torneissaan: OH, MH1, MH2, KÖÖKKI jne. Muuttomiehet sitten osaavat siirtää tornit oikeisiin huoneisiin. 

Tätä on tosiaan harjoiteltu, sillä muuttoja on tullut enpä-kehtaa-sanoa montako. Muuttolaatikoiden päälle ei kannata kasata sellaista tavaraa, joka ei tule sinnepäinkään, mitä lootassa lukee. Laatikoita kannattaa sen sijaan varata niin paljon, että voi laittaa vaikka yhden tavaran yhteen laatikkoon. Huonekaluihin niin ikään maalarinteipillä paikka, jonne kukin sijoittuu.

@@@

...ja sitten on aina se ongelma, että kaikki edellisen asunnon huonekalut eivät löydäkään paikkaansa uudessa huushollissa. Nyt on yksi vanha arkku, yksi konttorituoli ja pari nojatuolia orpona keskellä lattiaa. Arkku on täynnä ikivanhoja Aku Ankkoja, jotka toki ovat joka kodissa tuiki tarpeellisia säilytettäviä. Niitä on säästetty jälkipolville ja itselle luettavaksi, kun eläkepäivät joskus koittaa. Voi herra sun reites, tuleekohan sitäkään aikaa koskaan.

@@@

Uusi koti? Hyvä talo. Arvasin taloon ensi kertaa astuessani, että tästä tulee kotimme, sillä tässä on paljon samoja piirteitä kuin aiemmissa kodeissa. Vanhahan tämä on ja remonttireiskaakin on tarvittu. Palaa vielä, kunhan saa muut urakkansa loppuun ja me vähän hengähdettyä. 

Taas kävi ilmi, että ammattimies on aina ammattimies! Ihailen suunnattomasti ihmisiä, jotka ovat käsistään niin käteviä, että kykenevät remontoimaan taloja tosta noin vaan ja jättämään priimajälkeä. Miten ihmeessä tuon voi oppia? Homma on paitsi teknisesti vaativaa, myös pölyistä, kylmää, hikistä ja raskasta. Loppusiivouksenkin hoiti mallikkaasti. Ihmemies tosiaan!

@@@

Kaikenlaisia upeita, mutta lukemattomia kirjoja löytyi hyllyjen uumenista muuttolaatikoita pakatessa. Paljon on lukusuunnitelmia, kunhan aika antaisi myöten. Työhön liittyvät kirjalliset hommat syövät huomisen päivän, jonka Raamattu oli suunnitellut lepäämistä varten. Mutta mikäänhän ei enää ole kuten ennen ja kaupatkin auki jopa sunnuntaisin. 

Jospa huomenna ehtisi edes pyöräilemään.

@@@

Laitoin tyttären ylioppilaskuvan tähän kirjoituspöydälle. Hän katsoo siitä suoraan minua kohti käsi poskellaan. Kaunis violetti, hihaton mekko pukee upeaa hipiäänsä. Keltainen ruusu on vinottain kuvan alalaidassa. Hän on kaunis! Hän on niin kaunis, että täytyy oikein pysähtyä miettimään. 

Kyllä, olen varma. Siis siitä, että tämä ihminen on se sama vauva, jota katsoin ensimmäisen kerran kauniina kesäsunnuntaina. Elämän hienoimpia lahjoja ovat omat lapset! Osaakohan olla kiitollinen kaikesta siitä, mitä elämä on antanut?

Näihin mietteisiin,

Helga

ja #621 teksti