 |
| Päivän epistolaan sopiva kuva |
Kiusaan ihmisiä teksteilläni monella kanavalla mukaan lukien sairauskertomusmerkinnät, jotka eivät nekään ihan aina miellytä lukijaa, jos vaikka on huonoja tai epämieluisia uutisia. Sama koskee tätä Helgan blogia ja monia muita kanavia, joilla verryttelen sormistoani.
Nykyäänhän ihmiset voivat lukea sairauskertomuksensa Kanta-arkistosta. Sen vuoksi poppahenkilöt eli tohtorit jättävät yhä enemmän sanomatta. Tai sanomme yhä vähemmän millään kielellä. Ammattitoverille ei voi laittaa puoskarikunnalle eli tohtoreille tuttuja ja helposti aukeavia termejä, koska potilas ei niitä ymmärrä joko täysin tai ollenkaan. Termit pitää laittaa kielellä, joka potilaskin ymmärtää. Mutta kun on asioita ja termejä, joiden suomenkieliset vastineet on sellaisia, ettei niitä toinen tohtori ymmärrä. Viis siitä, kunhan potilas hiffaa mitkä on jatkotoimet, eikö totta. Ratkaisu on se, että kirjaa vain sen minkä voi sanoa tavallisella puhekielellä.
Yllä mainitun ongelman voi kohdalleen kuvitella koettaessa löytää vaikkapa sanalle "deodorantti" suomenkielisen vastineen. Shampoo on hiustenpesuaine, jos kohta sekin jo kuulostaa vähän kummalta, mutta mikä olisi suomenkielen vastine kenkälankille? Tai sanoille brändäys, it-teknologia, liinaus (sanasta "lean"), benchmarking. Bensiini voisi olla polttoaine mutta sekin voisi olla ainakin lamppuöljyä, bensaa, kerosiinia, kaksitahtipolttoöljyä (?) tai diiseliä, joka taas olisi suomeksi mikä? Entä starttimoottori (käynnistyksen esikone?), traileri (perävetokärry?). Entä lapsenlapsen tänään käyttämä sana bumerangi? Kiemuraheittokeppi. Kenguru eli hyppyeläin tulee tuosta myös mieleen ja didgeridoo eli Australian putkisoitin.
No, nämähän on materiaa eli aineellisosasia ja ihminen sentään ihminen, ruumiistaan kiinnostunut. Mutta väitän, että moni on lähes yhtä kiinnostunut autostaan eli konenelipyöräliikennevälineestään, meikistään, vaatemerkeistään, puolukkaämpäreistään, sienisaaliistaan, puutarhastaan, veneestään... joitakin mainitakseni.
 |
| Helgan arkistosta, vuosia vanha kuva mutta sopii tähän pimeyteen. |
@@@
Anonyymi on laittanut viestin, johon en ole älynnyt reagoida.
"Olen sinua vähän laiminlyönyt ihan Suomesta paluusta lähtien, anteeksi vaan. Hyvä että olet tällä välin saanut muuton jota kuinkin päätökseen.
Nuo löytämäsi lappuset innoittivat vastaamaan. Olin luullut olevani ainoa! Omiani tulee vastaan milloin mistäkin. Oikeastaan toisinaan ihmettelen mitä on tullut joskus ajateltua, mistä kiinnostuttua. Aina en saa selvää kiireessä raapaistusta käsialastani, pakko laittaa roskiin, mutta toisista löytyy "aarteita" jotka ikuistan muistikirjaan, luettavaksi "sitten joskus.
Onnea uuteen kotiin!"
Kiitos paljon anonymous ja tervetuloa sinne missä ikinä oletkaan! Saatan arvata -ehkä- että olet jossakin päin Aasiaa, right? Minullakin on muistikirja, oikeastaan useitakin, joissa on merkintöjä esiin kaivettavaksi "sitten joskus". :D Lisäksi on ystävältä palautuksena saamani iso kenkälaatikko, jossa on hänelle lähettämäni kirjeet vuosilta noin 1986-1995. Olen palauttanut hänelle saman verran hänen tuotoksiaan vastavuoroisena näin hienolle ja huomaavaiselle eleelle. Ei halunnut, että tuotokseni jäävät jälkipolvien silmien alle.
@@@
Voimia ja valon pilkahduksia kaikille kaamokseen laskeutuville. Joulu se sieltä tulla jollottaa, odottakaapa vain - ja jouluaaton työpäivä, jonka lupauduin tekemään! (Pääni yläpuolella hohtaa fosforinvärinen pyhimyksen sädekehä, huomaako lukijani?)
Teidän Helga
v. Köchel-Verzeichnis
Nuo löytämäsi lappuset innoittivat vastaamaan. Olin luullut olevani ainoa! Omiani tulee vastaan milloin mistäkin. Oikeastaan toisinaan ihmettelen mitä on tullut joskus ajateltua, mistä kiinnostuttua. Aina en saa selvää kiireessä raapaistusta käsialastani, pakko laittaa roskiin, mutta toisista löytyy "aarteita" jotka ikuistan muistikirjaan, luettavaksi "sitten joskus.
Onnea uuteen kotiin!"
Kiitos paljon anonymous ja tervetuloa sinne missä ikinä oletkaan! Saatan arvata -ehkä- että olet jossakin päin Aasiaa, right? Minullakin on muistikirja, oikeastaan useitakin, joissa on merkintöjä esiin kaivettavaksi "sitten joskus". :D Lisäksi on ystävältä palautuksena saamani iso kenkälaatikko, jossa on hänelle lähettämäni kirjeet vuosilta noin 1986-1995. Olen palauttanut hänelle saman verran hänen tuotoksiaan vastavuoroisena näin hienolle ja huomaavaiselle eleelle. Ei halunnut, että tuotokseni jäävät jälkipolvien silmien alle.
@@@
Voimia ja valon pilkahduksia kaikille kaamokseen laskeutuville. Joulu se sieltä tulla jollottaa, odottakaapa vain - ja jouluaaton työpäivä, jonka lupauduin tekemään! (Pääni yläpuolella hohtaa fosforinvärinen pyhimyksen sädekehä, huomaako lukijani?)
Teidän Helga
v. Köchel-Verzeichnis
3 kommenttia:
Sisäpiirivitsinä kerronpa, kuinka eräs kääntäjä käänsi jonkin maatalouskoneen käyttöohjetta. Työn tultua valmiiksi hän tietysti kävi sen läpi oikeinkirjoituksen tarkistusohjelmalla. Muutaman päivän päästä työ tuli takaisin, koska siihen haluttiin vielä pari lisäystä.
Kääntäjän sydän hyppäsi kurkkuun hänen lukiessaan jo valmiiksi kääntämäänsä tekstiä. Samalla hän oli helpottunut, että työ ei ollut vielä lähtenyt painoon. Sillä mitä siellä lukikaan: "ajovalot saatana lisävarusteena". Olisi pitänyt tietenkin olla: ajovalot saatavana lisävarusteena. Eihän tuota oikeinkirjoitusohjelmakaan ollut virheeksi huomannut, kun sentään saatana on ihan hyvä sana.
Jälkeenpäin sitä on naurettu, että korjaamaton käännös oli kuitenkin juuri sellainen, missä jokaisen maajussin tunteet oli otettu huomioon.
Mitä noita virheitä tai lipsahduksia nolostelemaan tai edes korjaamaan. Kunhan asia tulee edes jollakin tavalla ymmärretyksi. Ja mitä se haittaa, jos vastaanottaja ei loppupelissä ymmärräkään. On niin paljon asioita, jotka menee joka tapauksessa "yli hilseen" hyvin monella tyypillä.
Joitakin vuosia sitten lukaisin pikku kirjasen. Siihen oli koottu arkistojen aarteita. Lääkäreiden kirjallisia tuotteita. Vaikka luulen, että osa teksteistä ja kirotusvirheistä menisi kuitenkin konekirjoittajien piikkiin. Vai millä nimellä heitä kutsuttiin, siis niitä henkilöitä, jotka purkivat lääkäreiden saneluja. Mieleen on jäänyt osuvat lausahdukset: "Potilas parantui hoidosta huolimatta." "Potilas saapui Imatralta pyörätuolilla."
Näillä höpinöillä hyvää kaamoksen odotusta.
Terveisin Kettumökin mummo
Kiitos kommenteista!
Tuon ajovalosaatanan tyyppiset tilannekomiikat mua huvittaa aivan kamalasti. :) Kettumummon tarkoittamat kirotusvireet on nekin hauskoja, mutta aika moni tohtori on niihin kyllästynyt. Osassa maamme sairaaloista on sanelemansa tekstit vielä itse kertaalleen luettava läpi ja laitettava täppä kohtaan "hyväksytty" ja se työ siis työpäivän tai työviikon lopuksi. Sanelukirjoittajahan se niitä kirotusvireitä tekee, sisällölliset mokat sitten on lääkärin sanelumokia. Mutta en koskaan sanele, että "labrat"kunnossa, koska virallisissa asiakirjoissa ei voi olla puhekieltä. mutta aina ne "labrat" siellä vaan on jonkun muun toimesta laitettu. Korjaan ne AINA. Ja siinä on oma hommansa. Vielä enemmän hiukset nousee pystyyn , jos tekstistä puuttuu kieltosana, joka on kirjoittajalla lipsahtanut pois. Merkitys kääntyy pahimmassa tapauksessa päälaelleen. Näiden takia tekstit tulisi aina lukea jälkikäteen, mikä on pois potilaan ajasta / lisää työpäivän pituutta. Vaan äkkiäkös se yksi lääkäri oman työnsä ohessa lukaisee 15 tekstiään. Oppiipahan tekemään lyhyet tekstit (siitäkin on joskus sanelukirjoittaja valittanut, että pitäsi sanoa lyhyemmin...). Tk-aikanani siirryin kirjoittamaan tekstini itse ja sanoin kirjoittajille, että se on bai bai kohta jos me itse kirjoitetaan sanelumme. Urputtelivat raskaasta työstään aika ajoin nimittäin. Tulossa on sanelun purkukoneet eli sähköinen systeemi. Eipä ole enää raskasta sanelukirjoittajan työ, kun sitä ei ole.
Olen nopea kirjoittamaan ja kun työ hyvin hyvin usein keskeytyy useitakin kertoja yhden sanelun aikana tai joku seisoo vieressä naputtamassa jalkaa, niin kun itte kirjoittaa, niin hypättyään pariin muuhun asiaan välillä, pysyy kärryillä tekstistään. Tosin aika vasta kävi niin, että kun kokematon hoitaja tuli osastokierrolla välillä höpöttämään toisen potilaan asiaa (hoitajat eivät useinkaan enää osallistu kiertoihin, heillä on omat kiertonsa) , niin kävi sillä viisiin, että mulla meni potilaiden paperit ja tapaukset sekaisin päässä, enkä enää tiennyt kuka potilas oli mikäkin, Potilasrukat vähän ihmettelivät, kun höpisin omiani luullen että potilas A on potilas B ja vice versa.
Mistähän saisi hyvät simultaaniaivot?
(Onneksi potilaat on pääsääntöisesti sekä mukavia että huumorintajuisia "sattuuhan sitä"-tyyppejä, etenkin jo kunnolla aikuisikään tulleet.)
Terveisin Helga Totuudentorvi
Lähetä kommentti