Surun päivä, jota lennonjohtotorni yrittää piristää

Ystävälle.

Tänään on päivä numero -1. 
Järjestin itselleni pari etätyöpäivää selvitäkseni. Eilen oli käytävä pakollisessa tilaisuudessa, jota ei voinut perua. Sai tosissaan taistella itsensä edes johonkin kuosiin.

@@@

Talo on hiljainen.
Illalla pihavalot olivat pimeänä. En keksinyt millään, mistä ne saisi päälle, joten aamusta pannuhuoneeseen tutkimaan sähkölaitteistoa, joka tässä talossa edellisen ja ainoa omistajan myötä on ehkä ammattialansakin takia erinomaisen kimurantti. Täällä on semmoiset hälytysjärjestelmätkin, että oksat pois ja pala latvaa. Niitä ei kukaan hullu uskalla päälle laittaa, ettei koko seutukunta joudu yleishälytyssireenien hätäännyttämäksi, jos orava kulkee väärän puskan vierestä.
Uudessa talossa menee aina oma aikansa, että keksii mikä mihinkin liittyy ja miten mikäkin toimii.

Ruskaretkikuvia

Talonmies läksi aiemmin suunnitelluille matkoilleen, hyvä niin. Saa kumpikin surra rauhassa. Sovittiin lauantaina, että vien koiran tulevalla viikolla lopetettavaksi kuten olen aiemminkin niitä vienyt. Sunnuntaina vilkuilin salaa eläinlääkärin nettiajanvarausta. Eutanasia-ajat oli sijoitettu aamutuimaan ennen varsinaisia vastaanottoja viisaasti ajateluna. Viimeksi lopetusreissulla oli vastaanottoaulassa puheisiin pyrkivä iloinen pennunomistaja. Todennäköisesti ihmetteli meikäläisen tuppisuisuutta.

En kertonut talonmiehelle lopetuspäivää. Kun eilisaamuna herättiin aamulennon takia varhain hän ihmetteli ideaani ottaa koira mukaan.  Sanoin käyväni aamulenkin samalla ja otin vaivihkaa pankkikortin ja koiran paperit mukaani. Kentällä isäntä taputti koiraa hyvästiksi, toivotteli sille heipat ja aprikoi, vieläkö nähdään. Laitteli sitten viestiä perille päästyään ja kyseli koirasta. Kerroin. Arvelin, että lomareissunkin kannalta on paras, ettei lopetuspäivä veny. Ei tarvitse hänenkään miettiä koiran kohtaloa, vaan voi keskittyä rakastamaansa harrastukseen.

@@@

Kuulen tassujen rapinaa ja havahdun.
Jääkaappi rasahtelee. Katson nukkamattoa, koiran mielipaikkaa tässä uudessa talossa. Pesin eilen sen tavarat ja kokosin laatikkoon. Vien ne ulkovarastoon odottamaan seuraavaa koiraa. Se on tilauksessa, mutta vielä enkelinä. Jos kaikki menee suunnitellusti, saa alkunsa lähiviikoilla. Se syntyy toisessa maassa, samassa josta tämäkin ystävä oli kotoisin. Pienen Suomen kanta saa uutta perimää ja ostan vain koiria, joiden taustat on tiedetään. Siksi en nytkään osta koiraa entisen itäblokin alueilta, vaikka kivoja koiria voisi sielläkin olla. Sukutaustat kuitenkin ovat usein epävarmemmat. Tässä(kin) rodussa on kokemuksia siitä, kuinka käy, jos väärät geenit pääsevät rikastumaan.

Vinkki: jos suunnittelee rotukoiran ostoa, niin Kennelliitosta ja kokeneilta kasvattajilta kannattaa kysyä neuvoa. Mulla on tämän rodun kasvattajissa pitkäaikaiset kontaktit, joista on ollut aina hyötyä. Mutta on meistäkin: sijoitusnarttu on joskus ollut ilonamme. Lisää vielä senkin, että bastardit on myös hyvä vaihtoehto, sekarotuiset eli seropit siis. Hauskoja yhdistelmiä tulee! Siinä on toki suurempi riski saada jollain tapaa sairas koira, josta tulee sitten suuri murhe. En uskalla sellaiseen ryhtyä.

@@@

Helgan arkiston piristekuva

Kiitos lukijalle seurasta! 
En pysty keskittymään työhommiin tässä mielentilassa, joten taidan lähteä kauppaan.

Talonmiehen pihalle asentama lintulauta on tuonut hupia kirjoittamisen sivussa. Keksittiin joku asunto taaksepäin syy sille, miksi sen asunnon pihalla lintulaudan tangon ympärille oli laitettu suojaksi muoviputki. Oravien takia!
Otettiin nyt idea käyttöön. Olenkin tässä sivusilmällä seurannut kuinka neljä kurrea tappelee lintulaudan herruudesta, muttei niistä kukaan pysy putkella, vaan liukuu alas :D Kookkain keksi kiivetä viereiseen kuuseen ja koittaa oksalta roikaista lintulaudan katolle. Rohkeus petti, kun oksa vaappui laivana aallokossa.

Jotta elämä lintulaudan ympärillä ei kilpistyisi pelkkiin oraviin, niin varsinaisesta tarjottavasta taistelee puolenkymmentä tiaista. Meno on kuin sotatilassa olevan lennonjohtotornin ympärillä! Pommikonehyökkäyksiä tornille, mutta myös lähestyvien koneiden ammuntaa lähitaistelutilanteissa. Lentoliikenne risteilee hallitsemattomasti. Hyökkäyksiä tehdään niin, että lennonjohtotorni huojahtelee. Ja jokaisella huojahduksella varisee maahan tavaraa. Sen kimppuun oravien maavoimat hyökkäävät raivokkaasti. Jotta taistelun melske olisi täydellinen, kävin lisäämässä silikoni-lubrikanttia putken pintaan. Ha haa! Ylintä sotapäällikköä ei nähkääs oravien armeijakuntakaan päihitä.

@@@

Kuten lukija voi helposti päätellä on aika siirtyä kauppareissulle.
Elän toivossa, että saisin illan aikana ja viimeistään huomenna turbonapin päälle mitä työtehtäviin tulee.
Perjantaina haen lapsenlapsen tarhasta. Tulee yökylään. Meillä onkin paljon pihatöitä :D Lauantaina tulee vanha työkaveri monen sadan kilometrin päästä. Äidin rollaattoriostokset* saavat odottaa seuraavaan viikkoon. Ruoka-apukassit on jo sunnuntaina viety syrjäytyneelle sukulaiselle, joten se rintama on ainakin jonkin aikaa hiljainen.

#autettavat #voimavarat #suru #jaksaajaksaa

Voi elämää.
Huokaa Helga

*kunnalliset rollaattorit eivät hänelle kelpaa ;(