Luopumisia hernekeittopurkin äärellä ja monenlaisia ystävyyksiä

Kuva omasta varastosta

Lunta riittää.
Ja ulkona tulee oltua liian vähän. Ensin oli pakkaset, nyt on lunta ja sohjoa. Tänään oli tarkoitus käydä ostamassa uudet sukset, mutta tuli vähän työperäistä oheisohjelmaa. Kauppaan ehdin piipahtamaan välttämättömästä syystä (Talonmiehen hommia normaalisti).

Säilykepurkkihyllyn luona pysähdyin, tuijotin hernekeittoja ja havahduin ajatukseen, että mulla on ollut aika paljon luopumisia viime aikoina. Huoliakin on. Ja paljon töitä.
Näin viime yönä unta entisestä hevosestani. Kaipailen sitä ja ratsastamista, vaikka järki vetää hätäjarrua: ei, ei! Mutta tuntemuksiin ei järki auta.
Siis luopuminen: hevosesta.

Iltalenkit on jääneet, aamulenkeistä puhumattakaan. Odotamme kiivaasti, että toisessa maassa asuva äitikoira jo olisi suosiollinen ja heittäytyisi pentuihin päin.
Vanha koira pyrkii mieleen ja tuo kyyneleen silmäkulmaan.
Siis luopuminen: koirasta.

Vanha äiti höpäjää ja kerää kuravesiään vateihin talteen. Ei joka päivä muista lastensa määrää, eikä tähdellisempiäkään asioitaan. Odottelee poispääsyä ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että ammatin vuoksi en minäkään näe sitä enää mitenkään huonona vaihtoehtona ottaen huomioon hänen alunperin varsin aktiivinen luonteenlaatunsa ja se, mitä siitä enää on jäljellä niin fyysisesti kuin psyykkisesti.
Siis luopuminen: edeltävästä sukupolvesta.

Erään lähiomaisen elämä on sillä mallilla, että pidätämme henkeä koko porukka sen suhteen mitä tuleman pitää ja mitä ei. En mene enempää yksityiskohtiin henkilönsä suojaamiseksi, vaikka paljon tuosta olisi ammennettavaa ja opittavaa - opittukin on.
Siis luopuminen: toivosta.

Lisäksi on tullut luopumisia muutamista hyvistä ystävistä, joiden varaan on aiemmin laskenut. Taustasyiden läpikäymisestä on ollut opittavaa - ja opittukin.

Vaan pahin oppi on tullut havahtumisesta seuraavaan seikkaan:
Pitkäaikainen ystäväni on kiinnostunut minusta vain tarvitessaan ammattiani terveysasioihinsa. On terve kuin pukki, mutta hyvin huolestunut terveydestään (joka siis on erinomainen). Tarvitsee minua selittämään, miksi munuaisarvonsa on viitealueen yläkolmanneksessa (siis normaali joka tapauksessa), mitä lääkäri hänen varaamallaan ihan turhalla käynnillä tarkoitti sanoessaan, ettei ole syytä enempiin kontrolleihin. Entä miksi hänellä on pakotusta siinä-ja-tässä? Pitäisikö verenpainetta seurata tiheämmin? Onko siippansa syytä varata aika lääkäriin, koska... jne jne.
Minusta on hyötyä ja sen vuoksi olen tarpeellinen ystävägalleriassa.

"Kaikille ihmisille on hyötyä siitä, että tuttava on lääkäri." 
Fake Philosophy

Hän moittii minua liiasta työnteosta, mutta lastaa siitä huolimatta kuormaani omilla terveyshuolillaan. "Pitäisi osata vähentää töitä!" hän puhkuu. Kunnes huomaan faktan, jota hän ei ole tullut ajatelleeksi. Että teen vain sen, mistä maksetaan palkkaa aivan kuten hänkin aikanaan omassa ammatissaan.
Jos töistään kieltäytyy, kieltäytyy työnantajakin palkan maksusta.


Siis luopuminen: vilpittömästä ystävyydestä.
Se on yksi pahimmista luopumisista. Melkein kuolemaakin pahempi.

@@@

Paljon on kuitenkin ystäviä turuilla ja toreilla edelleen. Iloa heistä! Ammattitaustoja on monenlaisia, sama elämänkokemusten kanssa. Osalla on raskaita asioita takanaan, osa on ainakin näennäisesti päässyt helpommalla. Ilo on olla kontaktissa ihan livenä ja sosiaalisenkin median kautta sanottakoon siitä välineestä mitä tahansa. Toiset ovat avoimempia ja paljastavat korttinsa sellaisenaan aivan kuten reaalimaailmassakin tekevät. Toiset taasen ovat arempia ja varovaisempia ja mielellään vähän kiillottelevat asioita parempaan päin kuten heille on luontaista. Jokainen kuitenkin omanlaisensa ja kaikkea ymmärretään kuten ystävyyteen kuuluu.
Huomenna tapaan ikivanhan kaverin, jolle voi tilittää ihan mitä vain ja olla varma siitä, että tulee sekä ymmärretyksi että hyväksytyksi.

"Antaa kaikkien ystävien kukkia, kukkia vaan."
Fake Philosophy

Hyvää tulevaa ystävänpäivää,
Helga