Ole pienistä hetkistä onnellinen

Enjoy the little Things! Perjantai, eikä töitä viikonloppuna. Jesh!


@@@


Istun työhuoneessa yksinäni.
Sieraimiin kantautuu pakkasen tuoksu. Todennäköisesti suurin osa meistä suomalaisista haistaa pakkasen jo sisätiloihin ainakin sairaalassa, jossa ilmastointi on tehokas (yleensä). Ikkunasta näkyy pimenevää taivasta ja lumista katonharjannetta.


Minulla on yhteinen, rauhallinen työhuone ikäistäni merkittävästi nuoremman kollegan kanssa. Hän kääriytyi vällyihinsä, nakkasi repun selkäänsä ja häipyi tiehensä. Aikoi tänä viikonloppuna matkustella pitkin Suomenmaata. Liittynee maailmankatsomuksellisiin kuvioihinsa. Olemme kuin kaksi marjaa: kirsikka ja oravanmarja. Siis erittäin erilaisia, mutta meitä yhdistää musiikki. Hän on taitava pianisti ja kaavailen säestäjäksi itselleni ;) Olen ehkä joskus paljastanut, että soitan muutamia soittimia, joista pääasiallisin soitin on nyt palautunut vankasti kehiin solistin kuoltua. Solistina oli koira, joka hoiti kakkosäänen veisaamisen siinä määrin tehokkaasti, että se käytännössä torppasi soittoharrastukseni vuosiksi. Sitä palosireeniä ei nimittäin jaksanut kuunnella kukaan.


@@@


Viereisellä koneella tuijottaa tutkimushakemus.
Voin kertoa, ettei rikospoliisi ole ainut, joka kamppailee rekisterilupaviidakossa. Nettipoliisihan ei saa pitää kirjaa netissä havaitsemistaan pedofiliaan viittaavista henkilöistä, koska se on laiton rekisteri. Nähkääs, pedofiilin yksilönsuoja vaarantuu, jos hänen nimensä kirjataan rekisteriin, johon ei ole rekisterinpitolupaa. Hyi hyi, se olisi perin tuhmaa. Kaikista nimilistoista pitää olla rekisterilupa, joka anotaan Ukko Ylijumalan rekisteritoimistosta, tarkemmat yhteystiedot ks. Franz Kafkan romaanista "Oikeusjuttu".
Voin kertoa, että ihan mahdottomaksi on mennyt kaikkinainen lupaviidakko - jota suomalainen toisin kuin eräiden muiden EU-maiden kansalaiset - noudattavat aina tunnollisesti ja kirjaimellisesti. Olemmehan traarinajan byrokratian nöyrimpiä oppilapsia ja rakastamme, kun saamme olla tunnollisia ja kunnollisia, rehellisiä ja lainkuuliaisia. "Älä tallaa nurmikoita!" Ja mitä tekee toinen samanmoinen? Hän vahtii, että sääntöjä noudatetaan. Muistan lapsuudesta puistonvahdin, joka virkapuku päällä ajoi polkupyörällä vahtimassa, ettei nurmikkoja tallota.


Semmoista se on: rehellisyys maan perii. Mutta voin kertoa tottelemattomuutta provosoidakseni, että maailmassa, Euroopassakin, on maita, joissa viis veisataan EU-säännöksistä ja tehdään kuten itseä huvittaa. Tälläistä näkee vaikkapa tutkimusmaailmassa, jossa kaikki eivät ota asioita niin kirjaimellisesti kuin meikäläiset.


@@@

Mäpä kurkistan - asiasta ananakseen - hieman kesään tuon kuvan kautta. Hitonmoisen hauskaa oli päästellä maastopyörällä pitkin metsiä! Näin pakkasilla saa tuosta kuvasta oikein tuulahduksen ihanan raikkaasta metsäilmasta. Haaveilen keväästä ja pääsystä hiihtelemään jäälle ja metsään. Haaveena on myös hommata läskipyörä ja polkea jonnekin hiljaiseen metsään yöksi. Lähde mukaan!


Kesän kajakkiretki on jo valmisteluvaiheessa ja ajankohta päätetty. Laivueeseen kuuluu muutama muu melanheiluttaja tällä kertaa. Turmattia (retkiruoka) onkin vielä joitakin pussillisia viime kesästä jäljellä. Lisäksi rommia taskumatillinen ja kaakaojuomaa, johon rommin voi sekoittaa. Semmoista se on retkeilijä elämä, terveellistä ja pirskahtavaa.


Puhelin soi. Se on jälkeläinen. Hän on lähdössä Hevonjeeraan työreissulle ja kyselee, koska hepatiittirokotteen hänelle olen tuikannut. Siitä on yllättäen jo parikymmentä vuotta! Kyllä ne lapset sitten kasvaa nopeasti! (Kunpa reissu peruuntuisi viime hetkellä.)
Toinen laps lensi tänään rapakon taa. Tai taitaapa olla vielä matkalla jossain Atlantin yläpuolella.


Hemmetti, että tämä elämä on mennyt sellaiseksi, että edes lapsiaan ei enää pysty pitämään aisoissa.
Äidistä puhumattakaan.
Hän mietti sunnuntaina puhelimessa, montako lasta hänellä on. Arveli lapsia kyllä olevan ja muisti sitten sisarukseni. Minua ei muistanut. Haitanneeko tuo mitään. Pienellä johdattelulla kuoriuduin minäkin sitten munastani ja osasipa lopulta nimetä minulle puolisonkin. Se oli pikkuserkkuni, jolla on sama etunimi kuin Talonmiehellä.
Ei se ole niin nöpönuukaa.


Kiitos hauskasta seurastasi, ainut lukijani.
Lienee nyt lähdettävä jo kotiin. Tutkimusluvat saavat odottaa maanantaihin.


Helga


P. "Ole pienistä hetkistä onnellinen", lauloi Lasse Mårtenson. Ehkä joku vielä muistaa?