Våi apu-va apu-va aaa-puu-va! #yli-ihmisiäliikenteessä

Joan Miro. Kuvan on varastanut Pinterest, en minä.

Näin keväisin(kin) on yli-ihmisiä liikenteessä.

#yli-ihminen #mäenkestä #huippuihmisetsuorittaa

Nythän on nimittäin perhejuhlain, kuuskymppisten, seitenkymppisten, lippujuhlien, äitienpäivien, Flooranpäivine #perinteisenihanatystävätmeilläillallisella - tyyppisten päivitysten aika. 

Siinä on kaakkua ja rätinkiä, niin että kuvaruudusta ulos pursuaa. The Nainen on laittanut kystä kyllä, pursottanut, tursottanut, kasannut jäähallin kokoisia voileipäkakkuja ja nypyttänyt piirakkaa joka ilmansuuntaan.

#minämakasinsohvalla #työpäivä #veivoimat

Kuva: netistä / MeTV

Jumalavita, pitääkö tässä pyytää apua Batmanilta?

Tauluun pläjähtää vain hieman ikäistäni nuoremman lajitoverin naamakirjapostaus juuri, kun olen saanut ruhoni irti sohvanpieluksilta ja pyrkinyt pystyasentoon. Niin mitä tekee #huippunainen? Hän on työpäivän jälkeen reuhtonut pihalla puusavottaa, josta kimmahtanut kilpapyörän selkään ja huitaissut 45 km lenkin #tostanoinvaan.

Että mistä näitä ihmisiä sikiää? Kuka äiti nämä synnytti?

Haastan vanhan äitini oikeuteen huonosta työnjäljestä. #kelvotonkakara

@@@

Katsotaanpa, löytyykö hakuteoksestani yhtään viisasta selitystä.

Lähde: Gustave Flaubert. Valmiiden ajatusten sanakirja. (Huom. Noin 100:s kerta tämän bloginpidon aikana mainosta tätä loistavaa hakuteosta.)

Sattuu silmään seuraavat Gustaven valmiit ajatukset;

"Ääliöt

Kaikki ne, jotka eivät ajattele samalla tavalla kuin te.

Työläinen

Aina rehti, milloin ei mellakoi.

Terveiset

Aina "parhaat".

Ympyrän neliöiminen

Kukaan ei tiedä mitä se tarkoittaa, mutta kohautelkaa olkapäitänne, jos se satutaan mainitsemaan."

@@@

Huoh. Tulin heti paremmalle päälle Gustaven sanoista. 

(Kuiskaan salaisuuden: huumorintajuni on vähän omituinen, mutta näkisittepä työtoverini O:n. Hän voisi ikänsä puolesta olla poikani, mutta jakaa sielunmaiseman sekä ammatillisesti että huumorintajun suhteen. Hänen kanssaan hekottelu uuvuttavan työpäivän jälkeen oli päivän suola tänäänkin. Lähetän hänelle lämpimiä ajatuksia, kun todennäköisesti juuri nyt kanniskelee vastasyntynyttä, mahavaivaista pienokaistaan ympäri olohuonetta pikkutunneille noustakseen taas aamulla ahkeroimaan töihinsä.)

@@@

Kuva: MeTv. Eau de Mama.

Voi estä ja varjele mitä äitienpäivälässytystä taas eilen oli tuutin täydeltä. Äiti - ihminen! Vastustan äitien ylistämällä alistamista, äitiyden myyttistä sädekehää ja skeidanjauhantaa mitä äitiyteen tulee. Helsingin Sanomissa oli onneksi päivän pelastus: eri-ikäisten lukijoiden lyhyitä luonnehdintoja äideistään. Äitejä on monenlaisia ja joillekin asia voi olla kipeäkin joko äitinä (tai äidiksi tulemattomana) tai tyttärenä.

#äiditnuotoivossaväkevät

Lapseton toverini kommentoi päivänä muutamana juttuporukkaa, johon oli joutunut. 

Porukassa oli vastikään aikuisen lapsensa epämääräisissä olosuhteissa menettänyt nainen. Sitten keskusteluporukassa oli ollut näitä #huippuihmisiä. Toveri kertoi, kuinka vaikea hänen oli kuunnella #huippuihmisten kehuskelua omilla lapsillaan, kun nämä suut vaahdossa leveilivät jälkikasvunsa saavutuksilla (typeryksiä!). Ja hän ajatteli, että hänen sylinsä se vaan jäi tyhjäksi: ei koskaan saanut edes "huonoa" lasta (hänen käyttämänsä ilmaisu). 

Sitten katseensa oli viivähtänyt juuri lapsensa menettäneen naisen kasvoilla. Hän oli huomannut kuinka tämä taisteli kyyneliä vastaan. Seurueen jäsenet tiesivät hänen surustaan, mikä seikka tekee tilanteesta erityisen tahdittoman. Toverini oli ajatellut: miten julmaa, miten tökeröä. Olen täysin samaa mieltä: raakaa, raadollista, sivistymätöntä käytöstä kouluja käyneiltä ja itseään fiksuina pitämiltään ihmisiltä. 

(Tiedän tiedän: koulujen käynti ei todista mitään. Mutta sanon näin silti. #antaakaikkienkukkiensanoamitenhaluavat)

Ajattelen kuten lapseton toverini: en voi hyväksyä omien lastensa käyttämistä kehuskelun välineenä, vaikka omilla lapsillani olisikin pelimerkkejä, että katsokaapa millaiset kortit minulla on! Mutta mikä olisi oma sisäinen tarpeeni, jonka alttarilla käyttäisin lapsiani prenikoina? Tarve ilmaista rakkautensa lapseen? 

Ei. Minäpä sanon miten se on: se on oman kilpensä kiillottamista lastaan hyväksi käyttäen.

Toki ymmärrän: lapsistaan saa ja voi olla ylpeä. Mutta lapset ovat itse mitalinsa ansainneet. Kehuskelkoon he itse saavutuksillaan. Ne ovat heidän saavutuksiaan, eivät minun - vaikka äiti olenkin.

Ugh. Olen puhunut.

Voimia tiistaille!

t. Helga

Ps. Oma äitini oli täällä, sai lämmintä sapuskaa ja juustokakkua päälle. Että älkää pillastuko, en minä ihan hyeena ole.

Kuva: Daily Mail

Äitienpäivänä

Piispa Irja Askolan viisas ajatelma tänään:

"Enkelit tanssivat
sinivuokoissa ja aamuhaleissa.
”Onnea, äiti!”
Ne ovat hiljaisen hellästi myös siellä, missä tyhjän sylin tuska raastaa.
Ne tyynnyttelevät siellä,
missä räiskyvä nuori tai mököttävä puoliso ei taivu äitienpäivämuottiin.
Ne viipyilevät siunaten siellä,
missä joku turhaan odottaa soittoa, käyntiä, pientä muistamista.

Jumala, siunaten saattele
meidät kaikenlaiset
läpi tämänvuotisen äitienpäivän."

@@@

Piispa tavoitti olennaisen. Epäilenpä, ettei tätä ole kukaan aiemmista piispoista sanonut...

Äitienpäivänä saattaa unohtua se, että joillekin tämä päivä voi (vaikkapa yllämainituista syistä) olla raskas. Lisäksi on niin, etteivät kaikki äidit ole hyviä ja herttaisia. On äitejä, jotka kaltoinkohtelevat. On itsekkäitä ja ilkeitä äitejä. Kukitetaanko ja huomioidaanko heidätkin äitienpäivänä ja vanhemmistaan ja suvustaan huolta pitävä tyhjän sylin nainen jää kukkia ja huomiota vaille? Tätä ristiriitaa mietin aina äitienpäivänä, kun naamakirja pursuaa äidin ylistyksiä ja lehtien sivut on täynnä "Maailman paras äiti"-huokauksia.

t. Helga,

jonka oma vanha äiti on ihan jees, virheineen päivineen

(Olen kuullut joskus tälläisen viisauden, että ihminen tietää olevansa aikuinen siinä vaiheessa kun on antanut vanhemmilleen anteeksi. Hyvin sanottu sekin!)