Piispa Irja Askolan viisas ajatelma tänään:
"Enkelit tanssivat
sinivuokoissa ja aamuhaleissa.
”Onnea, äiti!”
Ne ovat hiljaisen hellästi myös siellä, missä tyhjän sylin tuska raastaa.
Ne tyynnyttelevät siellä,
missä räiskyvä nuori tai mököttävä puoliso ei taivu äitienpäivämuottiin.
Ne viipyilevät siunaten siellä,
missä joku turhaan odottaa soittoa, käyntiä, pientä muistamista.
Jumala, siunaten saattele
meidät kaikenlaiset
läpi tämänvuotisen äitienpäivän."
Piispa tavoitti olennaisen. Epäilenpä, ettei tätä ole kukaan aiemmista piispoista sanonut...
"Enkelit tanssivat
sinivuokoissa ja aamuhaleissa.
”Onnea, äiti!”
Ne ovat hiljaisen hellästi myös siellä, missä tyhjän sylin tuska raastaa.
Ne tyynnyttelevät siellä,
missä räiskyvä nuori tai mököttävä puoliso ei taivu äitienpäivämuottiin.
Ne viipyilevät siunaten siellä,
missä joku turhaan odottaa soittoa, käyntiä, pientä muistamista.
Jumala, siunaten saattele
meidät kaikenlaiset
läpi tämänvuotisen äitienpäivän."
@@@
Piispa tavoitti olennaisen. Epäilenpä, ettei tätä ole kukaan aiemmista piispoista sanonut...
Äitienpäivänä saattaa unohtua se, että joillekin tämä päivä voi (vaikkapa yllämainituista syistä) olla raskas. Lisäksi on niin, etteivät kaikki äidit ole hyviä ja herttaisia. On äitejä, jotka kaltoinkohtelevat. On itsekkäitä ja ilkeitä äitejä. Kukitetaanko ja huomioidaanko heidätkin äitienpäivänä ja vanhemmistaan ja suvustaan huolta pitävä tyhjän sylin nainen jää kukkia ja huomiota vaille? Tätä ristiriitaa mietin aina äitienpäivänä, kun naamakirja pursuaa äidin ylistyksiä ja lehtien sivut on täynnä "Maailman paras äiti"-huokauksia.
t. Helga,
jonka oma vanha äiti on ihan jees, virheineen päivineen
(Olen kuullut joskus tälläisen viisauden, että ihminen tietää olevansa aikuinen siinä vaiheessa kun on antanut vanhemmilleen anteeksi. Hyvin sanottu sekin!)
5 kommenttia:
Heippa Helga!
Joka sana totta, mitä tässä äitienpäiväjutussa sanot. Piispan sanat ovat tosi viisaat. Hän on aiemminkin mielestäni viisauksiaan tuonut julki, joten kiitokset vaan hänelle. Itse en ole ikupäivänä äitienpäiväjuhlia kaivannut, mutta omalle äidilleni olen kyllä aikoinaan halauksia jaellut. Toki muulloinkin kuin em. päivänä. Hän nyt on kyllä ollut taivaallisilla kukkakedoilla jo v:sta -83, joten juttelen sitten hänelle muuten vaan sinä päivänä kun sattuu asiaa tulemaan.
Jos mitaleita haluan äitiydestäni itselleni, voin ottaa vaikka joka toinen keskiviikko niitä varaston seinässä olevista nauloista vaikka monta kymmentä kaulaani. Niihin en ole suuremmin itse syyllinen, vaan se rakas Pappa-koiramme. Kuolluthan sekin tietysti jo on ajat sitten. Jätti isännälleen perinnöksi niin jäljestys-, nouto- kuin muutkin mitalinsa. Isäntänsä jätti ne sitten perinnöksi minulle. Ehkäpä ainokaisemme jossain vaiheessa tyhjentäessään varastoa siirtää ne vaivihkaa jätesäkkiin ja näin ne ovat kierroksensa tehneet.
Mutta sitten siirrynkin sujuvasti tuohon muovikuppikokoelmaan, joka taitaa olla aikamoisen yleinen keräilykohde. Paljon yleisempi kuin postimerkit tai kiiltokuvat. Heti kun luin tuon kirjoituksesi meni keittiöön ja heitin vähin äänin ihan ensimmäisenä lajiaan keräämäni jäätelörasian menemään. Olin ajatellut viisaasti, että siihen on hyvä pakastaa keittoja. Pah. Kun samanlainen vyöry tulee erikokoisia kippoja isosta keittiön laatikosta, jonka olen pyhittänyt justiinsa niiden kotikoloksi. Se kummasti keväällä täyttyy ääriään myöten, siispä isoon paperikassiin vaan ja kassi tiukasti kiinni ja varastoon odottamaan syksyn suunnatonta sadonkorjuuta. :D Siis mansikoita, vadelmia, suppilovahveroita, herkkutatteja, lampaankääpiä. Mutta rasiat riittävät takuulla elämäni loppuun asti, vaikka rikkoisin niitä kuinka paljon, halkaisisin vaikka tahallani ja repisin kannet kahtia.
Huojentuneena päätöksestäni olla säilömättä sitä jätskirasiaa paria päivää kauempaa siirryn mitalit edelleen varastossa roikkumassa sohvalle odottelemaan illan jääkiekkopeliä. On muuten upea tyyppi se meidän maalivahti! Taidankin lähettää ne mitalit hänelle!
Terveisin Monni
Hei Helga ja Monni
Minä niin nautin teidän sujuvasta tekstistä. Osaisinpa itsekin laittaa sanoja yhtä hienosti toinen toisensa perään!
Ja Monni, minä tykkään myös maalivahdista. Melkein odotan tasapeliä ja voittomaalikisaa. Pelin tuoksinassa voi joku kiekko lipsahtaa Pekka Rinteen selän taakse, kun maskia on niin paljon, ettei kerta kaikkiaan voi nähdä kiekkoa, mutta voittomaalikisassa kukaan ei ohita sitä muuria. Go Pekka!
keväisin terveisin hilpi
Hei Monni ja Hilpi!
Monnille kiitokset hauskasta kirjoituksesta :D ja Hilpillekin läsnäolosta! Kaikkia ei ole paiskattu tekstiä suoltavalla kynällä vaan osalle on annettu sitäkin enemmän kykyä filosofoida ja jalostua hiljaa päänsä sisällä! Hilpillä tämä kyky päällimmäisenä.
Puhdistuksesta ja rodunjalostuksesta selviytyneet muovikupposeni ovat kaukana, kaukana tämän hetken positiostani. Siirryin erääseen eteläsuomalaisen kaupungin hotelliin miettimään syntyjä syviä. Käyn teatterissa kahtena perättäisenä päivänä imemässä esirippujen takaa paljastuvia teatterikappaleita ja nauttimassa tunnelmasta, jota rakastan yli kaiken. Siis yleisön pimessä tiivistyvää yhteisöllisyyttä, yhteistä tajunnanvirtaa ja hienoa näyttelijäntyötä. (Huomista kappaletta on kehuttu, ylihuomista moitittu.)
Tapaan näissä merkeissä myös vanhan ystäväni, joka -Marttailu-palstan ilmausta käyttääkseni - on siirtymässä ensimmäiseltä asemalta junaan, jonka etenemisvauhtia ei tiedä kukaan. Suoraryhtinen, näyttävä, komeahiuksinen, rohkea, voimakas ja upea nainen. Kukaan ei voisi aavistaakaan, että on saanut liput junaan. (Kukaan lukijani ei taatusti häntä tunne, ettei kannata edes yrittää arvailla.)
Rauhaisaa yötä ja Monnille kiitokset viisaudesta! Tuo mitalijuttu mua nauratti. Tunnistan ajatuksenkulkusi :D
t. Helga
Kiitos Helga sanoistasi, talletan ne.
Piti vielä lisäämäni edelliseen, että myös Irja Askolan sanat koskettaa! Viisas nainen.
Ja edellisen laittoi hilpi. :)
Lähetä kommentti