Täällä sitä maataan hotellin sängyllä huonossa asennossa ja koitetaan palautua illan teatterikappaleesta. Koska en halua paljastaa tämänhetkisiä sijaintitietojani tyydyn luonnehtimaan esitettyä teatterikappaletta, että taattua, yleisöönmenevää perussettiä. Hyvä stoori ja ammattitaitoiset näyttelijät. Sanalla sanoen: viihdyttävä. Kappaleen suhteen tosin juoni oli siinä määrin "tavallista tarinaa", että tiesi, mitä kaikkea kehiin paiskotaan ennen kuin lopputaputuksille päästään. Mutta eipä haitannut: ei tarvinut päätään vaivata!
Sen sijaan heitän kyllä nyt pahat reklamaatiot maamme (arviolta) seitsenkymppisten leiriin. Nimittäin he häiriköivät esitystä pahasti ja muutoinkin käyttäytyivät huonosti!
Teatterissa ei kuulu kommentoida kovalla puheäänellä juonenkulkua, eikä kännykän kuulu piristä näyttelijöiden työtä häiritsemässä peräti useampaan kertaan. Jollei osaa sulkea luuriaan ennen teatterikappaleen alkua niin pitää pyytää kaverilta apua tai jättää luuri kotiin. Näyttelijöiden lisäksi on huomioitava teatterilippunsa maksaneet lajitoverit. Myös heillä on oikeus nauttia maksamastaan lipusta.
Aivan ruokottoman huonokäytöksisiä muoreja siis oli pakattuna penkkien väliin. Kiilasivat kaupan päälle kahvijonossa niin törkeästi, että hakkaisivat itänaapurin kansalaiset mennen tullen ja palatessa käytöstavoillaan. Hävetti heidän puolestaan. Päässä oli pilalle värjättyä lilanpunertavaa, harsuuntunutta hampputukkaa, ylle vetaistu juhlaretonkia ja näpit sudittu kirkuvanpunaisella kynsilakalla, mutta kaikesta laittautumisesta huolimatta käytöstapoja ei oltu saatu moitteettomaan kuntoon. Turhaan nuorisoa moititaan kun sylttytehdasta on vanhemmissakin sukupolvissa!
@@@
Ja sitten kepeämpiin aiheisiin. Nimittäin: aiemmin lupaamani sisustusliite. Wu-huu wu-huu!
1. Somistusta: Tekisinkö lautasista kellotaulun? Eikös ole hauska idea tässä. (Toivottavasti en toista itseäni tämän kuvan suhteen.)
2. Tälläistä ruutulattiaratkaisua näkee toisinaan. Etenkin mustavalkoisena on siinä määrin hallitseva, että miettisin kyllä kahteenkin kertaan, lähdenkö tälläisellä ratkaisulla lattiapintaa kutistamaan. Mutta makuasioista jne. ja antaa kaikkien kukkien ja niin edespäin ja poispäin, kuten eräs luennoitsija tapasi toistella vuosikymmenet sitten. (Ei riittänyt pelkkä edespäin, vaan halusi korostaa vielä että kaupan päälle myös lisäksi poispäin.) :D
3. Tämmöinen köökki meikäläisen silmää jotenkin viehättää. Siis että tuo akkuna on tiskipöydän takana. Mahtaa toki olla haastavaa pitää ikkuna siistinä kaikista roiskeista. Tuo hylly ikkunan päällä jotenkin kruunaa kaiken. Hauska ja viihtyisä!
4. Lopuksi tälläinen shokeeraava vaatekomero! Oum-mai! Saisipa rääsynsä tuollaiseen oordnunkiin, niin jo olisi homma hanskassa! Mutta taitaapa tuokin kuva olla jonkun komerokauppiaan mallikuva ja kaappi on kooltaan kyllä elämälle vieras. Eihän tuollaista oikeasti ole olemassakaan ainakaan suomalaisessa kodissa.
Näihin puheisiin,
Helga
5 kommenttia:
Helga oi Helga, herätitpä muistoja!
Olen asunut jonkin aikaa vuokratussa omakotitalossa Amerikassa, siinä maan osassa, joss on nyt muuan vilpittömän näköinen pommi-iskusankari saanut kuoleman tuomion. Siellä, asunnossa, oli keittiö, jonka tiskipöytä oli pihalle johtavan ikkunan alla.
Jotain muutakin sangen tuttua kirjoituksesi sisälsi. Esim. nuo ruutulattiat Kaunis koti- lehdessä esiteltyinä ja yhdessä tutussa paikassa toteutettuna säikäytti.
Oliko se niin hyvä teatteriesitys, että mummot luuli olevansa kotitelkkarin ääressä katsomassa ja kommentoimassa. Kävikö kukaan välillä jääkaaapilla? Oliko pullo mukana? Tuskin mummoilla kotonakaan.
Huono käytös ja huonokuuloisuus on kyllä tappava yhdistelmä, esityksen tappava.
Ja mikä saa vanhan ihmisen värjäämään tukkaa? Harmaa on kaunista! Ja jos on uusi musta päässä, se vaan korostaa ihon harmaantumista ja lakastumista.
terveisin äitemuori, ei itsekään untuvikko.
Hyvä huomio, äitemuori: jääkaappi vain puuttui! :) Rouvan pääasiallisin ongelma oli se, ettei hän ollut vaivannut värjättyä päätään sillä, kuinka kännykkä a) laitetaan äänettömälle tai b) suljetaan, jos on unohtunut päälle ja soi kesken teatterikappaleen. Hän ei osannut katkaista puhelimestaan virtaa tai oikeammin ei älynnyt, että luurin saa vaikenemaan virrankatkaisulla. Hän taivasteli ääneen kuka siellä nyt soittaa ja kuinka tämä nyt vaiennetaan. Lähipenkkiläiset eivät halunneet ryhtyä kesken teatterinautintonsa aprikoimaan vieraan ihmisen puhelimen toimintoja, minkä täysin ymmärrän.
-Sivistys on sietokykyä, vaan kuinka pitkälle? ;)
No, hengissä ollaan ja näyttelijä lienee toipunut järkytyksestä, osa soitoista tuli vielä juonen kannalta äärimmäisen huonoilla hetkillä, kun näyttelijä juuri keskittyi herkistelemään. Semmosta se on kun ei pysähdy muita ihmisiä aattelemaan puhelimineen. Kokenutkaan ihminen meinaan.
t. Helga
Heissan Helga!
Mitä tulee muoreihin, todettakoon, että he elävät toista teini-ikäänsä ( ennen kun tulevat lapsiksi jälleen!)...
Ne nuoret, ne nuoret...
Mitä taas tulee noihin ruutukuosisiin lattioihin, en kuuna päivänä saata kuvitella asuvani moisessa residenssissä, joka muistuttaa ammoisina aikoina telkkarissa esitetystä Spik et Span -mainoksesta, jossa ikivireä, virnuileva Tommi Rinne heilui Sinipiika sienipesin kätösissään... Pthui!
Terv. Selina
No Selina: sinäpä sen sanoit! Spick&Span noista lattioista tosiaan tulee mieleen :)) ! Aina oon kattonu, että tuttua tuossa on, mutta mitä tuttua!
Luulen, että nuo laattiat sopisi valtavan isoon tilaan, jossa olisi vähän linnamainen meininki ja muutoin vain vähän huomion kiinnittävää kalustetta tmv.
t. Helga
Lähetä kommentti