Elämää retriitissä, sillan alla ja rantavesissä

Yksi sadoistatuhansista venerannoista Suomi100:ssa.
(Tähän perään piti tulla sydämenkuva eli < ja 3. Mutta perätysten laitettuna
ne suututtavat blogialustan: muka väärä tägi. Luulee ohjelmointikoodiksi.)

Tässä sitä istutaan ja vilkuillaan sivusilmällä takkaa, joka pitäisi siivota. Ruokajämien pakkaaminen on levällään, lukemattomien Svensk Damtidningien pino rötköttää pöydänkulmalla. Mutta sauna on pesty, petipaikka tuuletettu, lattiat laastu ja luututtu jo illalla. Jotta eiköhän tämä tästä. Vara-avaimen kun vielä muistaa ottaa piilostaan ja laskea lämmöt, niin pääsee polkemaan kotipolkua.

Ydinviesti: pieni rupeama jumalaista omaa rauhaa, puolenkymmentä laatuolutta (köhöm) ja saunomista. Paatilla liipottelua, hyvää ja huonoa keliä ja koluamista oudoissa paikoissa erään harrastuksen tiimoilta.

@@@

Eilettäin, kuten Oulussa ruukataan sanua, kävi niin, että läksin paatteineni tutkailemaan pääsyä erääseen vesistöön noin 60 kilometrin päähän majapaikasta. Kymmenkunta kilometriä ajettuani vaati bensamittari huomiota. Rahapussi oli kämpillä, mutta bensakortti mukana, joten ei tarvinut palata takaisin. Parinkymmenen kilometrin lenkki piti kuitenkin tankille tehdä. Reittikin muuttui ja jouduin sotkuisille pikkuteille, joilla kaikesta huolimatta oli liikennettä. Joko kanalintujen metsästys alkoi? Kalamiehiä? Ajelivat maastureillaan niin kiinni perälautaan, että väistelin tienposkeen tuon tuosta, kiire kun ei ollut mihinkään.

Päätin pikkusillan kohdalla piipahtaa sillan alla ;D huvikseni (D4T21/2). Arvasinkin, että saan roikkua rakenteissa ja työnnellä käden kainaloa myöten sokkokoloihin tuloksetta. Kamppeet vain kuraantui, mutta olipa vesikin ihan liki. Joutsenet huutelivat sillankorvassa toisilleen, että mikä hullu siltainsinööri tuolla roikkuu.

Palasin maanpinnalle, suojasin etupenkkiä ja livahdin autoon kaasuttelemaan eteenpäin tarkoituksena etsiä aiemmin kartalta bongattu etäinen veneenlaskupaikka. Siinä ajellessa peruutuspeilissä vilahti jotakin. Alkoi raksuttaa: käsineet taisivat jäädä auton katolle. Käännös takaisin ja toinen hanska näkyi keskellä kuraista tietä, mutta toista ei missään. Palaillessa tulojälkiä takaisinpäin tuli vastaan leveäpyöräinen, mutainen traktori. Hanskakin löytyi läheltä siltaa. Traktori oli ajanut sen päältä.

@@@

Rantaa etsiessä tie meni kovin kapeaksi ja tuli yllättäen maalaistalon pihapiiriin, jonka keskeltä se näytti etenevän. Talonväki puuhasteli pellolla (perunannostossa?), eikä -kumma kyllä- kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Niin oudoksi mutavelliksi ja puskaksi tie meni, että sompailin auton takaisin pihaan neuvoa kysyäkseni. Kyllä, siellä veneenlaskupaikka on, neuvoi vaimean oloinen täti-ihminen. Ei kun takaisin mutapuskiin, josta ranta löytyi. Veneenlaskupaikkakin oli sopivaa mallia. Mutta voi onnetonta. Tuuli oli tällä välin voimistunut ja muuttunut puuskaiseksi. Aalto nosti harjaa ja vesi kiehui ja kuohui siinä määrin, että päätin istahtaa rantakivelle kahvittelemaan ja miettimään. Istuskellessa kävi selväksi, että pysyisin kyllä pinnalla, mutta jäätävässä puuskatuulessa ei ollut innostusta lähteä vesille taistelemaan tietään eteenpäin. Menen siihen hienoon, autioon saareen joskus myöhemmin. Elämässä pitää oppia luopumaan nähkääs :D

Tämä kuva on ihan muualta, mutta hieno paikka tämäkin.

Ei kai auta kuin ryhtyä tuota takkaa tyhjentelemään. Kuka piu siinäkin tuollaisen kasan tuhkaa on saanut aikaiseksi...;D No, makkarat olivat kyllä herkullisia (Kylmäsen Pororyynäreitä, suosittelen!).

Hyvää pyhää teille toivoo,

Helga

Ps. onko siellä ketään? Kysyn vaan, vaikka jatkan kirjoittamista siitä huolimatta.