 |
| Kuva: mie. Kuvassa omenapäärynä tai toistepäin. |
Potilaatko ongelmana? Ei tou-del-lakaan! Heistä tulee harvoin ongelmaa. Mukavia olivat tänäänkin, hauskojakin suurin osa. Kokemusta on kertynyt jo siinä määrin, että tietää mihin pystyy ja missä kulkee lääketieteen ja pystyvyyden raja. Yritän myös koko ajan seurata aikaani, lukea, opiskella ja kouluttautua pysyäkseni kärryillä. Tahdon sanoa rivien välistä: pidän itteäni riittävän hyvänä ammattilaisena, ettei medisiinasta enää tarvi ottaa ongelmaa.
Mutta yhtä vuorta ei ylitetä. Ei meistä kykene siihen kukaan. Meillä ei ole puhelimella hälytettävää konjakkipönttöä kantavaa koiraa, eikä pikaelvytysryhmää singahtamassa paikalle, kun sairauskertomusohjelmien, Kanta-arkistojen, laboratorio- ja kuvantamisjärjestelmien, toimenpidekoodien, diagnoosimerkintöjen, sanelukoneen tallennusjärjestelmän,...(loputon lista).... kanssa tulee ongelmia.
Työn eteen nousevan vuoren nimi on tietokoneohjelmavuori, jonka orja lääkäri on. Tollottaa ruutua, yrittää keksiä, miksi "Tallenna"-painike on epäaktiivisena, miksi ensimmäinen ruutu ei löydä hänen nimeään kohtaan "suorittaja". Hän yrittää soittaa tietohallintoon, rekisterihallintoon, täppähallinnan asiantuntijalle, varahenkilöstön tietonikkarille, tutulle, tuntemattomalle, keskukseen, kellariin, vintille ja yleisradioon. Monikaan numero ei vastaa. Se joka vastaa, ei osaa vastata. Lääkäri on ongelman kanssa yksin, pähkää ja hikoilee:
Miksi "Tallenna" ei aktivoidu? Miksi harmaa alue ei anna kirjoittaa? Miksi sanelu ei tallennu? Miksi diagnoosinumero hypähtää hukkaan? Miksi... Loputtomiin.
@@@
 |
| Palan painiketta. |
Ja siinä se potilas istuu hiljaisena vieressä seuraamassa, kun vastaanottoaikansa kuluu lääkärin hoitaessa väärää potilasta, nimittäin tietokonetta. Kelpo tohtorimme koittaa välillä soittaa tietokoneelle puhelinreseptiä, koittaa hyvitellä ja suostutella: "Antaisit nyt laittaa sen Tallenna-komennon tuohon, joo-oo-ko, ole kiva Katsopa, kun Penttikin istuu tuossa niin nätisti vieressä ja odottaa, an-ny!"
Mutta mikään ei auta. Auttavaan ATK-puhelimeen vastaa joululomittajan kokemattomin tuuraaja. Tietokoneapuhenkilöryhmän starat ei tynkäviikoilla ole töissä. Heillähän ei ole potilaita, ei vastaanottojonoja, ei päivystystä (ainakaan silloin, kun sitä kipeimmin tarvittaisi), eikä äkkikuolemasta virvoitettavia, joista pitää muistaa laittaa täppä kohtaan "kuollut" ja siirtää se diagnoosikohdan alapuolelle kohtaan "voi harmi että kävi huonosti", josta pitää ottaa kolmas kirjain ja copy-pastettaa se vasempaan ylänurkkaan kohtaan "napatut kirjaimet" ja klikata "Hyväksy" ja oma koodaus ja kryptaus ja kuittaus.
Tietokonestara hoitaa tietokonesairauksia pyhien jälkeen. Pikkuvikoihin voi ihan hyvin keskittyä kun pekkaspäivät, pakkaspäivät, virkistyspäivät, kuntoutus ja ylityövapaat on pidetty. Se aikataulu ei noudata sairaalan ruuhkahuippujen aikataulua.
Tietokoneohjelmatoimistot elävät digiajassa. Ne eivät ole keskittyneet kivikaudenaikaisiin juttuihin kuten tartuntatauteihin, kuppaan, tippuriin, hourailuun, rinnan kivistykseen, suolimulkkuun, kusetustautiin, pään viskelyyn, rokkoon, yskään ja aivastukseen. Näistä relikteistä pitäisi totta vie jo päästä pois, että voitaisi keskittyä olennaiseen - digiaikaan! Se on sentään tätä päivää, hei kalkkikset!
@@@
Että tämmöistä se on terveydenhuollon reaalimaailma.
(Hei, mihin se potilas nyt katosi...hei pot...potilas hei! Älä lähde! Mikä sinun nimi on? Mikä sinulla olikaan vaivana? Me ei katsottu vielä sitä sun asiaa ollenkaan...hei, tule takaisin!")
Potilas meni jo.
Voimia meille kaikille ja paljon varabittejä, joita sujauttaa paikalle, kun bittipäre kärähtää.
Hieman työn rasittamana,
Helga
 |
| Älkää vain unohtako, että kevät tulee kukonaskelin. Päivä on jo lähtenyt pitenemään nimittäin! Wuh-huu! |
