 |
| Kuva: netistä jonkun ulkomaalaisen blogista (en siis ole itse sitä piirustanut:D) |
Iltabileet takanapäin ja onneksi takana alkaa kohta olla krapulapäiväkin. Miten turhaa, miten turhaa.
Tiedättekö, mikä on krapulapäivä?
Ettepä tietenkään. Olette kunnon kansalaisia, ettekä tälläisiä juokaleita* kuin meikäläinen.
Noh, aika harvoin kunnon kännit tulee enää vetäistyä, mutta joskus siihen sortuu.
Katsokaas, on ihmisiä - kuten Pret-a-Porter - jotka viettävät illan oopperan lumoissa pukeutuneena tyylikkääseen sotisopaan. Ja sitten on ihmisiä, jotka saattaa pukeutua sotisopaansa, mutta havaita sen aamulla retkottavan lattialla ympäriinsä paiskottujen kenkien ja sukkien vieressä.
Noo, juhlat oli hauskat. Yhdellä nuorehkolla naisenpuolella oli kertomansa mukaan 700 euron kengät. Hoh hoijaa, sanonko mitä. En sano. Enkä enää muista kenkämerkkiä, jos kohta Pret-a-Porter sen varmaan tietää. Huvinsa kullakin.
*Tämän sanan sanoi pullea ja vähän äkäinen hoitaja kauan, kauan sitten eräässä päivystyksessä. Olin siellä päivystäjänä. Juokaleita tuli ovista ja akkunoista. Kuka oli telonut itseään milläkin tavalla ja työnteko oli kuin olisi ollut joukkosidontapaikalla. Eritoten muistan johonkin betonireunukseen otsansa lyöneen henkilön. Kotona oli havainnut, että jotakin valuu silmilleen. Oli katsonut peilistä.
Se oli otsanahka.
@@@
Taksi tuo kotiin väsyneen. Aina se on hyvä.
Väsynyt söheltää taksissa maksukorttinsa kanssa, kerää helmojaan ja laukkujaan, kehii ne ulos vuokrapirssistä ja huojahtaa kadunreunaan. Hei hei, sanoo taksimies. Sotisopaan pukeutunut roikaisee autonoven kiinni, takinhelma jää väliin, söhläystä ja säätöä ... ja irtoaa lopulta autosta. Sitten lipposta toisen eteen ja huojahdellen kotiovelle.
Ovi on lukossa. Isäntä p#le epähuomiossa (vaiko tarkoituksella) vetänyt säpin reikeliin. Siinä sitä nyt avuton ja viaton vaimorukka kylmän talvituulen halauksessa taistelee takkeineen ja sotisovanhelmoineen laukkujensa kanssa. Mutta avainta ei tullut mukaan. Että eipä auta kuin pimpottaa ovikelloa. Plim-plom!
Kukaan ei kuule, ei edes koira räjähdä haukkumaan. Plim-plom-plim-plom-plim-plom-plim-plom!!! Kas, lopulta alkaa kuulua talosta ääniä: isäntä on herällään ja lähestyy ulko-ovea.
Otettiin sentään sisään.
Ja tänään on tyhmyydestä sakotettu. Aina se harmittaa.
@@@
 |
| www. mitätuossaylhäällälukee. com |
I-ha-haa, i-ha-haa, hepo hirnahtaa-aa, ihanaa ihanaa onhan ratsastaa.
Hepo on saanut hokkikaviosta jalkaansa tällin ja on saikulla. Sillä on saikun lisäksi myös vähän suurempiakin muutoksia tulossa elämäänsä. Se matkustaa toiselle paikkakunnalle. En sano, että myin sen, enkä sano, että sitä olisi ostettu. Ei suinkaan. Se menee vähän miettimään, mille tässä aletaan ja mille ei. Siellä sitä koulutetaan, liikutetaan ja hoidetaan. Käyn sitten parin kuukauden päästä katsomassa, mitä jäbä duunaa.
Mitä tämä tarkoittaa? Otan nyt aikalisän tämän harrastuksen suhteen ja mietin, miten jatkan. Oman hevosen pitäminen on niin sitova juttu, että loppusyksystä huomasin, kuinka kiireinen olen, kun omien aikataulujen lisäksi on huomioitava vielä hevosen liikuttaminen, opetustuntien (ts. opettajan) aikataulut ja monenmoiset tekijät, jotka yhdistyvät siihen, että heponsa kanssa viettää riittävästi aikaa. Kun talliolosuhteetkin vähän muuttuivat, niin otin järjen käteen.
Kaiken a ja o on nyt se, että hevosella on hyvä olla ja parhaat mahdolliset ympyrät elää ja olla.
Mitäs minä sitten? Minä hipsin kaikessa hiljaisuudessa eräälle toiselle tallille, esitän jälleen sitä noviisia vasta-alkajaa kuten viimeksi ;D, pyydän yksityisopetusta, enkä virka hevosestani sanaakaan.
Mietin myös kollegan sanoja päivänä muutamana: "Ratsastustapaturmat salataan. Ratsastus on niin attraktiivinen harrastus, että tapaturman piilotetaan." On tuossa jotakin tottakin.
Take home-message: aina kannattaa asioissa ottaa aikalisä silloin, kun tuntuu, että tarvitaan uutta säätöä ja asian jättämistä hautumaan. Näin on tässäkin asiassa.
Oikein hyviä päätöksiä kaikissa asioissanne toivoo teille,
Helga
