Kun katsoo ulos ikkunasta, on pakko muistuttaa itseään siitä, että kauniimpiakin päiviä on ollut ja myös tuleva. Tämä kuva on otettu omasta rannasta viime sunnuntaina. Tuolloin piti useammankin kerran pulahtaa järviveteen kun oli niin tukalan kuuma. Ja nyt vettä vihmoo.
...mutta aion kelistä huolimatta lähteä jossain vaiheessa tästä Mäntyharjulle. Ystäväni on siellä tiluksillaan viettämässä retriittiä ja nauttimassa hiljaisuudesta. Omituista, että näinmuodoin pyytää minua sinne :D.
Mutta aikoo esitellä minulle jonkun pitemmän jotosreitin, jonka varrella on luonnon ihmeellisyyksiä. ;) Hänet tuntien odotan jonniinmoista eläin- ja kasviopillista luentoa, Suomalaisen Yhteiskoulun kasvatti kun on. Mutta minä vedän vanhat vedenkestävät vaelluskenkäronttoset koipiini, vuoraudun sadevaatteisiin, annan Esterin kaataa vetensä niskaani ja otan vastaan SYKkiläisen tietovaraston. Mikään oppi ei koskaan ojaan kaada!
Kun kumpikaan meistä ei ole sokerista tehty, ei piitata kelistä. Pohjoisessa Euroopassa asuessa ja luonnossa jotostellessa tämä on ainut selviytymistapa. Muutoin näillä leveyksillä jäisi aika moni retki tekemättä.
@@@
Kateuden teema on pyörittänyt propelleja päässäni viime päivinä. Joko lukija tuli kateelliseksi: "...ei kai se nyt puhu itsestään?" En toki. Minussa ei ole mitään kadehtimista.
Mutta eräässä lähimmäisessäni on. Hän on kaunis, älykäs ja menestynyt monen lajin lahjakkuus. Energiaa on kuin pienessä kylässä. Lapsia on aikanaan synnyttänyt ja heidät kunnialla saattanut elämäntaipaleelle.
Ei kaihda ottaa vastaan haastavia hankkeita, jotka sitten vie aikataulussa tyylikkäästi loppuun. Esittelee tutkimustensa tuloksia suurissa konferensseissa, toimii puhujana paikallisissa potilasyhdistyksissä, kirjoittaa kansallisiin ja kansainvälisiin lehtiin ja edustaa maatamme ulkomailla asiantuntijaboardeissa. Kerrassaan aikaansaapa ihminen, jonka työura kulkee kovaa ja korkealla. Siinä sivussa huolehtii kotipihan puutarhan viimeisen päälle formaattiin ja kruisaa mökilleen tekemään pihasuunnitelmia. Leipoo, kokkaa ja kestitsee. Käy Fustrassa, Zumbassa ja kuntosalilla. Matkustaa ja urheilee. On näyttävä ja aina hyvinpukeutunut. Sanalla sanoen: Ihmenainen!
Mutta mitalilla on myös kääntöpuoli. Ihmenainen suututtaa joitakuita. Joissakin hän herättää pahoja puheita, ilkeitä ilmehdintöjä, pahanilkisiä silmienpyörittelyitä.
Kenenkä sielua kirveltää hänen kauneutensa, kuka saa sieluunsa haavan menestyksestään, kenen ammatillista kateuden kenkää puristaa. Sanalla sanoen: pikkupaholaiset heräävät henkiin tälläisen Ihmenaisen rinnalla. Menestyjän vierellä lajitoveri alkaa sairastaa omaa pientä sieluaan, romuttunutta itsetuntoaan tai purkautumiskohdetta vaille jäänyttä pätemisentarvetta. Pikkusielu kutistuu rusinaksi, romuttunutta itsetuntoa moukaroi kateusvihan teräsvasara, pätemisentarpeen painekattilasta purskahtaa iljettävä lietehöyry ilmaan: liian hyvä, liian täydellinen, liian sietämätön!
Vaikkapa jonkinalisena helatorstain epistolana jätän ilmaan aatoksen, että kunpa me ihmiset sietäisimme sitä, että toinen voi olla jotakin, mitä meidän itsemme ei tarvi olla. Että kateuden pikkupiru haihtuisi häveten tiehensä ja tilalle tulisi kannustuksen, sallivuuden ja hyväksynnän ilmapiiri.
Hyväksynnän ilmapiiri - kaikkein tärkein!
Hyväksyisi oman mitättömyytensä. Että naapurin Martta saa olla pirun hyvä, minua parempi. Mustajuuret saavat olla mehukkaammat, perennat paremmassa rivistössä ja kakut kuohkeampia, lapset lahjakkaampia. Autot komeampia, lompakot pulleampia, SPR:n kirpputorilla tehdyt työtunnit tehokkaampia, sossusta saadut tuet suurempia, räsymatot suorempia, koti paremmassa kunnossa. Hampaat valkoisemmat, putit suoremmat, nilkat hoikemmat ja persus jämäkämpi. Viulu paremmin soiva, alla uudempi Toyota.
Että hyväksyisi sen, jotta saa olla ("vain") se mikä on - ja on hyvä sellaisena.
Siihen maailmankuvaan mahtuisi myös Ihmenainen.
@@@
Taidan pakata makuupussini ja lähteä Mäntyharjulle,
hyväksyvin aatoksin
Helga,
kaikkien viisastelijoiden äiti
