"Olemme kesälomalla. Ottakaa yhteys elokuussa. Hätätapauksessa soittakaa jonnekin."

Kuva: mie itte

Kylläpä on melkoista ja ihanaa, kun kesä tuli pikavisiitille! Kas näin sen piti olla, mutta kas noin se meni, kesäkuu siis. Viimeiset päivät kai meitä kesätuuli hellii, jos kohta taasen ripsauttaa muistutukseksi ja jäämeren tuulet pyyhkivät metsän vihreät airueet kumaraan.

Mutta vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, vaikka luntakin tulisi tupaan kesäkuun päätteeksi. (Ne, joilla on loma vasta elokuussa, voivat hekotella sitä maireammin mitä pidemmälle nyt huonoissa säissä kesä etenee... anteeksi paljon kaikille lomanviettäjille, ks. selitys alla.)

@@@

Päivä on ollut ahdistusta täynnä, sillä tämän pikalomasen jälkeen seuraa meikäläiselle maksun paikka. Kuten vanha sanonta kuuluu: kaikella on hintansa. 

Tässä tapauksessa hintana on se, että hoidan puljua kokeneiden tohtoreiden kirmattua toinen toisensa perään kesälaitumille. Suomen terveydenhoitojärjestelmälle (ja monille monille instansseille) on nimittäin tyypillistä luvata kesälomat kaikille heinäkuuksi. (Eihän kukaan heinäkuussa tarvi mitään. Eikä sairastu.) Jäljelle jää sitten joku ittekseen talonmieheksi. Tämä epäsynkronia nyt konkretisoituu uutena tulijana harteilleni: edessä kahden viikon työputki yhdellä vapaapäivällä ja lauma kokemattomia kesäsijaisia hoteissani. 

Kesäsijaiset yrittävät kyllä parhaan kykynsä mukaan ottaa vastuuta firman pyörityksestä. Mutta eiväthän he siihen kykene yhtä hyvin kuin konkarit, vaikka ovat pääsääntöisesti tosi reippaita! Ei heidän tarvikaan pystyä. Ei missään ammatissa pysty, eikä lääkärintyö tee poikkeusta. Jos pystyisivät, olisi se aika murheellista konkarin oppimiskyvyn kannalta. Kokemus kun tähänkin duuniin vain on paras opettaja. 

Kokemuksesta ei näemmä kuitenkaan opita lomien myöntämisessä. Joka vuosi sama juttu joka puolella maata sairaalasta riippumatta.

Kuva-arvoitus seuraavaan blogitekstiin: mitä tässä on?

Koitan olla reipas ja saada iloa irti vaikkapa tästä blokinpidosta. Jospa yrittäisi nähdä jotakin huumoriakin tulevan neljän viikon aikana? (Heh heh heh heh. Tämä oli pakkonaurua.)

Onneksi tulee parin päivän breikki kunhan heinäkuu etenee. Suuntaan katseeni nyt siihen kuin hukkuva saareen, joka häämöttää horisontissa: ehkä löytyy postimerkin kokoinen hiekkaranta, jossa voi hetken levähtää?

Voikaa hyvin ja nauttikaa kesäpäivistä!

Helga