 |
| Kuva: mie itte |
Mutta vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita päiviä, vaikka luntakin tulisi tupaan kesäkuun päätteeksi. (Ne, joilla on loma vasta elokuussa, voivat hekotella sitä maireammin mitä pidemmälle nyt huonoissa säissä kesä etenee... anteeksi paljon kaikille lomanviettäjille, ks. selitys alla.)
@@@
Päivä on ollut ahdistusta täynnä, sillä tämän pikalomasen jälkeen seuraa meikäläiselle maksun paikka. Kuten vanha sanonta kuuluu: kaikella on hintansa.
Tässä tapauksessa hintana on se, että hoidan puljua kokeneiden tohtoreiden kirmattua toinen toisensa perään kesälaitumille. Suomen terveydenhoitojärjestelmälle (ja monille monille instansseille) on nimittäin tyypillistä luvata kesälomat kaikille heinäkuuksi. (Eihän kukaan heinäkuussa tarvi mitään. Eikä sairastu.) Jäljelle jää sitten joku ittekseen talonmieheksi. Tämä epäsynkronia nyt konkretisoituu uutena tulijana harteilleni: edessä kahden viikon työputki yhdellä vapaapäivällä ja lauma kokemattomia kesäsijaisia hoteissani.
Kesäsijaiset yrittävät kyllä parhaan kykynsä mukaan ottaa vastuuta firman pyörityksestä. Mutta eiväthän he siihen kykene yhtä hyvin kuin konkarit, vaikka ovat pääsääntöisesti tosi reippaita! Ei heidän tarvikaan pystyä. Ei missään ammatissa pysty, eikä lääkärintyö tee poikkeusta. Jos pystyisivät, olisi se aika murheellista konkarin oppimiskyvyn kannalta. Kokemus kun tähänkin duuniin vain on paras opettaja.
Kokemuksesta ei näemmä kuitenkaan opita lomien myöntämisessä. Joka vuosi sama juttu joka puolella maata sairaalasta riippumatta.
 |
| Kuva-arvoitus seuraavaan blogitekstiin: mitä tässä on? |
Koitan olla reipas ja saada iloa irti vaikkapa tästä blokinpidosta. Jospa yrittäisi nähdä jotakin huumoriakin tulevan neljän viikon aikana? (Heh heh heh heh. Tämä oli pakkonaurua.)
Onneksi tulee parin päivän breikki kunhan heinäkuu etenee. Suuntaan katseeni nyt siihen kuin hukkuva saareen, joka häämöttää horisontissa: ehkä löytyy postimerkin kokoinen hiekkaranta, jossa voi hetken levähtää?
Voikaa hyvin ja nauttikaa kesäpäivistä!
Helga
3 kommenttia:
Vastaus kysymykseen: raparperikiisseli
Minäkin lähdin kolmen päivän varoitusajalla uuteen työhön (alkaa tänään) , kun ent. viranhaltija joutui pitkälle sairaslomalle (sinänsä valitettavaa) ja jäljelle jääneistä kolmesta henkilöstä kaksi aloittaa lomansa viikon kuluttua. Minä ja yksi konkari siis tehdään neljän hengen hommia neljä viikkoa... Kesälomaahan minulla ei sitten olekaan.
Puntit tutisevat ja kädetkin, myönnän, vaikka alan kokemusta onkin noin 30 vuotta.
Pärjäilemistä ja kärsivällisiä asiakkaita.
Terv. Maarikka
No raparperikiisseliä minäkin ajattelin, mutta se astian reuna ei näytä lautaselta, joten päädyn kuitenkin raparperipiirakkaan, joka on vasta menossa uuniin. Toivon, että se vuoka on uunipellillä, muuten tulee kauhee homma jynssätä uunin pohja. Ei vaiskaan, en tiedä. Mutta arvauksestahan tässä olikin kysymys.
Tilasin muuten tässä joku aika sitten tk:sta vuosikontrolliaikaa ja kas kummaa; siellä nainen sanoi, että hyvä kun tilasit nyt, kun kesällä on paljon vapaita aikoja. Sainkin sitten ajan jo kuukauden päähän. Tosiaan, aiemmat kokemukset on kyllä pääasiassa tuota "soita johonkin" -luokkaa.
Ei sinua Helga kyllä voi laiskaksi sanoa. Yritä jaksaa kaikesta huolimatta ja käy vaikka yön valoisina tunteina rentoutumassa Pollen kanssa tai jotain muuta kivaa.
Monni
Maarikka, ymmärrän tilanteen! Nukuin yöni tosi huonosti ahdistellessani lomasenjälkeistä ensimmäistä työpäivää. (Laitoin seinälle lapun, josta ruksaan päivän kerrallaan, että näen kesäloman lähestymisen konkreettisesti. No hoh hoijaa, mitä typeryyttä, mutta menköön.)
Ahdisti kyllä vielä töissäkin, vaikka yleensä helpottaa kun pääsee ovista sisään ja käärii hihat. Tiuskin yhdelle hoitajallekin (pyrin välttämään tälläistä kuin ruttoa), kun alkoi minulle kiukutella ja äksyillä petipaikkapulaa. Minkäs minä sille teen, että terveyskeskukset supistavat kesällä toimintaansa ja paiskovat ihmisiä sairaalapeteihin!? Tai ettei vanhuksille ole riittävästi hoitopaikkoja, vaan henkipattojakin koitetaan kotonaan pitää kotisairaanhoitajan turvin (tsempit heille!!!) lukittujen ovien takana kaatuilemassa ja itteään loukkaaamassa ja huonosti voimassa (päättäjät, päättäjät!!!*) ja vanhukset kiertävät sitten kotoa erikoissairaanhoidon päivystyksiin ja osastojen petiin, kun tk:n vuodeosasto ei vedä. Ja siitä takaisin kotiin ja takaisin päivystykseen ambulanssilla ja ees taas. Mitäs hän siitä minulle kiukuttelee, yhteisiä potilaitahan ne on eikä yhtään enempää lääkärin potilaita kuin hänenkään.
*Ei yksinpärjäämättömiä lapsiakaan lukita koteihin niin, että joku käy heitä 4 kertaa vuorokaudessa katsomassa!!!! Siitä saisi syytteen!
Maarikalla päivät menee kuin siivillä töitä paiskiessa ja vanhat taidot kuoriutuvat naftaliinista niin ettet huomaakaan :D
Kiitos Monni tsempeistä! Nyt on ensimmäinen kesä kun ihan oikeasti tuntuu, että eikö tämänikäistä jo voisi päästää edes normaalin työviikon tuntimääriin kahdeksasta neljään. Sekin riittäisi - ainakin aluksi... Nyt tuntuu, etten ilman voimakasta vastenmielisyyttä enää tekisi ainuttakaan iltaa, viikonloppua, juhannusta, joulua, pääsiäistä, vappua. Mutta ammatinvalintakysymyshän tämä on.
No, tekeväthän monet vuorotyötäkin. Tosin heillä ilmeisesti on vastaavasti sitten vapaatakin, eivätkä siis pääse vapaa-aikoinaan lääkärin tavoin tienaamaan jota ilman muuta haluaisivat 24/7... Päivystysvelvollisuus lukee työehtosopimuksessa ja työnantaja siihen velvoittaa halusi tai ei, jos toimii tietyillä erikoisaloilla. Jos erikoislääkäreistä olisi sairaaloissa ylitarjontaa tai virkapohja olisi todella laaja (eivätkä kaikki olisi heinäkuussa lomalla) olisi lomakauden/ viikonlopun jne työtaakka vähäisempi per nuppi. Mutta monestikaan ei ole sen enempää virkapohjaa kuin tekijöitäkään. Monet nuoret lääkärit sanovatkin heti kättelyssä, että haluavat (vaikkapa) ihotautilääkäriksi, ettei tarvi päivystää.
Joku vuosi sitten tapasin pelikentillä ruskettuneen työterveyslääkärin, joka oikein kehuskeli, että kesät pitää aina vapaata. Sanoin happamasti, että kukas sinun äkkiäsairastuneet potilaasi sitten sillä välin hoitaa!? Joku typerämpi joutaa ne hoitelemaan. vai!? Varmaan piti minua viehättävänä ihmisenä.
En ole mitenkään ahkera, päinvastoin. Olen kyllästynyt työntekoon, kun muut huilii ja viettää lomiaan. Thäts ool. (Huh, helpotti, kiitos!)
...ja nyt iloisimpiin asioihin (kiitos paljon kun kuuntelitte)!
Nimittäin kuvassa oli raparperiä, kiisseliä tarkemmin sanoen. Ja keksin muka fiksunkin ohjeen yrittäessäni tyhjentää kaapista tyttären joskus ostamaa mansikanmakuista tomusokeria. Käytin nimittäin sitä kiisselin makeuttajana sokerin sijasta. Väri ja ulkonäkö ei ole kaksinen, mutta maku sitäkin parempi! Elämässä on siis myös ilahduttavia asioita kuten raparperikiisseli!
Kyllä tämä tästä. Aina on valoa tunnelin päässä, vaikka hetkellisesti se väpättää kun ilma väreilee.
t.Helga
Lähetä kommentti