Terveisiä eräästä joukkoliikennevälineestä, jolla matkustan halki kauniin kotimaan auttakseni huomenna hankaluuksissa olevaa hoitolaitosta.
Korvani ovat halkeamaisillaan Spotify-musiikista. Nimittäin naapurimaan Agneta ja Frida taistelevat volyymit kaakossa ja kurkku suorana Waterlootaan voittaakseen samassa kulkuvälineessä istuvan, raidoitetun viiskymppisen rouvashenkilön, joka kitapurje lepattaen huutaa joutavanpäiväisyyksiä käsipuhelimeensa. Rouva ei nyt tule ajatelleeksi, ettemme me muut halua kuulla keitä mökillä oli, eikä meitä yhtään kiinnosta tietää ostiko Esa moottorisahan viime kesänä ja sitä rataa. Rouvaa puhuu varan vuoksi kovalla äänellä. Näinhän usein kännykkään puhuessa saattaa itse kullekin käydä, ettei huomaakaan huutavansa.
Joka tapauksessa näin pakotetun sivullisen arvion mukaan puhelu, joka on kestänyt tällä hetkellä noin 25 minuuttia, ei ole juurikaan sisältänyt mitään välttämätöntä informaatiota. Nähkääs, Ari on mökillä edelleen ja vettä os satanut monella paikkakunnalla, sehän tiedetään. Jossakin taas nautittu mitä kauneimmasta säästä ja loppu osa sääkarttaa mennyt siinä välimaastossa.
Amerikkalaiset tytöt naapuripenkissä saivat rouvasta ansionsa mukaan. He nimittäin hekottelivat kyytiin noustuaan jonkun suomalaisen mölliskön kustannuksella. Toinen tyttö sanoi, että kyseessä oli "a Finnish person...a talking person, ha- ha ha!" No Taivahan taatto rankaisi heitä sen jälkeen maratoonipälpättäjällä :D Sitä saa mitä tilaa.
@@@
No nämä nyt on näitä iänikuisia marinoita, mutta kuinka kansakunnan saisi oppimaan:
- ettei julkisissa kulkuneuvoissa lärpätetä puhelimessa
- että teatteriin mennessä jätetään puhelin pois tai suljetaan
- että Rammsteinin räjähtävä biisi soittoäänenä saattaa ilahduttaa puhelimen omistajaa, muttei välttämättä lähimmäisiä
- että naama puhelimen näytössä ei hortoilla liikenteen seassa
Mainitakseni joitakin summanmutikassa. (Koska itse olen mitä erinomaisin ja virheettömin ihminen, olen ikään kuin jalustalta ja kansakunnan jääkaapin päältä tuleva ohjeistamaan kanssakuolijoita arroganttisuuksissani.)
(Puolustuksen puheenvuoro: en potki edessä istuva penkkiä ja jauhan soopaa tänne nettiin sen sijaan, että soittaisin kyllästyttävän jaarittelun tuttavani ja kanssamatkaajien rasitukseksi. Ja joka tätä lukee saa syyttää vain itseään.) (Muuta syntiä teen senki edestä, toim. huom.)
@@@
Kolopallon ystäville sanottakoon, että pelit on tälle vuodelle jääneet vähiin. Jotta olisin riittävän vaatimaton totean, että tasoitukseni on kuitenkin jo niin matalalla, ettei siitä alemmas enää tällä iällä, ruholla ja vähäisellä pelikunnianhimolla mennä. (Tästä kommentista noin 90% golfareista harmistuu, mutta menköön, tänään on ollut raakas päivä, sillä...
@@@
Tein talosta kauppakirjat ja katsoin pankin asiamiestä vakuuttavasti silmiin: maksetaan, maksetaan (kun jaksetaan). Ja nousin sitten heti kulkuvälineeseen toteuttamaan missiotani. Mutta ensin hotelliyö. Ilman silitysrautaa ja aamutakkia.
t.Helga (tyhjät rivit perässä on pakko laittaa teknisistä syistä. Siihen saa vapaasti kuvitella lisää skeidapuheita :D. )


6 kommenttia:
Puhun itse ihan liikaa (ja sen jälkeen aina kiroilen ja harmittelen: tulikin puhuttua, voihan paska!)
Mutta enemmän kärsin jos joku soittaa känykkääni ja puhuu ja puhuu ja puhuu ja puhuu. Ja jos yritän väliin jotakin sanoa, puhuja puhuu sen päälle ja tunnen itseni aivan avuttomaksi.
Kerran yksi tuttu (runoilija) oli puhunut yhteenmenoon (humalassa) ainakin tunnin. Väsyin kuuntelemaan ja korotin ääneni jotain sanoakseni. Hän ärjäisi korvaani, niin että oli kuulo mennä: Perkele! Ole hiljaa siellä. Tämä on MINUN PUHELUNI!
Turha tuo oli kertoa. Puuttui hymiö sen perästä. Joku voi luulla että olen tosikko, jota olenkin joskus omissa asioissa, mutta toisten tekemisille annan kyllä vapautta. Vastaan vain omista puheistani.
Puuttuva hymiö tulee tässä > : )
Tätikuntoisuusluokka A1 täällä hei!
Helgan ja Tädin kiertoradat ovat osuneet samoille ellipseille, sillä viime aikoina myös Täti on harrastanut asunnonetsintää ja muuttopuuhia sekä vanunut hotellissa jos toisessa. Tädin hotellitähditys hoituu lähinnä kolmen kriteerin perusteella: Yörauha, hyvä vuode ja puhtaat lakanat ja pyyhkeet = cinque point/points/pointes (ranskaa??). Drinkkibaari, yökerho, kuntosali ja shampooputelit kylpyhuoneessa ovat aivan kivoja niitä kaipaaville, mutta eivät korvaa aina vain lisääntyvää nuhjuisuutta (siisteyden puutetta) maailman kievareissa (hotellivessojen hammaslasit ovat aivan legendaarisia). - Yökerholliset hotellit Täti tosin osaa kiertää jo kaukaa, jonkun kerran jumputusta pikkutunneille kuunneltuaan. Ja jotain hyvää Suomessa: Harvoin tarvitsee joutua törkyisen suihkuverhon ahdistelemaksi peseytyessään. Suihkukoppikin on sentään parempi kuin ritisevä amme ja lepattava suihkuverho, joka joko a) liimautuu ihoon tai b) päästää veden valumaan lattialle.
Nonniin, hyvää kesää Helgalle, koitetaanpa asettua.
Terveisin,
Täti A1
Kiitos Täti A1:lle hauskasta postauksesta! (Sielunsisar olet!)
Asettuako? Ei onnistu meikäläiseltä - vielä (enää? toistaiseksi? koskaan?).
Asetuin eilisiltana junaan ja matkasin moniaita satoja kilometrejä junalla tämänhetkiseen asemapaikkaani B, jossa vietän sateista kesälomasen jatkoa eilisen hetkellisen lomakatkoksen jälkeen. Istun lokoisaa ja sateista aamupäivää sisälle nostetussa terassituolissa ja sillä ajatuksella, etten tänään matkusta mihinkään.
Eilen junassa Seinäjoen asemalle jäi monenlaista tilheä, kotkaa, sotkaa, talitinttiä, töyhtöhyyppää ja olipa jokunen variskin ajautunut seurueeseen. Ilma oli kamala, mutte sinne ne vaan painelivat ohuissa takeissaan, pikkuruisissa shortseissaan, länttäänastutuissa kangaskengissään ja joku kipotti korkkareilla. Ai minne? No Provinssirokkiin!!! Nuoruus ja hulluus: vettä satoi kaatamalla ja ihmiset näyttivät hytisevän asemalla, jollakin sateenvarjon alle piiloituneella untuvatakki päällä.
Kiinnitin myös vitsikästä huomiota rokkityttöön, joka puhui kauniisti ja vähän vaivautuneen kuuloisesti puhelimeen ja sanoi sitten: "Mun täytyy nyt lopettaa. Joo, tää tulee nyt ...öhhh... Tampereelle." Minnekään Tampereelle juna tullut vielä vaan Seinäjoelle. Hekottelin itsekseni, että ketähän siinä nyt huijattiin ;D Oltiinko sitä leikisti menossa Tampereelle seurakuntanuorien viikonloppukonventtiin, mutta oikeasti Provinssirokkiin vai mikä tytön pisti heittämään vaaleahkoa valhetta. (Tiesi kyllä ihan varmasti mikä asema oli kyseessä.) No, taisinpa sellaiseen joskus sortua minäkin - ja hauskaa oli!
Hotellin hammasmuki on hyvä mittari siivoustasolle :) Hyvä huomio! Maanantaina kiinnitti huomiotani hotellihuoneen yöpöydän alta pilkistävä keltainen korvatulppa. Sattumalta yövyin samassa huoneessa (pieni perhehotelli) kuin joitakin viikkoja sitten, jolloin laskin keltaiset korvatulpat aamulla yöpöydälle, mutten muista otinko niitä mukaani. DNA-näyte korvatulpasta: oliko se minun? Oliko siivous laiminlyöty yöpöydän alta? Rikostutkinta selvittää asiaa :)
Huh mikä ilma! Koiralle sopiva - ja hyvin sadevarustein varautuneelle kuten meikäläinen, joka liikkuu kaikissa olosuhteissa, kaikkialla ja jokapaikassa vain olomuotoa ja vaatetusta vaihtaen. Olen kuin se suomalaisnainen, joka liikkui (kuukausitolkulla) joku vuosi sitten tyylikkäästi pukeutuneena Euroopan lentokentillä ja jonka omaiset tai viranomaiset noutivat lopulta kotiin.
Iloa, eloa ja huumorimieltä päivään,
Helga
Kiitos myös Liisulle! Anteeksi, etten heti hoksannut kommentoida. Luin ajatuksiasi jo eilen ja tunnistan tilanteen.
Lääkäreissä on paljon sellaisia, jotka vain korottavat volyymiään kovemmalle, jos yrittää väliin sanoa jotain. Keskustelin eilen kahdenkin sellaisen kanssa. Jos yritti väliin sanoa NIIN TOINEN VAIN ALKOI HUUTAA KOVALLA ÄÄNELLÄ. Ei siinä sitten auta kuin kuunnella. Joskus keskeytän äkäisesti, että KUUNTELEPA! jos on oikein tärkeä esittää ohjaava lisäkysymys väliin, ennen kuin toinen ehtii ajautua puhumaan kovinkin paljon aidanseipäästä. Puhelut ovat sellaisia, että joku konsultoi (kysyy neuvoa) aiheesta, johon meikä on enemmän perehtynyt. Kun siinä puhelun aikana istuu potilas vieressä, ei viitsi kovin kauaa antaa toisen jaaritella harhapoluilla kun aiheeseensa vihkiytyneenä aika nopeasti aavistaa, mikä ydinongelma on. Jos puheluun kuluva aika ei ole potilaalle varattua aikaa, annan soittajan puhua rauhassa. Sillä monet neuvoakin kysyvät lääkärit ovat omasta mielestään aika usein Tärkeitä Henkilöitä, joilla omasta mielestään on älykkäitä ajatuksia an sich (vaikkeivät lopulta tiedäkään ja siksi oikeastaan soittavatkin) ja nämä "kyllämätiedän"-ajatukset haluavat ensin pajattaa ääneen. Aattelen silloin, että antaapa Rampan kalakattaa, jos tunnistat mitä sanonta tarkoittaa :D
Hyvää torstaipäiväö Liisullekin!
H
Täällä minäkin, sangen vaatimaton ihminen, teen johtopäätöksiä (jos tunnistat,mitä se tarkoittaa).
Sanan "konsultoida" kyllä ymmärsin, mutta jälkimmäiseen (Rampan kalakattaa) vain arvasin. Olen pahoillani, ettei huumorintajuni yllä Sinun huumorintajusi korkeudelle lähestulkoonkaan. Minä harrastan mustaa huumoria. Hyvää maanantaipäivää siis sinnekin! : )
Lähetä kommentti