"Anna hevosen murehtia - sillä on isompi pää"

Eräs aamu Etelä-Pohjanmaalla

Selitysosio
Sairaalassa käytössäni oli vain iPad, joka pelittää tosi hitaasti ja huonosti blogisivuston kanssa. (Jos on neuvoja, älä epäröi kertoa!)
Tänään pääsin kotiin ja ajelen kunnon tietokoneella. Siispä sananen kahdelle lukijalleni tilanteesta.

@@@

Taustatietoa
Lähisuvussamme on vakava sairaustapaus, josta en halua kertoa enempää. Olemme lähisuvun kanssa kovasti huolissamme ja ahdistuneita sen suhteen, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Tähän yhteyteen on sanottava ehkä jo aiemmin todettu asia, että ongelmia on monen tasoisia. Jollekulle elämän suurin draama on se, kun ikkunan lasikoriste putoaa ja särkyy ikkunoita pestessä. Ja sitten on nk. Todellisia Ongelmia. Tämä sairaustapaus kuuluu siihen kategoriaan.
Ostin hevosen osittain siis terapiaksikin. Tuttu, kiltti ja ystävällinen hepo. Pelkää tiettyjä asioita.

Mitä nyt tapahtui?
Olin hevoseni kanssa maastossa (aina riski), kun vastaan tuli kulkuvälinekombinaatio, jota hevonen voi pelätä. Näin kävikin: hepo jämähti paikoilleen pää korkealla kuin hirvellä ja alkoi puuskuttaa kuten hevonen tekee stressaantuessaan. Pysähdyin ja päätin tulla alas selästä ja taluttaa sen mörön ohi. Ollessani laskeutumassa selästä jalat jo irti jalustimista, hepo päätti pyörähtää ympäri. Putosin jäiseen tiehen ja se tönäisi minua olkapäästä siinä pudotessa eli putosin sivuttain sen alle, polvi taittui ja kaaduin. Onneksi hevonen ei astunut päälleni!
Virhe: hevonen olisi pitänyt asettaa katse suoraan mörkökohteeseen. Nyt se oli sivuttain, jonka takia se kääntyi.
Toinen jalka olikin sitten pois pelistä, kun polvi vaan lumpsahteli paikoiltaan. Makasin tiellä kontallani toisen polven varassa ja hevonen tuli viereeni katsomaan, miten kävi. Mutta niin teki mörköseuruekin. Ymmärtämättömyyttään ja hyvää hyvyyttään ajattelivat ottaa hevosen kiinni, mikä oli ääliöluokan idea, kun hobune pelkäsi heitä kuollakseen. Hopukka arveli selviävänsä möröistä ainoastaan painelemalla tiehensä. Minusta ei ollut sille turvaa, kun kivusta tuskaisena pötkötin hangessa.
Seurueessa oli pari ratsukkoa, jotka viisaasti lähtivät hevosiaan taluttaen eteenpäin huudellen, että pärjäänkö. He tiesivät, että hevoseni todennäköisesti laumaeläimenä liittyy joukkoon tummaan ja onneksi näin kävikin.

Minä jäin mörköjen kanssa maata mojottamaan tien poskeen ja soittelemaan hälytyskeskukseen että tulevat hiljaa ja äänettömästi, koska hevonen saattaa roikotella irrallaan heitä vastaan. Mörköseurueen viihdyttämämä pötköttelin hangessa odottelemassa sairasautoa ja viilentelemässä kinttuani (Kylmä, koho, kompressio!). Sinne sitten kyöräsivät muorin pötkölleen, tippa käteen, kipulääkettä ja sairaalaan, josta tänään kotiuduin sairauslomalle.

Mitä opin?
- Hevonen (etenkin) maastossa on aina riski.
- Hevoseni kanssa en lähiaikoina lähde maastoon kuin ratsastusopettajan kanssa isommassa porukassa. Jos mukana olisi ollut tämä ammattilainen, hän olisi ennakoinut tilanteen oikein, eikä sitä olisi syntynyt (olen satavarma). Bongasin kyllä lähestyvän mörön hyvissä ajoin ja ilmaisin huoleni, mutta kaverit olivat sitä mieltä, että ohi vaan reippaasti. Tästä kehoituksesta kyllä kokivat syyllisyyttä, mutten todellakaan syytä heitä. Ovat kunnon hevosihmisiä ja itsepähän heitä kuuntelin!

Opin tästä kuitenkin sen, minkä olen elämän varrella sata kertaa oppinut muissa yhteyksissä. Jaan oraakkelimaista suurta viisauttani nyt myös lukijalle:
Tee kaikissa sinua koskevissa asioissa aina tilannearvio itse ja toteuta se. Älä kuuntele muita, elleivät ole erityisiä asiantuntijoita!

Mitä havaintoja tein potilaan roolissa ensiapupäivystyksessä, jossa itsekin toisinaan päivystelen?
- Näin tyytymättömiä odottajia ja kaikesta motkottavia toiminnan arvostelijoita - maallikkopohjalta tosta noin vaan on helppo olla viisas. Päivystykseen on typerää tulla nurkumaan, kun Suomessa saa mitättömin potilasmaksuin huippututkimukset ja huippuhoidon! Ja paikalla on ehkä sairaampiakin, jotka pitää aina hoitaa ensin. Akateeminen nyreä perhe hyvävointiselta näytttävän tyttärensä pikkuvaivan kanssa ei ole prioriteetin kärkipäässä, sorry to say, mutta näin on.
- Tyytymättömimpiä ovat terveimmät. Nk. oikeasti sairaat eivät ramppaa luukulla kyselemässä vuoroaan. He eivät pysty. Jos tuntuu, ettei jaksa odottaa, niin lähtee kotiin.

Siinä polilla pötköttelin 6 tuntia ennen osastolle siirtoa ja siinä oli henkilökuntaan kuuluvan hyvä tarkkailla tilanteita. Tunnen päivystyspoliklinikan porukan ja tiedän heidän tekevän työtään kovassa kuormituksessa. Potilas ei näe, mitä kaikkea kulisseissa tapahtuu (esim. elvytetään). Kiireen ja stressin lisäksi henkilökunta joutuu vielä kuuntelemaan kärttyileviä ja kiittämättömiä nurkujia. Tässä maassa on kerta kaikkiaan asiat joillekin ihmisille liian hyvin. 

@@@

What´s now?
- Olen kiitollinen kollegion porukalla tekemistä hoitopäätöksistä ja siitä, että luotan heidän arvioonsa ja hoitoonsa.
- Napsin pari päivää kunnon kipulääkettä pää pöhnäisenä ja vieroitan itseni sitten. Kipukin kyllä hellittää.
- Mietin pää kuumana, kuka hoitaa duunini ja mitä ongelmia siitä työyhteisölle aiheutuu. Ehkä pääsen könköämään paikalle jo parin viikon päästä - ainakin nk. toimistohommiin?
- Valehtelen, että jalka meni laskettelurinteessä ;D kun en kestä "No niin, mitä minä sanoin!"- kommentteja. BTW, lähisuvun vakavasta sairastumisesta en kerro kuin harvalle ja valitulle sen vuoksi, etten kestä vahingoniloa, joka käväisee tiettyjen tyyppien kasvoilla. Voi kuulostaa utopialta, mutta näin se vain on! Olen testannut tätä ydinperheeni alkoholiongelmalla (vuoskymmenten takainen asia ja ohi jo) ja havainnut, kuinka tämä tuskallinen tieto on tiettyjen yksilöiden sielua hivelee. "Häh häh hää". Ihmiset ovat sellaisia - osa siis. Testaapa! Kerro vaikka perheesi tekemästä konkurssista / päihdeongelmasta / avioerosta / taloudellisista vaikeuksista / lapsesi ongelmista jne jne tietyntyyppiselle ihmiselle ja tarkkaile kuulijan kasvoja. Näet, kuka on aito ystäväsi ja kuka ei.
- Poden kinttuani ja soitan suutani tänne blogiin joutessani. (Kuka näitäkin jaarituksia jaksaa lukea.)
- Hommaan hevoselle pariksi kuukaudeksi (ainakin?) ihmisiä sitä liikuttamaan ja könköän keppeineni häntä katsomaan. Tulee luokseni ja puhaltelee hiljaa olkapäälleni.
<3 p="">- Pidän lipun korkealla, vaikka kinttu on sökönä ja kuumettakin on vielä tänään kudosvaurion takia.

Näin se menee.
Nyt jääpusseilla jalka pakettiin ja saunan alalauteille.

Kiitos Suomen terveydenhuollolle! Kiitos hevoselle, ettei astunut päälleni! Kiitos lukijalle!
t. Helga
<3 p="">

Yhteispelillä se sujuu - ikävyyksiä liikenteessä

Tervehdys, hyvät blogiystävät.

Elämä on ollut kiireistä, kun kaikenlaista on tullut puuhailtua ja vähän siinä sivussa muutettuakin :D. Nyt on alkamassa maalausurakka uudessa kotimökissä. Keräilen tässä hieman voimia kirjoittelemalla ja päivän lehtiä selailemalla.

Allaolevan kukkakuvan omistan pääkaupungissa menehtyneelle pyöräilijälle. 

Kuva on otettu Lintulan luostarissa, jossa piipahdettiin joku vuosi sitten. Lueskelin tuolloin vähän aiheeseen liittyvää kirjallisuuttakin, mutten päässyt oikein käsitykseen tästä luostarihommasta. Joka tapauksessa Lintulassa käynti oli syviä ajatuksia herättävä. Piipahdettiin myös Valamossa, joka oli kuin markkinatori verrattuna Lintulan hiljaisuuteen ja vaatimattomuutta henkivään ilmapiiriin. Valamon kaupasta sai ostaa mm. Valamo-jojoja ja muuta krääsää, jota kaksi keskenään tyhjyyksiä lärpättävää tätiä (talkooväkeä) oli myymässä. Valamosta jäi kyllä aika paha feikkikuva meikäläiselle. Ettei vaan siinä hölömöä vedettäisi vähän höplästäkin, mene ja tiedä. Pseudoretriitin tunnelmaa joka tapauksessa. Ja tämä siis vain meikäläisen oma fiilis, eikä mitään faktaa.

Kuva: Helga

@@@

Hesarin pääkirjoitus tänään:

"Pyöräilyinnostus rullaa pääkaupunkiseudulla ennätyksellisen vauhdikkaasti. Helsingin Baanalla laskuri näytti yli 6 300:aa matkaa viime tiistaina. Lauttasaaressa sillan ylityksiä kirjattiin 8 700 ja Kulosaaressa 7 400. Oopperan laskuri täräytti lukemaksi 6 800."

Meikäläisen aatoksia:

Kuolleen pyöräilijän tapaus on puhututtanut mediaa ja ihmisiä. Syvät osanottoni pyöräilijän perheelle ja ystäville! Tapaus on järkyttävä. Joku asiantuntijataho totesi, ettei ajokortti kerta kaikkiaan sovi kaikkien ihmisten psyykelle. Kun keski-ikäinen mies tahallaan kolaa autollaan hengiltä toisen ihmisen, on korvien välissä ihan hirveän paljon pielessä. Minkähänlainen naapuri, työtoveri tai aviopuoliso hän mahtaa olla?

Asialla - kuten kaikilla asioilla - on aina myös toinen puoli. Tulee mieleen keskustelu pyöräilijän kanssa, joka pyöräilee vain autoteillä. Hän ei koskaan käytä pyörätietä. On pyöräilyn intohimoinen harrastaja ja ajelee erikoispyörällä, joka ei kuulemma kulje pyörätiellä niin lutjakkaasti kuin sileillä autoteillä. Pyörätiet ovat kuulemma usein roskaiset. Pyörätiellä on kiviä ja sepeliä kun taas maantie on autojen siloittama. Tämä pyöräintoilija heiluu henkensä kaupalla maanteillä myös pimeän aikaan. Hänen mielestään Suomen autoilijat ovat keskimäärin törkeitä (en tunnusta), kun kuulemma muissa maissa pyöräilijää kunnioitetaan (ks eteenpäin...). Ehdotin, että ainakin kaupunkialueilla pitäytyisi pyöräteillä, sillä eiväthän autoilijatkaan saa vastavuoroisesti huristella pyöräteitä. Jurputti vastaan: pyöräteillä saa kuulemma eteensä hitaita kihnuttajia, koiranulkoiluttajia, kävelijöitä ja ties mitä rollaattorilla jurnuttavia. Pyörällä pitää päästä lujaa! No, sehän toki on päivän trendi missä tahansa lajissa.

The Washington Post

Summa summarum: ketään ei saa tappaa liikenteessä, se on selvä. 

Mutta hyvä liikenneyhteispeli on asennekysymys - puolin ja toisin. On vaikea ajatella, että vain autonratin takana istuisi pahiksia. Luulen jonkun stressaantuneen ja psyykkisesti huonosti liikenteeseen sopivan autoilijankin liikkuvan aika ajoin pyörällä. 

Meikä ajelee sekä pyörällä (vaikka sinänsä inhoan pyöräilyä) että autolla. Molemmilla kulkuvälineillä olen toisinaan saada hullunkiilto silmissä pyöräilevän sukkahousumiehen tai -naisen niskaani. Jotkut pyöräilijät vetävät mopovauhtia ja tyyliin, että pois alta oksat ja männynkävyt, olen kiireisin meistä kaikista. Väitän, että liikennesäännötkin ovat osalla pyöräilijöistä päivitystä vailla. Aina ei pyöräilijälle ole sekään selvää, että risteyksessä väistämissäännöt koskevat myös häntä siitä huolimatta, että pyörätie jatkuu toiselle puolelle autotietä.

Kuva: Helga
Otettu Delhistä illalla ilman kameran riittävää tukea, mutta kuvastaa tunnelmaa.

Tässä alapuolella sitten hieman ulkohelsinkiläistä maailman näkökulmaa (http://www.theguardian.com). Nähkääs, Intiassakin joku yrittää pyöräillä. Esitiedoksi, että intialaisia on arvion mukaan tällä hetkellä noin 1240 000 000 eli 248 kertaa Suomen väestö. Mumbaissa ja sen esikaupunkialueilla asui vuonna 2011 kaikkinensa 30 miljoonaa ihmistä. Porukka lienee sen jälkeen lisinyt. Suomen pääkaupunkiseudulla asuu vajaat 2 miljoonaa ihmistä. Mikä se on, etteivät helsinkiläiset mahdu omaan kaupunkiinsa sovussa pyöräilemään?

The Guardianin kuva Mumbain liikenteestä

The Guardianin nettiversiossa oli juttu Martinista, joka halusi pyöräillä Mumbaissa. Mukana on videokin, eikä tuossa videossa kyllä intialainen liikenne ole likikään sitä, mitä se pahimmillaan on.

The Guardian kirjoittaa:

'Nobody cycles across Mumbai.' But why?
“When I first moved here people told me: ‘Nobody commutes by bike in Mumbai. You’d have to be mad. The bus drivers, the truck drivers, they won’t see you … they’ll kill you,’” says Martin.

Tässä videossa on Martin pyöräilemässä Mumbaissa.
http://www.theguardian.com/cities/2014/dec/17/cycling-central-mumbai-traffic-india-megacity

New Delhin liikenneruuhka
(Kuva netistä, mutta olen ollut tuollaisessa mukana, kyydissä onneksi!)

@@@

Ilmatieteen laitos tänään:

"Koko maassa:

Selkeää tai melko selkeää ja poutaa. Päivän ylin lämpötila tänään 20...23 astetta, huomenna vähän korkeampi. Yön alin lämpötila 2...11 astetta, alavilla alueilla paikoin hallaa. Enimmäkseen heikkoa tuulta."

Vaan eikö ole ihanaa, kun kesä vihdoin tuli! Ja mikä parasta: meikäläinen viettää lomaansa vasta nyt. Toki sitä ei ole minkäänlaista puheoikeutta tohtorikunnassa, ellei loman yhteydessä jonkun verran tee töitäkin. Semmoista se on kun on tyhmä ja idiootti ja työnarkomaani ja haluaa hieman auttaa verottajaakin tämän raskaassa veronkantotaakassa. (Suurenmoset terveiset Verottajalle: lomat lusittu ja kynät teroitettu, eiks vaan? *)

Tämä kuva on netistä ja omistajana Riemurasia.net.

Sää- ja mää-terveisin

Helga

*"Eiks vaan" kuuluu sarjaani Ällöttävimmät Ilmaukset / Inholuokka Superior.