Issikoita ja bensavossikoita

Eilinen kuva.

Tänään hemmotteluviikollani* (palaan sanaan vielä) jouduin hevosriippuvuuteni vuoksi jättämään koiran sävelradion ääreen ja ajelemaan bensavossikalla kauemmas issikkatallille. Olin etukäteen sopinut useamman tunnin maastoratsastuksesta, sillä issikka (Islanninhevonen) on aiemmasta tuntematon kavioeläin. (Eikä viikkoa kestä ilman hevostelua näköjään.)

Siellä se hopune tyynenä, tiiliskiviturpaisen kauniina, paksuturkkisena ja hauskana tammana odotteli harjausta, kavioiden rapsutusta, satulointia ja suitsimista. Ja ei kun menoksi tallitytön ja ruunan kanssa. Maisema oli uuden lumen peittämänä tosi kaunis ja issikka paarusti rauhallisesti ajatuksissaan. Sillä on hauska matka-askellaji eli töltti muiden askellajien (käynti, ravi, laukka) lisäksi. Tyttö oli virkeä ja lähti pienestä kehoituksesta mennä tikkaamaan tölttiä kuin mummon vanha singeri :D Hassu askellaji! Tallitytön ruuna tikkasi edellä ja askellaji näytti yhtä hauskalta kuin miltä tuntui. Tällä viissiin ne Islannissakin hopuset kipittää vuonoissaan...öh ei kun geyshireittensä ohitse...aroilla? tundralla? louhikossa? Mitä se Islannin maasto oikein itse asiassa on? (Jos lukijani järjestää lukijamatkan Islantiin, lähden toiseksi mukaan.) Kovia ne oli menemään laukassakin. Tammatyttö otti ihan sutilähdöt laukannostossa :D ja aika lailla sai hillitä ensimmäiset sata metriä. Kovin tottelevainen ja varmajalkainen tuo Islanninmaan humma kyllä on eli sopii ihan aloittelijallekin oikein hyvin.

Tärkeä poriinin lähde, luonnontuote ja terveyttä edistävä eliksiirikapseli,saatavana luonnosta ilmaiseksi.
No ei vaiteskaan, poronpskaa koko juttu. Mutta eikö ole kaunis muotoilu, jos ihmisen vastaavaan vertaa?

@@@

Mennäkseni hemmotteluviikko-asiaan ("Varaa itsellesi hemmotteluilta"), niin ilmaisu on kyllä naisellisen ääliömäisyyden riemuvoitto! Voi hyvää päivää, en paremmin sano. Tuommoinen "Varaa äidille yksi hemmotteluilta"- tyyppinen roska sisältää elementtejä marttyyriydestä, kaikkensa uhraamisesta, ylistämällä alistamisesta ja pikkurouvailun sotisopaan pukeutuneesta taktisesta heikkoilusta. Sanalla sanoen luo mielikuvan naisrääpäleestä, jota pitää talouskoneen lailla hemmotella eli rasvata, kiillottaa, ruuvata, huoltaa ja pyyhkäistä trasselilla, että yskimättä toimii taas hellan ja nyrkin välissä.

Vai onko taikinanjuurena itserakas simpsukka, jonka elämänenergiasta valtaosa kuluu kynsienviilailuun, leuanalustaputteluun, silmänympärysvoiteluun ja ultraäänikasvohoitoihin tai kurkkunaamioituna makaamiseen. 

(Anteeksi kaikki kosmetologit! Ymmärrän ja hyväksyn, että asian voi tuotteistaa työsuoritteeksi maksua vastaan. Hyvähän se on, että kosketellaan, sillä on olemassa ihmisiä, joille kosmetologin kosketus on ainut ihmisen kosketus hammaslääkärin, gynekologin ja jonkun k.sipäisen bloginpitäjätohtorin lisäksi.) 

Mutta älkää hyvät kauneudenhoitajat ja kauneusjuttujen kirjoittelijat käyttäkö tätä hemmotteluiltaa termistöissänne. Vetoan eduskuntaan, jotta sen kieltävä laki säädettäisi. 

@@@

Huoltoasemavisiitin pulmia.

Lopuksi tiedustelen, mahtaako kenelläkään muulla olla bensan kanssa ongelmia. Nähkääs, ennen kuin tarkennan, tuon tietoisuuteenne pari seikkaa:

- olen nuorena kuskina joutunut tämän kohta kuvailtavan propleemin kanssa pähkäämään

- on olemassa bensa-automaatteja, joissa maksupääte on katoksen toisella laidalla ja siitä voi valita ainakin 4 pistoolia, joista menovettä luirauttaa autonsa ruoansulatuskanavaan.

Nyt maalikylillä käydessä päätin täydentään tankkia, jottei käy kuten viime kuussa. Silloin hikikarpalot nousivat otsaan sitä mukaa kun kilometrit etenivät bensatankin valon loisteessa, sillä bensamittari oli pohjassa ja erämaata edessä ja takana. (Kiitos kyläkauppiaalle!!! Apu tuli h-hetkellä!)

Päätin nyt olla ennalta viisas ja kurvata miehittämättömälle bensa-asemalle. 

Livautin kortin automaattiin, valitsin automaatista pistoolin, jonka vieressä autoni käsitykseni mukaan sijaitsi. Painaessani pistoolin kahvaa, niin ei tapahtunut mitään. Täh? 

Viereen kurvasi nuori nainen. Kysyin, ruukaako teillä näissä tankeissa yleensä olla bensaa? Hän vahvisti bensaa yleensä olevan. Ryhdyttiin tutkailemaan asiaa. Laitoin bensakortin aukkoon uudelleen ja tytön ohjauksessa valitsin nyt sen pistoolin, jonka vieressä autoni seisoi. :D  Mutta mitä sanoi automaatti! Ei hyväksynyt uutta tankkausyritystä, kun "päiväkohtainen kiintiö on täynnä" tms. potaskaa. On otsaa! Tytölle rakkine kumminkin heltyi. Tankattuaan hän kysyi pärjäänkö (hyvä kasvatus!) ja kaasutti tiehensä. 

Jäin yksin miehittämättömälle asemalle ja päätin olla ovela. Hiippailin vaivihkaa nappaamaan lompakosta viidenkympin setelin automaatin vaipuessa aatoksiinsa ja palauduin ikään kuin uutena hahmona paikalle: 

"Jahas, pitääpä tässä vähän minunkin tankkailla, heh!" 

Rakkine nielaisi syötin. Luikahdin pistoolin varteen ja wu-huu, bensa alkoi liristä tankkiin. Hymyilin tyytyväisenä pidellen reteesti pistoolia, kun nuoruusaikainen tapaus pamahti päähän! Kuinkas paljon bensaa itse asiassa tankissa jo oli eli minkäs verran sitä vielä mahtuu? Viidelläkympillä sitä oli nyt joka tapauksessa ostettu. Minne lasken loput bensat, jos tankki napsahtaa jo kahdenkympin kohdalla täyteen! 

(Nuorena tyttönä yritin myydä ylimääräbensoja jakelemalla sitä pistoolista kaikille halukkaille, kunnes huoltoaseman setä tuli sisätiloista asiaa setvimään :D En enää muista kuinka asia ratkesi. Pulloon sitä ei kumminkaan peräkonttiin laittanut.)

No, ei kun silmä kovana tuijottamaan mittaria ja jännäämään: tuossa meni 20€, nyt meni 30€, 35€ eikä ole vielä hikikään ja jippi-jai-jee: miss Fortuna oli puolellani! Uskokaa tai älkää, kun 50€ oli tankattu ja käynnistin auton niin bensamittari oli ihan tapissa. Mutta eipä jäänyt desiäkään  kanuunaan!

@@@

Aika hieno käppyrä!

Lopuksi kiitän saamastani palautteesta (copypastetettuna alla). Lämmitti kovasti! Vaikka kirjoitustyylini saattaa olla herkkätuntoisimmille räväkähkö (no eikä ole oikeasti), eikä minkään valtakunnan sievistely tahi hymistely tosiaankaan kuulu valikoimiini, niin blogin tarkoitus on tavoittaa ainakin kaksi lukijaa, jotka sulattavat tämän sortin huumoria. Jos se vielä heille kaupan päälle tuottaa iloakin ja hoitaa mieltä, niin tavoitteeni on enemmän kuin ylittynyt! Kiitos paljon sinulle, tuntematon lukija. (Toim.huom. En kirjoittanut tuota kommenttia itse ;D)

Anonyymin kommentti: 
Kiitos Helga! Blogisi hoitaa mieltä!

Non niin...vielä illan päälle on edessä hetki hyvästellä Amos Oz, mitä Tarinaan rakkaudesta ja pimeydestä tulee ja siirtyä hänen seuraavaan teokseensa. 1 vuosi ja 4 kk / 649 sivua. Siis vajaat 2 sivua per päivä, ei hullumpaa ;D No, kaikenlaista muuta tylsää työtekstiä on sitäkin enemmän ollut pakko lukea. Ja siitä tulikin mieleeni: tänäänkään en kirjoittanut mitään ulkomaan kielellä (omatunnon suun eteen on nyt laitetty jesariteippi). 
Take home message: älä ikinä ota töitä mukaan hemmotteluviikollesi!

Teidän Helga