Ja eräänä päivänä tuulet kääntyvät

Eilisillan rompostelulla vastaantullut huikea näky.
Pimeydessä oikealla souteli yksinäinen joutsen, joka välillä
kaula kaarella söi järvestä retkimuonaansa.

Niin on elämän meno, että palatessaan retkeltään sitä huomaa alkavansa pikku hiljaa keräilemään kamppeita kasaan, siirtämään saunajakkaraa, tyrkkäämään kuistin pöydän vajan puolelle suojaan ja pyyhkäisemään rätillä hieman sieltä sun täältä sanomatta kuitenkaan itselleen:

"Taitaapa olla aika palata kotiin."

Yhtenä päivänä vain tuntuu, että juhlat ovat ohi ja sillä hyvä. 

Eilinen metsä.

Olen ehkä hieman tunnettukin siitä piirteestä, että kuljen omilla aikatauluilla ja omia teitäni (toki lähimmäiset pitää huomioida). Otetaanpa nyt vaikka työmatka, jos ollaan porukalla liikenteessä. Tulee tilanne, että muut haluavat jonnekin, jonne itse en halua. Suon sen heille mielihyvin, toivotan hauskaa iltaa ja häivyn. Oon aatellut elämän olevan sen verran hupeneva luonnonvara, jotta jos ei se ketään loukkaa tai kenenkään etuja polje, niin tekee niin kuin huvittaa. Toisten miellyttämisen (oletetun!) takia ei tarvi lähteä Eiffel-torniin tai tepastella Prahan siltaa.

No, tätä periaatetta on tullut noudatettua myös muutamissa työpaikanvaihdoksissa. Onneksi on ala, jossa tähän on mahdollisuus, sillä huonoissa oloissa ei kannata kitua työnkään puolesta, jos voi valita. Toistan hieman itseäni, mutta sanon: meillä on kuitenkin vain 1 elämä nuppia kohti.

...ja näin kepeästi päästiin mökin lähtöpuuhista elämänfilosofiseen peruskallioon. (Lukija koittaa nyt ymmärtää: metsäalueilta poistuminen aina hieman herkistää mieltä. Etenkin kun on satoja kilometrejä loskaista räntäkeliä edessä.)

Rotkolla.

Kelin valinta osui nappiin, sillä kuten Huutosen Matti on ilmoittanut, on keli tuleva vaihtumaan. Sen huomasi aamulla koiran kanssa liikkuessa. Niin suloinen lumipeite oli muuttunut kastelevaksi puuroksi. Mutta luvassa taitaa taas olla kuivempaa, joten eiköhän kestetä.

@@@

Mikäli lukija ei pahastu, aloitan vaivihkaa tähän alanurkkaan Amos Oz-tärppiosumapalstan. Vaikka "Tarina rakkaudesta ja pimeästä" oli jossain määrin sillisalaattimainen*, sisältää se loistavia huomioita. Ylitse muiden nousee Amosin kuvaus siitä, mikä kehitti häntä (maailmankuuluksi) kirjailijaksi. Löydän tästä lohtua itselleni på grund av, että olen aika ajoin pitänyt itseäni porsaana tämän takia. Tosin eilen radiossa haastateltiin suomalaista matemaatikko-kirjailijaa (nimi?) uudesta teoksesta ja kysyttiin vähän kuin perusasiana, oliko tehnyt tätä samaa. Huom: pätkitän nyt Amosin tekstiä omavaltaisin veitsenleikkauksin (...) ja referoinnein lukijan säästämiseksi. 

Amos kertoo, kuinka vanhempansa ottivat hänet mukaansa kahviloihin. Siellä he tapasivat vanhempien ystäviä. Aikuiset keskustelivat lapsesta sadoilta tunneilta tuntuvia keskusteluita politiikasta, kirjallisuudesta, tieteestä, filosofiasta jne. Lapsi pitkästyi joutuessaan istumaan hiljaa ja kiltisti ja kehitti itselleen ajankuluksi päänsisäisen leikin.

"Kehittelin itselleni salaisen leikin, jota voi leikkiä tuntikausia paikaltaan hievahtamatta ja äänettömästi, ilman mitään apuvälineitä. Edes kynää ja paperia ei tarvittu. Katselin vieraita ihmisiä kahvilassa ja yritin arvata heidän vaatteistaan, liikkeistään, sanomalehdistä joita he lukivat ja annoksista joita he tilasivat, keitä he olivat ja mistä, mitä he puuhasivat, mitä olivat tehneet ennen kuin tulivat tähän kahvilaan ja minne aikoivat täältä. Yritin päätellä jotain heidän ilmeistään: mitä tuo pari kertaa itsekseen hymyillyt nainen ajatteli, entä tuo lippalakkipäinen nuori mies, joka ei hellittänyt katsettaan ovesta (...), minkä näköistä ihmistä hän mahtoi odottaa? Höristin korviani ja kuuntelin varkain pätkiä keskusteluista. Kurkottelin nähdäkseni, mitä kukin luki, tarkkailin kenellä on kiire matkaan ja kuka vain istui ja oleili."

Siis samat harrastukset kuin meikäläisellä :D Amos kertoo myös, kuinka mielikuvituksessaan sepitteli ihmisille elämäntarinan ja punoi stoorin tapahtumista kahvilakäynnin ympärille. Hauskoja! Kas, löydänkö tuostakin myös hieman omia aivotuksiani. :)

*Arvioon voi vaikuttaa erittäin jouheva ja sulava lukunopeus, ts. melkein puolitoista vuotta.

Hän on pannut suunsa ruttuun ja katsoo masentuneena ohikukijaa.

@@@

No niin. Nyt on kirjoittamisnarkomaani saanut annoksen ränniinsä (suonensisäisten huumeiden käyttäjiltä opittu ilmaus) ja on aika siivota tuhkat takasta, sulkea pelti, siirtää vara-avain uuteen piiloon, pakata auto ja lähteä baanalle. Uhhh. 

Ensin tutkailen kumminkin hieman karttaa sillä ajatuksella, että tekisin jonkun uuden syrjähypyn jossain kohtaa vaikka metsätielle, sillä posottaminen baanaa pitkin yhtä soittoa on niin himskatin puisevaa. Ja koirakin saisi jaloitella välillä. Nyt se näyttää siirtyneen nukkumaan selkä muuriin kiinni, koska sen makuupaikan vieressä on kuistinovi raollaan. 

Tähän päättyi metsäradion lähetys täältä rajanpinnasta ja valun etelään.

Teidän Helga

Issikoita ja bensavossikoita

Eilinen kuva.

Tänään hemmotteluviikollani* (palaan sanaan vielä) jouduin hevosriippuvuuteni vuoksi jättämään koiran sävelradion ääreen ja ajelemaan bensavossikalla kauemmas issikkatallille. Olin etukäteen sopinut useamman tunnin maastoratsastuksesta, sillä issikka (Islanninhevonen) on aiemmasta tuntematon kavioeläin. (Eikä viikkoa kestä ilman hevostelua näköjään.)

Siellä se hopune tyynenä, tiiliskiviturpaisen kauniina, paksuturkkisena ja hauskana tammana odotteli harjausta, kavioiden rapsutusta, satulointia ja suitsimista. Ja ei kun menoksi tallitytön ja ruunan kanssa. Maisema oli uuden lumen peittämänä tosi kaunis ja issikka paarusti rauhallisesti ajatuksissaan. Sillä on hauska matka-askellaji eli töltti muiden askellajien (käynti, ravi, laukka) lisäksi. Tyttö oli virkeä ja lähti pienestä kehoituksesta mennä tikkaamaan tölttiä kuin mummon vanha singeri :D Hassu askellaji! Tallitytön ruuna tikkasi edellä ja askellaji näytti yhtä hauskalta kuin miltä tuntui. Tällä viissiin ne Islannissakin hopuset kipittää vuonoissaan...öh ei kun geyshireittensä ohitse...aroilla? tundralla? louhikossa? Mitä se Islannin maasto oikein itse asiassa on? (Jos lukijani järjestää lukijamatkan Islantiin, lähden toiseksi mukaan.) Kovia ne oli menemään laukassakin. Tammatyttö otti ihan sutilähdöt laukannostossa :D ja aika lailla sai hillitä ensimmäiset sata metriä. Kovin tottelevainen ja varmajalkainen tuo Islanninmaan humma kyllä on eli sopii ihan aloittelijallekin oikein hyvin.

Tärkeä poriinin lähde, luonnontuote ja terveyttä edistävä eliksiirikapseli,saatavana luonnosta ilmaiseksi.
No ei vaiteskaan, poronpskaa koko juttu. Mutta eikö ole kaunis muotoilu, jos ihmisen vastaavaan vertaa?

@@@

Mennäkseni hemmotteluviikko-asiaan ("Varaa itsellesi hemmotteluilta"), niin ilmaisu on kyllä naisellisen ääliömäisyyden riemuvoitto! Voi hyvää päivää, en paremmin sano. Tuommoinen "Varaa äidille yksi hemmotteluilta"- tyyppinen roska sisältää elementtejä marttyyriydestä, kaikkensa uhraamisesta, ylistämällä alistamisesta ja pikkurouvailun sotisopaan pukeutuneesta taktisesta heikkoilusta. Sanalla sanoen luo mielikuvan naisrääpäleestä, jota pitää talouskoneen lailla hemmotella eli rasvata, kiillottaa, ruuvata, huoltaa ja pyyhkäistä trasselilla, että yskimättä toimii taas hellan ja nyrkin välissä.

Vai onko taikinanjuurena itserakas simpsukka, jonka elämänenergiasta valtaosa kuluu kynsienviilailuun, leuanalustaputteluun, silmänympärysvoiteluun ja ultraäänikasvohoitoihin tai kurkkunaamioituna makaamiseen. 

(Anteeksi kaikki kosmetologit! Ymmärrän ja hyväksyn, että asian voi tuotteistaa työsuoritteeksi maksua vastaan. Hyvähän se on, että kosketellaan, sillä on olemassa ihmisiä, joille kosmetologin kosketus on ainut ihmisen kosketus hammaslääkärin, gynekologin ja jonkun k.sipäisen bloginpitäjätohtorin lisäksi.) 

Mutta älkää hyvät kauneudenhoitajat ja kauneusjuttujen kirjoittelijat käyttäkö tätä hemmotteluiltaa termistöissänne. Vetoan eduskuntaan, jotta sen kieltävä laki säädettäisi. 

@@@

Huoltoasemavisiitin pulmia.

Lopuksi tiedustelen, mahtaako kenelläkään muulla olla bensan kanssa ongelmia. Nähkääs, ennen kuin tarkennan, tuon tietoisuuteenne pari seikkaa:

- olen nuorena kuskina joutunut tämän kohta kuvailtavan propleemin kanssa pähkäämään

- on olemassa bensa-automaatteja, joissa maksupääte on katoksen toisella laidalla ja siitä voi valita ainakin 4 pistoolia, joista menovettä luirauttaa autonsa ruoansulatuskanavaan.

Nyt maalikylillä käydessä päätin täydentään tankkia, jottei käy kuten viime kuussa. Silloin hikikarpalot nousivat otsaan sitä mukaa kun kilometrit etenivät bensatankin valon loisteessa, sillä bensamittari oli pohjassa ja erämaata edessä ja takana. (Kiitos kyläkauppiaalle!!! Apu tuli h-hetkellä!)

Päätin nyt olla ennalta viisas ja kurvata miehittämättömälle bensa-asemalle. 

Livautin kortin automaattiin, valitsin automaatista pistoolin, jonka vieressä autoni käsitykseni mukaan sijaitsi. Painaessani pistoolin kahvaa, niin ei tapahtunut mitään. Täh? 

Viereen kurvasi nuori nainen. Kysyin, ruukaako teillä näissä tankeissa yleensä olla bensaa? Hän vahvisti bensaa yleensä olevan. Ryhdyttiin tutkailemaan asiaa. Laitoin bensakortin aukkoon uudelleen ja tytön ohjauksessa valitsin nyt sen pistoolin, jonka vieressä autoni seisoi. :D  Mutta mitä sanoi automaatti! Ei hyväksynyt uutta tankkausyritystä, kun "päiväkohtainen kiintiö on täynnä" tms. potaskaa. On otsaa! Tytölle rakkine kumminkin heltyi. Tankattuaan hän kysyi pärjäänkö (hyvä kasvatus!) ja kaasutti tiehensä. 

Jäin yksin miehittämättömälle asemalle ja päätin olla ovela. Hiippailin vaivihkaa nappaamaan lompakosta viidenkympin setelin automaatin vaipuessa aatoksiinsa ja palauduin ikään kuin uutena hahmona paikalle: 

"Jahas, pitääpä tässä vähän minunkin tankkailla, heh!" 

Rakkine nielaisi syötin. Luikahdin pistoolin varteen ja wu-huu, bensa alkoi liristä tankkiin. Hymyilin tyytyväisenä pidellen reteesti pistoolia, kun nuoruusaikainen tapaus pamahti päähän! Kuinkas paljon bensaa itse asiassa tankissa jo oli eli minkäs verran sitä vielä mahtuu? Viidelläkympillä sitä oli nyt joka tapauksessa ostettu. Minne lasken loput bensat, jos tankki napsahtaa jo kahdenkympin kohdalla täyteen! 

(Nuorena tyttönä yritin myydä ylimääräbensoja jakelemalla sitä pistoolista kaikille halukkaille, kunnes huoltoaseman setä tuli sisätiloista asiaa setvimään :D En enää muista kuinka asia ratkesi. Pulloon sitä ei kumminkaan peräkonttiin laittanut.)

No, ei kun silmä kovana tuijottamaan mittaria ja jännäämään: tuossa meni 20€, nyt meni 30€, 35€ eikä ole vielä hikikään ja jippi-jai-jee: miss Fortuna oli puolellani! Uskokaa tai älkää, kun 50€ oli tankattu ja käynnistin auton niin bensamittari oli ihan tapissa. Mutta eipä jäänyt desiäkään  kanuunaan!

@@@

Aika hieno käppyrä!

Lopuksi kiitän saamastani palautteesta (copypastetettuna alla). Lämmitti kovasti! Vaikka kirjoitustyylini saattaa olla herkkätuntoisimmille räväkähkö (no eikä ole oikeasti), eikä minkään valtakunnan sievistely tahi hymistely tosiaankaan kuulu valikoimiini, niin blogin tarkoitus on tavoittaa ainakin kaksi lukijaa, jotka sulattavat tämän sortin huumoria. Jos se vielä heille kaupan päälle tuottaa iloakin ja hoitaa mieltä, niin tavoitteeni on enemmän kuin ylittynyt! Kiitos paljon sinulle, tuntematon lukija. (Toim.huom. En kirjoittanut tuota kommenttia itse ;D)

Anonyymin kommentti: 
Kiitos Helga! Blogisi hoitaa mieltä!

Non niin...vielä illan päälle on edessä hetki hyvästellä Amos Oz, mitä Tarinaan rakkaudesta ja pimeydestä tulee ja siirtyä hänen seuraavaan teokseensa. 1 vuosi ja 4 kk / 649 sivua. Siis vajaat 2 sivua per päivä, ei hullumpaa ;D No, kaikenlaista muuta tylsää työtekstiä on sitäkin enemmän ollut pakko lukea. Ja siitä tulikin mieleeni: tänäänkään en kirjoittanut mitään ulkomaan kielellä (omatunnon suun eteen on nyt laitetty jesariteippi). 
Take home message: älä ikinä ota töitä mukaan hemmotteluviikollesi!

Teidän Helga

Dekkareita ja ystävän kuulemista

Kuva on netistä (Lienee helpohko arvata, ettei ole itse ottamani :D)

Tänään on se päivä, jolloin pakotan itseni aloittamaan kirjastosta haalatun dekkarin. En kerta kaikkiaan pysty keskittymään dekkareihin, vaikka talossani asuu oikea dekkarihai.

Kirjataanpa hieman ennakkoasenteita ennen leikkiin ryhtymistä.

Ennakkoluuloja dekkareista:

Ennakkoluulo 1: kieli on usein laadutonta ja yksinkertaista tai teeskennellyn karkeaa. Jos alkuperäisteksti on toisella kielellä, on käännös tehty huolimattomasti. (No olkoon: joku Chandler jätetään toki viisaasti arvostelun ulkopuolelle, etten tule pidätetyksi. Sama P.Saarikosken tekemien käännösten suhteen, jos niitä on. Ja Haavikon ja muitten starojen käännökset ulosrajataan yhteiskuntasopimuksen perusteella.)

Ennakkoluulo 2: juonet toistavat itseään.

Ennakkoluulo 3: elementit ovat kyllästyttävän samankaltaisia: ruumis kuvaillaan siihen tyyliin kuin vain pahoinpitelyruumista koskaan näkemätön kirjailija voi keksiä (poliisitaustaiset kirjoittajat poisluetaan tästä).

Ennakkoluulo 4: sivujuonena on typerä rakkaustarina tai outo lemmenleikki tutkijoiden kesken. Heistä toinen on ihmehiippari ja toinen on tavis ja hoitelee tarinassa "viisaan kertojan äänen".

Ennakkoluulo 5: loppukohtaus on sataan kertaan kaluttu ja lapsellisen ennalta-arvattava. 

@@@

Olen päässyt sivulle 10. Ennakkoluulo 1 toteutuu. Kuvaillaan ruumis, jonka ympärillä kuljeksii tyhjänpäiväisiä eläimiä. Niitä kuvaillaan kuin neljäsluokkalaisen kouluaineessa. "Ruskea lehmä ravasi juottopaikalle. (...) Ruskea lehmä ammuu ja tervehtii alkavaa päivää." 

Siinä se Ennakkoluulo nro 1 on toteutumassa. Mitä minä sanoin.

Arvata saattaa, etten ihan tässä päivityksessä etene loppusivuille. Taputan itseäni olalle, mikäli pääsen edes Ennakkoluulo kolmoseen. Katsotaanpa riittääkö sinni ihmisellä, joka diivailee raskailla pelikierroksillaan ja uuvuttavilla hevosharjoituksillaan. Loppuvatko hartiat kuntoa ja kärsivällisyyttä vaativassa dekkarinlukulajissa? Meneekö aivosto hapoille ennen päätössivua?

@@@

Netistä imuroitu tämäkin.
(Laitan näitä huomautuksia jonkinlaisena excusena muiden kuvien lainaamisesta.
En löytänyt tällekään tekijän nimeä.)

Kirjallisuudesta puheenollen: kehuskelinko jo lukeneeni Hannu Väisäsen uusimman teoksen "Elohopea"? Se oli mielestäni kokonaisuutena hajanainen, jos kohta paikka paikoin hienoa kerrontaa. Liikuttava oli ystävänsä kohtalo sillanalusten seksimaailmassa. 

Lisäyksenä täytyy kertoa, että rakastamani Amos Ozin elämänkertatyyppinen teos (mikä sen nimi nyt onkaan), on kulkenut kainalossani tuhansia kilometrejä. Jos kohta se ei pidemmälle reissulle joka viikko pääsekään, niin se kulkee joka tapauksessa iltaisin yläkerran yöpöydälle ja aamuisin alas piirongin päälle. Siitä tulee kymmeniä metrejä päivittäin. Tätä kiertokulkua se on tehnyt jo elokuusta lähtien. Siis kymmenen kuukautta. Sinnikäs kaveri. :D Mutta olen päättänyt lukea kaikki sen tiheäpränttiset seitsemättäsataa sivua.

@@@

Siinäpä ne lukemiset sitten onkin. 

Ammattilehtiä tulee luettua ja Hesaria, erästä paikallislehteä sekä entisen kotipaikkakunnan Kalevaa kun ehtii. Ja Hippos-lehteä, Suomen Latua ja ruotsalaista naistenlehteä. Hyvä Terveys menee suoraan roskiin tai terveysasiafanaatikolle ystävälleni, jonka ammatti on vallan toiselta alalta kuin omani. 

Hän se jaksaa jauhaa kolesteroleistaan ja sokereistaan (terveisiä vaan K, kultaseni!) Sanon hänelle: "Kuulepas nyt sinä yli kuuskymppinen! Eiköhän nautita elämästä se aika, mitä täällä vielä taivalletaan!"

Mutta puheeni kaikuu kuuroille korville. Hän jatkaa jääräpäisesti hiilaritonta, vähärasvaista ja trimmattua kuntosalielämäänsä ja hiihtolatujensa tuhansien kilometrien tavoittelemisia. Ja huolestumista kolesteroliarvoistaan. Onkohan terveysvalistus osunut väärään ihmisryhmään?

(Hän tietää nämä puheet, sillä välimme ovat suorat ja rehelliset, emmekä kaihda sanoa toisillemme mitä ajattelemme. Hän on minulle rakas. Eläisipä pitkään! Ehkä sittenkin on hyvä, että hän säännöllisesti vatkaa kuntosalilaitteita.)

Kuva: www. thhlblog. com
(Kuvassa ei ole ystäväni, mutta se voisi olla hän:
upea, trimmattu, kokenut sotaratsu, jolla ei allit juuri heilahda.)

@@@

Lopuksi asia, jota lueskelin netistä. Asia tuli mieleen yllämainitusta vanhasta ystävästä - ja oikeastaan kaikista ystävistäni. Se on: toisen kuunteleminen ja kuuleminen. Edellä mainittu kolesterolifanaatikko on kuulemisen mestari. Kuinka keskittyneesti hän kykeneekään kuulemaan ja kysymään sitten jotakin oivallista aivan uudesta näkökulmasta! 

Korostan kuulemista, sillä on ihmisiä, jotka vain näennäisesti kuuntelevat. Lisäksi on ihmisiä, jotka kuuntelevat korvat höröllään. Miksi? Siksi, että janoavat tietoja asioista, joista itse eivät tohdi kysyä pitääkseen kilpensä puhtaana. He haluavat, että joku on tehnyt likaisen työn heidän puolestaan. ("Ja minua ei toisten asiat kiinnosta!...voisitko kuitenkin hieman valottaa...").

Näitä ihmisiä kannattaa varoa. Sillä tiukan paikan tullen he sanovat: "Mitä! Minäpä en sellaisesta ole tietoinen, eivätkä toisten asiat todellakaan minulle kuulu. Mutta olinko jotenkin sivukorvalla kuulevinani jonkun puhuvan tuosta. Kysypä Mairelta, hän ehkä tietää." (Kiiruhtaa pulmusena äkkiä tiehensä.) 

Jatkan Ennakkoluuloon numero 2. ;D

Helga

Amos Oz: Fima ynnä soopachacraa

Keskeneräinen kirja, suosittelen!

Joulunajan lukuviikot ovat päättymässä: loppianen ja se on siinä. Arjen tohellus jatkaa jouluun jarruttunutta kulkuaan ja moottori lähtee ulvomaan kierroksiaan.  

Kuvan teos on tällä hetkellä ilahduttamassa mieltäni. Voin suositella sitä mitä suurimmassa määrin niille, joiden huumorintaju on, heh, hieman erikoinen. Niin on tämän runsaasti palkitun israelilaiskirjailija Amos Ozinkin huumori, ainakin tässä kirjassa.

Wikipedia tietää Ozista:

-syntynyt 1939

-kirjallisuuden professori Ben-Gurionin yliopistossa Beetshebassa Israelissa. 

-kirjoittanut 23 romaania ja joukon esseitä

Joka on käynyt Israelissa, tietää, että Ben-Gurion on vähän joka paikan nimessä, muistaakseni Tel Avivin lentokenttäkin on nimeltään Ben-Gurion. Kävin Israelissa joskus 90-luvun alussa Netanyassa, Tel Avivissa ja Jerusalemissa. Kuvat on paperisia, en värkkää niitä tähän.

David Ben-Gurion oli näköjään Israelin ensimmäinen pääministeri, netti tietää.

Israelissa muuten monessa paikassa on nimessä "Kirjat". Puheena olevan kirjan Fimakin puhuu esim. Kirjat Jovelista. Katsotaanpa, mitä "kirjat" merkitsee...äsh! Onpa vaikea löytää vastausta. Kiryat se kirjoitetaan, mutta vain hepreankielisiä sivuja tulee. (Tietääkö joku mitä on `kiryat`, kun se on israelilaisessa paikannimessä? Kylä? Kaupunki?)

Takaisin Oziin:

"Oz pyrkii romaaneissaan kuvaamaan henkilöitään psykologisen realistisesti, hiukan ironiseen sävyyn. Hänen kielenkäyttönsä on pelkistettyä."

Ja vielä Wikipedia sanoo:

"Suomalaisille Amos Ozin lukijoille voi olla mielenkiintoista, että teoksessaan Tarina rakkaudesta ja pimeydestä Oz omistaa peräti kuuden sivun mittaisen luvun kahdelle suomalaiselle lähetyssaarnaajalle. Oz kuvaa, miten nämä pelottomasti uhrautuvat suomalaiset naiset, Aili Havas ja Rauha Moisio, auttoivat hänen kaupunginosansa asukkaita vuonna 1948 Israelin itsenäisyyssodan aikana. He jakoivat piiritetyssä Jerusalemissa ruokaa, lääkkeitä ja vaatteita. Vedenjakelupäivinä he jonottivat vettä naapurien puolesta ja rohkaisivat näitä Raamatun sanalla. Oz, joka oli tällöin yhdeksänvuotias, kuvaa liikuttavasti tätä lapsuuden kokemustaan ja kertoo myös tapaamisestaan kyseessä olleitten lähetyssaarnaajien kanssa vieraillessaan Suomessa kymmeniä vuosia myöhemmin.

Hekottelin itsekseni julkisessa kulkuneuvossa tuon kirjan kanssa. Fima on sellainen omalaatuinen, hellyttävä miespuolinen tohelo, joka on kahden miesgynekologin vastaanottoapulainen. Jo ammattimäärittely kertoo, että Fima ei ole ihan tavallinen heppu. Kirjan suomentaja Pirkko Talvio-Jaatinen on tehnyt erinomaisen hienoa kieltä meille! Kiitos ja ylistys! Kääntäjä voi tuhota kirjan. Tässä tapauksessa saamme nauttia upeista suomenkielen sanoista ja ilmauksista. 

Tässä pieni näyte, joka kuvaa Fiman (Efraim, Fima on lempinimi) persoonaa:

"Fiman keittiö näytti aina siltä kuin sieltä olisi juuri lähdetty valtavassa kiireessä. Tyhjiä pulloja ja munankuoria tiskipöydän alla, avoimia purkkeja ja purnukoita työtasolla, kovettuneita hillotahroja, puoliksi syötyvä jogurttipurkillisia, piimittynyttä maitoa, muruja ja tahmeita läikkiä pöydällä. "

Miten mulla tulee tästä eräs suihkumoottori takapuolessa elämäänsä eteenpäin suihkiva naiskollega mieleen? Siivosin hänen keittiönsä lähimenneisyydessä, ihan vapaaehtoisesti. Marttahenkeä veressä.

Amos Ozin kirjan yhteenveto:

Tämä kirja sopii niille, jotka pitävät sellaisista kirjailijoista kuin: 

Veikko Huovinen, Miika Nousiainen, Franz Kafka, Muriel Barbery, Anna Gavalda, Kari Hotakainen ja maagisen realismin merkkiteoksesta Gabriel Garcia Marquezin "Sadan vuoden yksinäisyys".

Tämä kirja ei todennäköisesti sovi niille, joille Alice Munron, Laila Hirvisaaren, Sirpa Kähkösen, Tolstoin Anna Kareninan luku on kuin vettä vaan. 

(Molempi parempi. Makujakin on monia.)

***

Soopaa

Soopapalsta perustettu. Email-osoite lucilleB@wippies.com, josta laitetaan erikseen kirjautumisohje ja osoite palstalle. Omalla nimellä on puolivahingossa tullut Lucillelle postia. Ei haittaa mittään, vaikenen kuin muuri. Oikean nimen tietämisellä ei ole minulle merkitystä. 

Tuo Lucillen email-osoite täytynee lähiaikoina (1 kk armonaikaa) sulkea på grund av chacra-spämmiposti. Se ei ota laantuakseen. Roskapostia tulee n. 5/päivä. Pyydettyäni heiltä uloskirjaamista (unsubscribe) posti vain yltyi. Haluavat vielä auttaa ja kysyvät, mikä meni pieleen jne.jne. No huh huh. Tyhmyydestä kärsii koko chacra.

***Näihin puheisiin.

t. Helga

Tawashi, tavaritsi ja sunnuntaisälää

  

Nyt siitä puhutaan jo rapakon tuolla puolen. Tawashi on täällä! 
Kuvassa on ensimmäinen tawashini, jonka sain vökerretyksi eilisiltana. Ja pääsi heti maailman lehtiin!

Eläköön Pieni Lankapuoti erään kaupungin sivukujalla!
Bambulankakaupan myyjätytöllä oli kaikki Rapalan uistimet silmäkulmissaan ja olipa jokunen lennähtänyt nenänpieleensäkin. Hennot käsivarret oli riimustettu kalliomaalauksin, löysä intianpuuvillahame peitti kaitaista vartaloaan. Riensi bambulankahyllyilleen ja kehi esiin vyyhdeittäin kiinalaista bambulankaa, noin 4€ per vyyhti, 50 g, virkkiikoukku nro 3.5.
Löin langat leipälaukkuuni ja kiiruhdin neuletöilleni. Noh, toki piipahdin ensin kirjastossa, josta...

***

...lainasin randomilla neljä kirjaa, sillä henkilöautopikavuoro (nyt katkesivat sähköt, btw) kiireisine kuskeineen odotteli kärsimättömänä ulkosalla.

Kirjastosta sattuivat haaviin (sähköt palasivat, btw) seuraavat teokset:

Amos Oz: Fima
* kertoo entisestä runoilijasta, nykyisestä gynekologin vastaaottoapulaisesta Efraim Nisanista.
Jo tuo esitieto antaa olettaa kirjan sopivat meikäläisen huumorintajulle

Kari Selén: Madame - Minna Craucherin levoton elämä
* Minnahan oli vuosisadan vaihteessa elänyt kurtisaani, kreivi Lindgrenin naiskollega,  huiputtaja. Sepitteli itselleen uudet taustat vankilareissunsa jälkeen. Piti salonkia, jossa Tulenkantajatkin kokoontuivat. Hengaili Lapuan liikkeen Vihtori Kosolankin kanssa.
Kova tyttö! Ja eikös naisella tosiaan ole salainen aseensa, tässä taas nähtiin...;) 

Andre Bréton: Hullu rakkaus
* Tämäkin ihan tosta-noin-vaan hyllystä napattu. Surrealisti, siis sopii meikäläiselle. "Juuri sisään astunut nainen oli kuin udun verhoama - tuleen pukeutunut?"

Uuno Kailas: Novelleja
* Katsotaanpa tuleeko emojänis pyrynä metsänrajaa vai mistä on kyse. Hyvän tähden: Uuno kuoli 32-vuotiaana! Onnetonta, niin taitava sananiekka!
"Oh, niin pahoin eivät asiat sentään ole, virkkoi tohtori hymyillen."

***

Mitäh! Se on saavuttanut jopa Magazinen kansialueen!
Siis tawashini, jossa lähtöönsä oli 22 ketjusilmukkaa, mutta laskujeni mukaan päätösvaiheessa noin 16. Mihinkä loput hävisivät?
Tawahista tuli kokonsa puolesta loppuviimetteeksi sitten ja näin alkuunsa varsinkin lähinnä apuväline silmäkuoppien pesuun. Pidän seuraavalla kerralla varani karkailemaan pyrkivien silmukoiden suhteen ja nappaan niitä housun takalenkistä kiinni heti, kun vaihvihkaa yrittävät luiruta pakosalle.

***
Asiasta toiseen.
Teetin sisustussuunnitelman. 

Juu juu, on on, hyväosaisten paskiaisten rahantuhlaushommiahan se on, myönnetään, myönnetään.
Hyi hyi, lama, työttömyys, leipäjonot, lapsia kuolee Intiassa ja Pakistanissa ja yhdet sen kun törsää (ja tekee kyllä sitten yötä myöten niska limassa töitäkin, lienee sivuseikka).  

Törsäystä tai ei, sisustussuunnittelija sai joka tapauksessa rahansa. Hinta loksautti suun auki, joskin asian hyvä puoli: työllisti prosessissa yhden nuoren. Nuori kyllä taisi tehdä koko homman puolestaan. Mitä mahtoi saada palkkiokseen?

Virhe: en vaatinut hinta-arviota ensivisiitillään. Oletin, että antaa sen ilman muuta. Mutta olikin jo edennyt seuraavaan vaiheeseen eli tehnyt ensimmäisen luonnoksen. Siten olin suoraan nalkissa, mutta edelleen odottelin, koska rahasta puhuttaisi. Ei puhuttu, enkä tohtinut enää siinä vaiheessa tivatakaan. Oma vika, puhtaasti oma vika: joka leikkiin ryhtyy jne.  
Hinta oli 2/3 kuukauden palkastani. Nuori teki kaiken paperityön. Arvelen itse suunnittelijalta menneen tähän projektiin kaikkinensa noin työpäivän verran. Tapaamisia oli 2, joista toinen keskeytyi ja sitten kiirehdittiin pikavauhdilla privaattikiireitteinsä vuoksi.

Kuten johdannosta havaitaan, jäi vähän kaivelemaan. (Totta puhut: en sanonut sitä hänelle.  Hölmö minä!)

Tässä joitakin yksityiskohtia laatimastaan ostoslistasta. Tuotteet hankkisi minulle toiminimensä kautta, sisältäen proviisionsa:

- Olohuoneen matto rapiat 2 300 €
- Olohuoneen kaappi 1200 €
- Tapetit eri puolelle kämppää luokkaa 125€ / rulla, toiminimensä kautta (montako rullaa per seinä?)
- Matto ruokapöydän alle rapiat 1000 €.

Toin toistuvasti esille, että meillä on alivuokralaisena Herra Rapakäpälä, joka aika ajoin oksentelee matoille. Näin ollen ei mitään järkeä (eikä ole muutenkaan) hankkia tuon hintaisia mattoja. Olkoon, että laatumatot maksavat ja olkoonkin, että olisivat hilmaniemelää, minnasorvelaa tai ukkomustilais-designia. Joku muu saa ne sorvelakorvelat kotiinsa ostaa. Vaikka pääomatulomiljonääri.

Voishan sen maton kyllä virkata itsekin, kun virkkuuvauhti on päällä ja ensimmäinen tawashikin lakkarissa.

Virkatut matot

Konkluusio:
totta puhut ystäväiseni: sitä saa, mitä tilaa. Mutta kun tarvitsen apua tähän sisätilasekametelisoppaan.
Eikä tämä ihan hukkaan mennyt: onhan mulla ne suunnitelmat. Olenkin jo ryhtynyt kasaamaan kokoon halpisversioita samannäköisistä tuotteista.

(Tsekkasin muuten tapettihintoja K- ja S-ryhmän liikeistä. Samantyyppisiä tapetteja saa 30 €/ rulla. )


Remonttimiehiä haetaan. Ei mitään kiasmatyömaan tekijöitä, vaan kunnon raavaita työmiehiä, mielellään työpulasta kärsiviä tai työttömiä.

Btw, sattui vaan nyt tämä linkki silmään.
http://www.paloranta.org/terms/
Täältä näyttää saavan tilattua tavaraa selvästi esim. Ikeaa halvemmin postikuluin. Liikkeestä tosin ei mitään kokemusta. Onko jollakin?

***

Näihin puheisiin, täältä tähän. Siirryn seuraavaksi tekemään piiiiiitkän pitkää ketjusilmukkaa (ks kuvan käsityömalli).

***Loppu, slut. Stig opp o gå ut.***