Hyvät hermot hyvässä vartalossa

Salzburg, tänä keväänä. Japsit kuvasivat patsaita, minä heitä :) Hyppäsivät kuin jänikset hajarivistössä kuvauttamaan itsestään selfieitä. Tyylikästä, hyvinhoidettua ja äveriään näköistä japsiporukkaa.

Koska lupasin eilen laittaa jonkun rivin, pidän lupaukseni. Takana on kiivas työpäivä, jonka jälkeen pelasin tunnin sulkapalloa merkittävästi minua nuoremman henkilön kanssa. Hän on vakituinen pelikaverini ja pitää hien pinnassani.
Havaitsin nyt palloiluhallin puntarista, että olen ryhtynyt keräämään painoa huolestuttavassa mittakaavassa. Tätä miettiessä ajelin kotiin... Tämänikäisen naisen ei enää pitäisi stressata itseään ruoan tai painon kanssa, ellei ole merkittävästi ylipainoinen. Mutta me naisethan olemme laihduttajia niin kauan kunnes kuolo korjaa. Emme koskaan päästä itseämme pinteestä - ja sitten yhtäkkiä hurahtikin koko elämä laihduttaessa ja aamen plottis.
(Pitää miettiä, mille alkaa vai alkaako millekään.)

@@@

Koska päivä oli raskas, kerron joitakin (mielestäni...) sattuvia sanontoja ja hassuja tapauksia tapauksia viime viikoilta.

1

Minä: Kun ajelin työmatkallani kohti etelää, tuli monta tosi isoa, venäläisrekisterissä olevaa maasturia vastaan. Yhden keulassa luki "Murmansk" ja heräsi ajatus, että ehkä käyttävät Suomen puolen teitä ajellessaan Venäjän eteläosista Murmanskiin ja pohjoiseen vaikka kalalle.
Kaveri: Juu, ei haittaa niin kauan kun maasturilla ajelevat. Mutta jos tulevat panssarivaunuilla, niin sitten rupeaa haittaamaan.

2

Pelasin kolopalloa tuntemattomassa herraseurassa.
Seuranani oli Kolme muskettisoturia: kaksi nuorempaa kovissa suorituspaineista, yksi vanhempi lupsakka herra.
Poikain pinna oli aika kireällä, kun peli ei oikein kulkenut vaikka molemmat olivat kovan tason pelaajia, minkä kertoo HCP eli tasoitusluku (jonka pakostakin näkee ajanvaraustiedoista).
Lupsakka herra, joka kertoi peliuransa olevan vielä kovin lyhyt, halusi ystävällisesti keventää tunnelmaa, kun Pojat Suorittajat olivat kovin ryppyotsaisia ja hermostuneita epäonnistuneiden lyöntiensä kanssa. Hän kommentoi kannustavasti poikain peliä tietämättä vielä, että piukkapinnaisten kanssapelaajien seurassa kannattaa suunsa teipata jesarilla, jottei vahingossakaan aukaise sitä.
Lupsakka herra: Hyvään suuntaan lähtee, hyvä lyönti! (Oli tosipitkä lyönti - tosipitkälle metsään eli pieleen.)
Pojat Hermoheikit kiristelivät hampaitaan hänen hyväntahtoisille kommentoinneilleen, mutteivät sanoneet mitään. Minä koitin olla mahdollisimman näkymätön, väritön, hajuton ja mauton, jottei tule mailasta päähän.

Tarinan opetus (minulle):
kun korkeat tavoitteet yhdistyvät huonoihin hermoihin, ei lopputulos ole hyvä  - missään lajissa. Mukaanlukien leivonta, siivous, matonpesu, lastenhoito jne. Sama lainalaisuus kolopallossa. Hyvät hermot auttavat ihmistä selviytymään joka lajissa.

@@@

Koska huomenna on töitä kellotaulun ympäri ja vähän enemmänkin, siirryn lataamaan hermojani makuuasentoon.

Voimia ja reippaita päiviä itse kullekin taholle!

t. Helga