keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Hyvät hermot hyvässä vartalossa

Salzburg, tänä keväänä. Japsit kuvasivat patsaita, minä heitä :) Hyppäsivät kuin jänikset hajarivistössä kuvauttamaan itsestään selfieitä. Tyylikästä, hyvinhoidettua ja äveriään näköistä japsiporukkaa.

Koska lupasin eilen laittaa jonkun rivin, pidän lupaukseni. Takana on kiivas työpäivä, jonka jälkeen pelasin tunnin sulkapalloa merkittävästi minua nuoremman henkilön kanssa. Hän on vakituinen pelikaverini ja pitää hien pinnassani.
Havaitsin nyt palloiluhallin puntarista, että olen ryhtynyt keräämään painoa huolestuttavassa mittakaavassa. Tätä miettiessä ajelin kotiin... Tämänikäisen naisen ei enää pitäisi stressata itseään ruoan tai painon kanssa, ellei ole merkittävästi ylipainoinen. Mutta me naisethan olemme laihduttajia niin kauan kunnes kuolo korjaa. Emme koskaan päästä itseämme pinteestä - ja sitten yhtäkkiä hurahtikin koko elämä laihduttaessa ja aamen plottis.
(Pitää miettiä, mille alkaa vai alkaako millekään.)

@@@

Koska päivä oli raskas, kerron joitakin (mielestäni...) sattuvia sanontoja ja hassuja tapauksia tapauksia viime viikoilta.

1

Minä: Kun ajelin työmatkallani kohti etelää, tuli monta tosi isoa, venäläisrekisterissä olevaa maasturia vastaan. Yhden keulassa luki "Murmansk" ja heräsi ajatus, että ehkä käyttävät Suomen puolen teitä ajellessaan Venäjän eteläosista Murmanskiin ja pohjoiseen vaikka kalalle.
Kaveri: Juu, ei haittaa niin kauan kun maasturilla ajelevat. Mutta jos tulevat panssarivaunuilla, niin sitten rupeaa haittaamaan.

2

Pelasin kolopalloa tuntemattomassa herraseurassa.
Seuranani oli Kolme muskettisoturia: kaksi nuorempaa kovissa suorituspaineista, yksi vanhempi lupsakka herra.
Poikain pinna oli aika kireällä, kun peli ei oikein kulkenut vaikka molemmat olivat kovan tason pelaajia, minkä kertoo HCP eli tasoitusluku (jonka pakostakin näkee ajanvaraustiedoista).
Lupsakka herra, joka kertoi peliuransa olevan vielä kovin lyhyt, halusi ystävällisesti keventää tunnelmaa, kun Pojat Suorittajat olivat kovin ryppyotsaisia ja hermostuneita epäonnistuneiden lyöntiensä kanssa. Hän kommentoi kannustavasti poikain peliä tietämättä vielä, että piukkapinnaisten kanssapelaajien seurassa kannattaa suunsa teipata jesarilla, jottei vahingossakaan aukaise sitä.
Lupsakka herra: Hyvään suuntaan lähtee, hyvä lyönti! (Oli tosipitkä lyönti - tosipitkälle metsään eli pieleen.)
Pojat Hermoheikit kiristelivät hampaitaan hänen hyväntahtoisille kommentoinneilleen, mutteivät sanoneet mitään. Minä koitin olla mahdollisimman näkymätön, väritön, hajuton ja mauton, jottei tule mailasta päähän.

Tarinan opetus (minulle):
kun korkeat tavoitteet yhdistyvät huonoihin hermoihin, ei lopputulos ole hyvä  - missään lajissa. Mukaanlukien leivonta, siivous, matonpesu, lastenhoito jne. Sama lainalaisuus kolopallossa. Hyvät hermot auttavat ihmistä selviytymään joka lajissa.

@@@

Koska huomenna on töitä kellotaulun ympäri ja vähän enemmänkin, siirryn lataamaan hermojani makuuasentoon.

Voimia ja reippaita päiviä itse kullekin taholle!

t. Helga

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mitä mieltä Helga on tulevan uuden pääministerin yli-iloisuudesta? otetaanko mallia?
En tarkoita poliittista mallia vaan juri tuota ryhmähalityyliä.
Suomalaisethan on mörököllikansaa.

Helga von Köchel-Verzeichnis kirjoitti...

Kyllä täytyy sanoa, että pari kertaa nielaisin tyhjää eilen uutisia katsoessa (oliko se eilen?!) kun uusi pääministeri haitarin levitteli suurta, kaunista hymyään ja kokemuksen rintaääntä tavoitellen antoi lausuntoja.
Onko liian nuori poika kyseessä? Nuori broilerikotka, joka lentää kovaa ja korkealla? Kuuluuko sukupolveen, josta eilinen pelikaveri puhui, kun kertoi töissä "nuorison" nauravan hänen idänsuhdepuheilleen iloisesti, että eihän nyt naapurin suuresta karhusta voi olla meille mitään uhkaa, ha ha ha. Pelikaveri totesi, että nuorisolla ei ole kokemusta kylmistä vuosista ja noottikriiseistä. Aprikoin, onko Stuppi samaa sukupolvea.

Eniveis: meille ei nyt kerta kaikkiaan tähän savupirttidn maahan sovi poskisuuteloinnit, koketeeraukset ja Old Europe Stylen:n kopiointi ynnä matkiminen. Me ollaan pielavetisiä, toholampisia, norvajärvisiä, pelholaisia, ilomantsilaisia, lappajärvisiä, köyliöläisiä, anjalankoskelaisia, kaavilaisia, juvalaisia, kuhmolaisia, kemijärveläisiä ja niin edelleen. Sitten on stubbilaiset kehäkolmos-in-side-rinkiläiset, jotka elävät aivan toisessa todellisuudessa kuin yli puolet kansasta.

Lopullinen kannanotto anonyymin tiedusteluun:
ei oteta.
Väännätetään tuulipuvun housut lepattaen tiukka mutru huulessa ja mulkaistaan vastaantulijaa äkäisesti: eikö se tiedä, että oikealta tuleva väistää ja ei saa tehdä sitä eikä tätä ja pitää olla ja pakko toimia ja on kielletty että ja säännöt sanovat jotta ja täällä ei saa ja ehdottomasti on luvatonta ja niin edelleen. Se on suomalaisen prototyyppi.
Nimittäin: mies se tulee räkänokastakin vaan ei TYHJÄN naurajasta.

Sanon mä.... ja hekotan iloisesti sille, joka ottaa minut vakavasti :)

t. Helga,
JOKA SAI AUTOKAUPPIAALTA JUURI TEKSTIVIESTIN, juhuuuuu! Brummmm!