Laiska laskee töitään ja turisee autokaupoistaan

Omasta pihasta. Omenankukkia on tietysti kaikkien pihat tursollaan, mutta kaunis on tämäkin.

Lomalainen laskee aina töitään puolustaakseen paikkaansa turboyhteiskunnan rattaissa. Näin muodoin sallittanee alkuun tuoda esiin, että olen paikannut puuttuvaa päivystäjää sunnuntaina, sillä lomahan oikeasti alkaa vasta maanantaista. Edeltävä viikonloppu on vielä työvelvoitteen alaista ainakin meikäläisen ammattikunnassa. Työnantaja voi velvoittaa silloin töihin, jos ihan on pattitilanne, kuten nyt oli. Tätä A-studio ei koskaan kerro kun ammattikuntamme palkoista on puhe. Mutta näin on asianlaita. (Tein hukin vapaaehtoisesti, kun muitakaan tarjokkaita ei ollut ja hioin autokauppaa...).

@@@

Autosta puheenollen.
Listaan tähän satunnaisesti valikoimiani, tuntemieni henkilöiden autoja.

1. Miesopettaja noin 50v, alla tuliterä Volvo V60, varustetaso: "kaikilla herkuilla". Esittelee autoaan mielellään.
2. Ammattiautoilija noin 40v. Oma auto: farmari-BMW vuosimallia 2009.  Hyvin hoidettu, aina pelti kiiltää, kun vaimokin huolehtii autosta.
3. Naislääkäri noin 50v. Auto: Opel Corsa vm 2010. "Auto on kulkuväline." Ajelee pitkiä matkoja liian paljon tavaraa tungettuna liian pieneen ja vähäpuhtiseen autoon (mukavuustekijä). Varaa olisi isompaankin, periaatteesta ei hanki. Ostaa mielummin asuntoja :D
4. Mieslääkäri noin 60v. Persoonallinen tyyppi :D Auto: Saab vm. 1990. "Tästä en luovu!"
5. Mieslääkäri noin 50v. Auto: Volvo-maasturi, vm 2011. "Perheen pitää mahtua sisään."
6. Autokauppias noin 40v. Auto: vaihtelee. Käyttää firman vaihtoautoja, wau mikä työpaikkaetu! Voi vaihtaa auton kokoa tilanteen ja tarpeen mukaan: pakettiauto tai Morris mini ja kaikki siltä väliltä.
7. Eläkeläinen noin 70v. "Vanhassa vara parempi." Pihassa ikivanha Corolla, Mersu noin 80-luvun satoa ja puoliruosteinen Fiat. Ei raski luopua yhdestäkään (eläkeläisethän ovat oikeita hamstereita :D ), odottelee josko lapsenlapset tarvitsisivat kärryjä (ei niille kelpaa!). Kaasuttaa marketin pihaan niin, että musta savu tuprahtaa ja moottori ulvoo. Autoissa tuskin on enää vaihtoarvoa, kun ei raski niitä huollattaakaan.
8. Myyntipäällikkö noin 60v. Tuore Nissan Quashai. "Ajattelen järkevästi autonhankintaa."
9. Naislääkäri noin 60 v. Skoda. Kuuluu samaan sakkiin myyntipäällikön kanssa. "Mieli olisi tehnyt ostaa kalliskin auto, mutta halusin olla järkevä."

10. Minä, siinä viiskuuskymppinen. Kova kulkemaan, paljon tavaraa aina mukana. Auto kovassa käytössä: sisällä ruokaillaan, soitetaan mankkaria, lepäillään P-paikoilla. Rällätään Hangosta Petsamoon ja Vaasasta Ilomantsiin. Katolla kulkee kajakkia, sisätiloissa meloja, suksia, luistimia, sauvakävelykeppejä, koiria, huonekaluja, kirpputoritavaroita. 

Autonvaihdon perusteet.
- autokuume
- mittariin alkaa kertyä kilometrejä
- moottori alkaa vaikuttaa tehottomalta suhteessa kaasujalkaan (sic! varoitus!)
- peltiin tulee outoja hioumia auton osuessa parkkitalon teräsaitaan tai kajakin pohjan hiekka hieroo pintamaalin ohuemmaksi
- sisällä on liikaa leivänmuruja
- näyttämisenhal....Mitä! Sanoiko joku jotain?!

... sillä me suomalaisethan olemme vaatimatonta kansaa, joka vain pakotettuna hankkii isoja autoja, suuria kesämökkejä (ei minulla), upeita moottoriveneitä, turboahdettuja jouluvaloja, kesäkeittiön erikoisvarusteita, brändituotteita, kuparikattiloita, Iittalan laseja, Pentikin kupposia jne.
Sanalla sanoen: me emme halua näyttää kenellekään, että täältä pesee. Olemme tyytyväisiä vaatimattomiin oloihimme ja meille riittää vähäisempikin (ainakin haluaisimme asianlaidan olevan niin). Viittaan lopuksi tuoreeseen keskusteluun.

Henkilö X: Miksi kävit T.....reella? Lomareissu vai? S....niemessä vai, ha ha?
Minä: Öhhh...tuota (tiedän mitä tulee tapahtumaan). Minä tuota...kävin... Niin, kävin vähän (yritän pehmentää jääsuihkua)...Kävin vähän autokaupoilla vain. 
Henkilöä X: (hämmästynyt ilme: ei osannut odottaa tälläistä. Kokoaa nopeasti naamansa, kasvot vääntyvät ilkeään hymyyn*) Ostit uuden auton vai? Minulle kelpaa kyllä nykyinen autoni, minä en tarvitse itselleni mitään näyttelyesinettä. Minä olen tyytyväinen omaan pieneen autooni, se kelpaa minulle aivan hyvin.
Minä: No sehän on hyvä.

Jätän lukijan pohdittavaksi seuraavan kysymyksen: Mistähän ihmeestä hän nyt oman autotilanteensa äkkäsi linkittää kauppareissuuni? (Tiedämme vastauksen jo etukäteen, viittaan aikaisempaan blogitekstiini.)

*inhoan ilkeää hymyä tilanteessa, jossa hymyllä koitetaan peittää jotakin heikkoudeksi koettua tunnetilaa, jonka avoimen näyttämisen henkilö ajattelee kasvojensa menetykseksi (viha, raivo, kateus, nöyryytys, häpeä, ahdistus, katkeruus). "Peitehymy" on luuserireaktio.
Arvostan ihmisiä, jotka sanovat asiat hymyn taakse piiloutumatta suoraan: mua ketuttaa, mua hävettää, olen katkera, olen kateellinen.

Ja loppukaneetti on tämä: Olen iloinen ja onnellinen uudesta autostani! Eilen kun ajeltiin sillä kollegan kanssa eräälle paikkakunnalle pallokilpailuun, hän oli iloinen puolestani ja kertoi viidaan tarinan yksinhuoltajasiskostaan, joka oli myös tehnyt autokaupan joku aika sitten. Sisar oli kysynyt hänen mielipidettään, kun auto oli kallis ja näyttävä ja sitä varten piti ottaa iso laina. Kollega oli sanonut: "Anna palaa! Osta se auto, mistä haaveilet. Sillä tänään on näin, huomenna voi olla toisin. Nauti nyt haaveesi toteuttamisesta, tässä ja nyt."

Lopuksi laitan linkin Vesa-Matti Loirin laulamaan kappaleeseen "Hyvää puuta". Sen sanat ovat puhuttelevat. Laulun sanoman olen nähnyt useamman kerran toteutuvan työssäni - ja myös  yksityiselämässä ihmisten eloa sivusta seuratessani. Elämän kirvelevä realiteetti.

https://www.youtube.com/watch?v=zgwFQZMcHsY

- Haaveiden (pientenkin) toteuttamiseen kannustaviin puheisiin,
     Helga