Nurkkakuvaajan kotialbumi

 Myöhäisherännäinen

Tässä sitä tössötellään. 

Tälläisellä staattisella hetkellä tulee huomioineeksi miniatyyrinäkymiä pysähtyneistä kuvakulmista kuten sohvalta, pytyltä ja keittiöjakkaralta. Kas: pienessä mittakaavassa pyöriessä voi aina

laajentua sisäänpäin. 

(Takuulla joltakulta filosofilta varastettu ajatus idea, jonka olen imuroinut pääni sisään.)

Amaryllis saapui huusholliin jouluksi kaukaisen sukulaisen lähetyksenä. Se pukkasi heti komean kukan lyhyeen varteen, mutta alkoi sitten puskea pitkää suikulaa kohti kattorakenteita, kunnes älysi perimmäisen tehtävänsä ja räpsäytti kukat. Isännän piti metsästä hakea sille kainalokeppi, jottei romahda ennen kukoistustaan, kuten meille monille on käynyt. :D

Amaryllis oli herttainen: laati meikäläiselle kaunista katseltavaa näiksi sohvaperunasosepäiviksi.

@@@

Isännän ostamia piristeitä.

Paras tämänhetkinen maisemani avautuu pesuhuoneen pöntöltä, johon näkyy yläikkunasta huurteisia männynlatvoja. Siinä kun istuskelee ja pohtii elämäänsä, voi päästä korkeisiin mietelmiin, kuten:

- Olinkohan äitinä liian tiukka kaikenlaisen morsius- ja vihkiäishömpän vastustaja, kun tytär on aina jämäkästi ilmoittanut, ettei koskaan mene naimisiin. 

(Perhe ja ukko sillä on kyllä, Gott Sei Dank!)(Ei mullakaan nuorena naisena ollut mitään intoa mennä naimisiin. Idea tuli muualta. Vedin roolini muiden ihmisten takia.)

Kantani häähypestä on vuosienkin jälkeen säilynyt vaikka moni muu käsitys on kyllä muuttunut. "Päivä morsiamena"- kermakakku-sukkanauhahömpötyksiä ja morsiuskimpun heittoja vanhoillepiioille isoilla kustannuksilla ei kerta kaikkiaan tunnut järkevältä. Olen osallistunut muutamiin niin ällöttävän narsistisiin ja megalomaanisiin hääjuhliin, että vieläkin kuvottaa. Suuri rakkaus on eleetön! (Muka tämäkin meikäläisen keksimä ajatus.)

Toinen pönttöajatus:

- Lapsuus oli varmaan kumminkin ainakin jonkun pätkän aikaa onnellinen, kun yritän kriittisyydestä huolimatta useimmiten kumminkin nähdä valoa tunnelin päässä, vaikka eteen tulis mitä (ja on tullutkin).

Kiitos lapsuudesta äitimuori. Joka nyt kyllä ottaa koko rahan edestä hyvät vuodet takaisin. Nimimerkillä Lusifeerus.

@@@

Pesuhuoneen yläikkunamaisema. Lähetän Ateneumin valokuvauskilpailuun ;)

Mikä mielihyvä on pyyhkiä työkalenterista lyijykynämerkintä kerrallaan vapaaksi, pois, pois, hus hus muiden hoidettavaksi! Mikä vapautumisen tunne, kun tiedän asioiden olevan hoidossa.

Sairausloma ei ole pelkästään fyysisen tilan hoitoa, vaan yksi keskeinen elementti saada olla rauhassa, levossa ja mielellään vailla huolia. Se toki ei ole itsestäänselvää. Aattelin päivänä muutamana, että jos nyt olisin siinä kirotun byrokraattisessa hirttosilmukassa eli ammatinharjoittajana, niin eipä paljon naurattaisi. Tsemppiä kaikille saikulla oleville yrittäjille ja ihmisille, joilla ei ole vakivirkasuhteen tuomaa ansiotakuuta. 

Kiitokset myös vakuutusyhtiölle, joka ainakin tähän asti on hyvin hoitanut osuutensa. Saa nähdä, kuinka leikkauskulunkien kanssa käy, koska vakuutusyhtiö antoi maksusitoumuksen tiettyyn toimenpiteeseen, mutta leikkaushetkellä ilmeni, että akuutisti tehtävää korjausta on enemmänkin. Nyt jännittää, kuinka vakuutusyhtiö siihen suhtautuu. Let´s see.

@@@

Keittiön pöytäliina. Päätin tukea kotimaista yritystä.
Isännän mielestä tämä oli keväisen piristävä. Hyvä!

Löysin pienen maalaiskylän marketin alennuskorista hienoa sanankäyttöä sisältävän kirjan, nimeltä Shefarad. Se maksi 3,99€ ja sisältää korkeatasoista sanankäyttöä. Kuinkahan monta kappaletta tätä kirjaa oli markettiin aikanaan päätynyt ja ketkä olivat ne ostaneet? Olisi mielenkiintoista tietää :D 

Antonio Munoz Melina (s.1956) on espanjalainen journalisti, joka kirjoitti tämän kirjan v. 2001 ja sitä pidetään hänen pääteoksenaan. Se sisältää pitkiä kuvailuja ja sananjuoksutuksia ja sopii ihmisille, jotka pitävät viipyilevistä tarinoista. Siinä ei ole juurikaan suoria dialogeja, ei ainakaan kirjan alkuosan kappaleissa. Kirja koostuu 17 erillisestä tarinasta, jossa joku ihminen kertoo tilanteestaan.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonio_Muñoz_Molina 

@@@

Lopuksi vinkki bambupuikoilla kutojille (ihan kuin itse eivät älyäisi mitään...):

Jos puikot alkavat tuntua nihkeiltä käsissäsi ja lanka tuntuu juoksevan huonosti puikolla, niin laita käsiisi käsirasvaa. Jo alkavat puikot pelittää!

Tuoreeks´terveeks´

Helga

Ps. Maarikka, aukesiko linkki? Jollei, niin voin laittaa jutun pdf:nä. Sovitaan käytännön postituksesta erikseen.

Kumkvattihilloa ja narinaa

Kumkvatti-lime-hilloa

Kiitos Monnille vinkistä! Kaivelin netistä infoa tästä pomeranssin sukulaisesta. Enpä pyöräyttänytkään roskakoriin, vaan silppusin patahan. Kaveriksi hyppäsi vanhasta talviulsteristaan kuoriutunut lime. Rupattelivat niitä näitä muistellen aikoja auringonpaahtamassa kotipuussaan samalla kun hillosokerin tarjoili niille imellystä. Ja voila: kumkvatti-limehilloa tuli pikkupurkki.
Jääkaapissa on joulusta jäänyt avaamaton homejuusto ja kaapissa jokunen vesikeksi. Siinäpä illan herkku odottamassa!

@@@

Herkkuja tässä kaipaakin. Piti nähkääs sittenkin jäädä ihan oikealle sairauslomalle vuodenvaihteessa tulleen vamman takia. Ei tule kuntoon, eikä kärsivällisyys riitä odottamaan julkisen puolen kontrollia, kun tilanteeseen tuli pahentava käänne. Ei tohdi eikä tarvi eikä voikaan lähteä päivystystä kuormittamaan. Koska:
Päivystys on tarkoitettu välitöntä ensiapua (=tässä ja nyt) edellyttävän vaivan hoitoon, jota muualla ei voi normaalin virka-ajan puitteissa hoitaa. Ei siis ole vaihtoehto. Esim. : "Päivällä ei ollut autoa, niin tultiin nyt illalla."

Sinne mennään kun on välittömän hoidon tarve. Henkilökunta määrittelee lopullisesti (mieluiten jo puhelimessa) onko asia sellainen, että ensiapuun pitää (lue: saa) jäädä vuoroaan odottamaan vaiko ei. Heillä on siihen ammattitaito ja ohjeet. Sama koskee jonojärjestystä. Aina on sairaustapauksia, jotka voi lysähtää käsiin hetkenä minä hyvänsä, vaikka istuisivat vielä odotushuoneessa telkkaria katsomassa (kokemusta on). Näitä riskityyppejä ei ulkopuolinen voi tietää, eikä ymmärtää, eikä tarvikaan.

BTW, joskus sairaalapäivystäjän roolissa tuli soitto, että pitäisi tulla kotiuttamaan potilas, että hän ehtisi seuraavaan junaan, kun on kärsimätön, eikä enää jaksa odottaa. Juoksin kovassa työpaineessa henkitoreisten väliä isossa sairaalassa. Mietin tuolloin itkeäkö vai nauraa, että vieläkö VR:n aikataulujen mukaan pitäisi ryhtyä juoksemaan, kun joku ei enää jaksa odottaa.

Tälläinen taukokuva tähän. Jos on jo ollut, niin suokaa anteeksi.
Sade hieman virkistää tätä ruikuttajaa.

No, tämä aihepiiri yleensä herättää läjän vastajurputuksia. "...silloinkin, kun päivystyksestä sanottiin Eino-sedälle, ettei tarvi tulla, niin sitten olikin...."
Mutta asiat on harvoin yksiselitteisiä, eikä maallikko aina hahmota oleellisia seikkoja (eikä tarvikaan, eikä voikaan!). Sen huomaa kuunnellessaan ihmisten puheita: mielilajini! Joskus tekisi mieli kommentoida, kun vaikkapa työpaikan ruokalassa tai kanttiinin jonossa kuulee puheita (esim. talon toimistoväkeä) vaikkapa jostain lääkkeestä. Viimeksi kuuntelin tuntemattoman toimistoihmisen selittävän, kuinka kaikkiin ruokiin ja kemikaaleihin (?) tungetut hormonit vaikuttavat ihmiseen. Lopputulos oli, että kohta kaikki on menetetty! Kehitti sellaisia hormonivaikutuksia, että meikäläisellä pyyhki yli hilseen. Ihmisellä on rajaton mielikuvitus, kun hän pyrkii säväyttämään kuulijansa ja tekemään vaikutuksen muka suurenakin asiantuntijana. Ja porukat kuunteli silmät tapillaan.

No, virheitäkin hoidoissa sattuu, se on selvä. Onhan asialla vain ihmiset. Koneet ovat vasta kehitteillä... 
Huom: en vastaa muiden ihmisten töpeistä, enkä kommentoi Uhtua terveyskeskuksen toppahatturouvan kallonmurtumatapausta.


@@@

Nyt kaivan kuvetta (ja onneksi on tapaturmavakuutus!) ja matkustan vaivoineni isompaan kaupunkiin. Onnistuin nappaamaan viimeisen vapaan ajan erityisosaajan vastaanotolta. Aion ruinata toimenpidettä, koska vaiva on sellainen, että ellei sitä korjata, saan jättää hyvästit suklaanruskealle ruunalle, pallolle ja mailoille, lasketteluvehkeille ja sulkapallolle. Retkeilynkin kanssa voi tehdä tiukkaa. (Suklaanruskean kanssa kokeilinkin jo: ei tuu mittään!)

@@@

Jonkun verran on kaikkinensa nyt hymy hyydyksissä, kun lähimmäisistä on
- 1 vakavasti sairas
- 1 kiivasta vauhtia dementoituva, kerrostalohuushollissaan kokkaileva, kaduilla kruisaileva ja välittömien jatkosuunnitelmien tarpeessa oleva vanhus, jonka mielestä minä hoitokotiehdotuksineni olen kaiken pahan ruumiillistuma. Hän pärjää omasta mielestään aivan hyvin! Minä se vain olen "mäkättämässä".
Mummu ehtii paahtaa alushousunsakin hellanlevyllä, ennen kuin saadaan tilanne hallintaan. Lähivoimina on onneksi siippa. Oma jälkikasvu paahtaa baanallaan lapsineen, kotieläimineen, vuorotöineen ja tenttiputkineen. Osa asuukin kauempana muorista. Ei niitä voi vaivata. Ovat mummua jo ihan tarpeeksi väylänneet ja huolehtineet.

@@@

Joten, kun oikein aattelee, niin tässä voisi olla jo muutenkin saikun tarpeessa... Semmoisiakin nimittäin on, jotka romahtavat sairausloma-asteelle kun lemmikkimarsu (eläinlaji vaihdettu) kuolee. Uskokaa huviksenne. Satun tietämään.
Itse olen eläimen kuoleman takia ollut yhden päivän pois töistä, koska se piti käydä lopetuttamassa. Koiran omistajana hennonut jättää tehtävää toiselle. Ja kun koiria on ollut ja mennyt useita ja nyt tuo hevonenkin, niin tässä olis vielä monta pitämätöntä lopetuspäivää jo kasautuneena - ja lisää tulee. (Huono vitsi? Sopii tilanteeseen.)

Kerrottakoon vielä, että pakon sanelemana oli eilen autokuskivetoisesti käytävä työpaikalla hoitamassa homma, jota kukaan muu ei voi.
Siellä jo sijaisen puutteessa siirreltiin töitäni keväämmälle, jotta selvitän ne palattuani sairauslomalta. Hymyilin vinoon, että näin on joka hommassa: sairausloman aikaiset työt siirretään tehtäväksi saikun jälkeen. Rekkamies ajaa kahta rekkaa, lentokonekuski lentää Aasian vuorot hiki päässä, kaupan kassa pitää viereisenkin kassan auki ja vuorotyöläinen paahtaa lepopäivänsäkin. Tai perutaan kesäloma.
(Huom: pidän kovasti työstäni, mutta älkää kertoko sitä esimiehelleni.)

@@@

Kumkvatti-limehillon visuaalinen tarkistus: hienoa on! Sopivasti jäsähtämässäkin.

Kuva joltakin matkalta. Liekö Pariisista lapun perusteella

@@@

Mutta kuulkaas: ilo on otettava irti vaikka syän märkänis!
Syän oli märäntyä seuraavasta tapauksesta, mutta käänsin sen pirulliseksi iloksi: pidä köyhä kiirees hyvänäs!
Nimittäin työpaikalla törmäsin kollegaan, joka ällistyi: "Mitä on tapahtunut!?" Seisoin juuri silloin kiinni pyrkivän painavan oven välissä oviaukossa vammautuneinen ruhoineni, joten sanoin, että siirrytäänkö pois oviaukosta. Siihen hän sanoi: " Mulla on kiire vastaanoton pitoon!"
Siirryin pois oviaukosta, jatkoin matkaani huiskaisten sulkeutuvasta ovesta perääni: "No heipä sitten." Ei sitä toisten kiireitä saa jarruttaa, eikä lääkäri pysähdy ketään minuutiksikaan kuuntelemaan. Kiirehän sillä on ainainen vaiva. Mahtoiko ehtiä kuunnella potilastakaan? Joidenkin elämä on tehon maksimointia ja minuuttipeliä.
Tähän sopii vanha sanonta: "Kiire on päänsisäinen olotila."

Näihin nariseviin puheisiin teidän
Helga

Huom huom huom: älkää antako tämän pilata päiväänne! Kevät tulee ja valon määrä lisääntyy jatkuvasti!