Kaveri tekee väitöskirjaansa ja häneltä tulee Watsapp.
Siinä lukee:
"Tämä p@ska ei tule koskaan valmiiksi."
Vastaan oitis ainoalla mahdollisella tavalla:
"Kaikki p@ska tulee valmiiksi aikanaan."
Hän kiittää tuesta ja kannustuksesta :D
@@@
Tulee mieleen omat väitöskirjanteon ajat.
Kuinka tuskallisia vaiheita siinä olikaan - aivan kuin synnyttäessä. Väliin rauhallisempaa, jolloin voi hieman rentouttaa lihaksiaan. Ja sitten hallitsemattomasti tiukentuva puristus kuin rautavyötä olisi kiristetty vatsanpohjassa. Väitöskirjan teko on tismalleen samanlaista ja kas: eräänä päivänä, kun oikein olet pusertanut itsestäsi kaiken, se syntyy. Plups vain ja painokoneet jauhavat siitä uunituoreen tulokkaan, jota paukautetaan takakanteen, riiputetaan pää alaspäin yliopiston protokollan mukaisesti kirjastossa nähtävänä ja siinä se on - koko hela p@aska!
Kaverille nostan hattua korkealle. Hän, kuten aikanaan toki meikäläinenkin, on puskenut täyttä ja vaativaa työpäivää kirjanteon sivussa. Työtilanteen mukaan on sitten voinut ottaa viikon pari (palkatonta) vapaata aina pätkän kerrallaan. Lääkärithän tekevät useimmiten väitöskirjansa täysin tai lähes ilman yhteiskunnan tutkimusrahoituksen tukea. Lääketeollisuuden sponsoroimista väitöskirjantekovapaista ei ole enää tietoakaan, jos koskaan lie ollutkaan. Kateus on vienyt kalatkin vedestä ja lääketieteilijät taistelevat samoista tutkimusrahoista muiden tiedekuntien tieteilijöiden kanssa. Ja mikäs siinä. Mutta monet ratkaisevat asian niin, että rahoittavat tutkimusvapaansa päivystämällä tai heittämällä keikkaa. Sillä viisiin meikäläinenkin väitöskirjan teon palkattomat vapaansa rahoitti. Ei tullut se p@aska yhteiskunnalle kalliiksi, päin vastoin. Joku sairas ehkä sai avunkin kaupan päälle.
Ollaan kovia paiskimaan töitä joka sektorilla, eikä häpeillä sitä tunnustaa. Ihme ammatti, kerrassaan!
Tutkimuksen teko on rankkaa puurtamista, jossa monenlaiset kommentit risteilevät ilmanalassa. Suurin osa läheisistä on tietysti ylpeitä, mutta löytyypä epäilijöitäkin huutelemassa tien sivusta:
"Mitäh! Oletko kunnianhimoinen? Eikö mikään riitä?"
Siinä saa miettiä väitöskirjantekostensa motiiveja eräänkin kerran etenkin kun väsyttää ja tuntuu, ettei homma etene. Pohtii peilin edessä, että miksi koko p@skaan edes ryhdyinkään.
Syitä on monia, mutta tieteen palo täytyy olla jonkinlainen, että koko prosessin saa sinniteltyä loppuruutuun. Toki joissakin paikoissa, kuten hevosmiesten tietotoimistosta saamieni tietojen mukaan Helsingissä, väitöskirja on suoranainen viransaannin edellytys. (Minkä hlvetin takia, kukaan ei tiedä. Koulutuksen yli-yliarvostusta?) Ehkä sillä saadaan hakijat johonkin järjestykseen Isolla Kirkolla, jossa tulijoita on tunkemassa ovista ja akkunoista? Mutta heti kehä kolmosen ulkopuolella asiat joka tapauksessa muuttuvat. Kirjoja toki tehdään silti sielläkin.
Että hei kaveri, jos nyt satut lukemaan tätä, niin puskehan vain menemään kirjasinta toisen eteen ja p@ska valmistuu tuota pikaa! Saadaan pukea pitkät hameet, vetää sukahousut korkealle, asetella oma tohtorinhattu iltajuhlassa sisääntulo-oven vieressä olevalle sivupöydälle, nostaa maljakot kattoon ja hihkaista:
Wuh-huu, sä teit sen! Sä pursotit p@askan kansien väliin. Ja siinä on ja pysyy!
Kaverin juhlia odotellessa,
Helga
#tohtorintutkinto #lääketiede
