Talvipäivän turinoita

Helgan kuvavarastolta: vuosien takainen umpihankihiihtoreissu Suomen pohjoisimmilla alueilla

Tuo kuva jos on jo julkaistu joko tässä blogissa, Daily Mailissa, The Guardianissa tai Le Mondessa, niin pyytelen anteeksi. Mutta ellei, niin rupatan siitä sen verran, että eipä tartte olla kovinkaan sherlocholmes havaitakseen puuttuvat tyyriit rinkat ja uutuuttaan hohtavat Fjällpulkenit. Sellaisia ei nimittäin ollut. Tämä oli nk. feikkireissu, mutta taksiautoilijaa ei sentään tarvittu, eikä helikopteria.

Nähkääs on näinnikkäste, että maan tapana on ostaa partioaitasta kuksa, kynsitulien mekaaniset kitkavehkeet ja vaellusvehkeet viimosen päälle, kaasuttaa suihkukoneella Ai-va-louhun, majoittua Suolosielciin kylpylähotelliin ja hiihtovaeltaa viitisen kilometriä Rumakurun kämpälle pyytämään, että joku turisti auttaa tyylikkään, mutta ankaraan vaellukseen viittaavan selfien otossa. Niillä kuvilla saa maineen urheana tunturikonkarina, jonka stoorin helposti saa syötetyksi työkaverin puheissa legendana kulkemaan. "Mun työkaveri, kokenut vaeltaja muuten... sanoi, että...". Tällä helpolla feikkitempulla saa entisten partiolaisten naamat vihertymään ja sitä myöden ittelle hyvän mielen. ;)

Noh noh, älkäähän nyt! Tämä oli tietysti pelkkää sarkasmin sormisuolalla ryyditettyä fiktiota. Tottakai. Eihän nyt kukaan tälläiseen sorry, sillä ihmislapsi on luonnostaan vaatimaton, eikä halua brassailla omilla touhuillaan. ;)

Vaellusasiaan sen verran, että piti kyllä tarkkaan tutkailla kaikki lehdistötiedotteet viikolla menehtyneen vaeltajan tapauksesta. R.I.P. Että mikä siinä meni pieleen!? Asia on vielä auki, kun eloon jäänyttä vaelluskaveria ei tiettävästi ole saatu haastateltua (julkisuuteen asti ainakaan).

Huh huh, on hänellä ollut kova paikka!

Mielessä on toisinaan käynyt ajatus työvapaasta. Että voisi pakata autoon vanhat tunturisukset ynnä muut vaellusvehkeet ja lähteä yksin autiotupia kiertelemään. Vaan nyt tuli taas takapakkia ajatukseen, sillä armeija on käymättä, sissikoulutuksesta puhumattakaan. Joskin äitinä olo vastannee yhtä sissirykmentin vuosiharjoitetta. Yksin ei kyllä selkosille parane lähteä, vaikka siinä sitä olisi ihminen kaikkein pöllömmässä seurassa päivästä toiseen omia höpinöitään kuuntelemassa. Koira ehkä sentään seuraisi vierellä?

Luontoon.fi-sivustolla voi käydä vähän markalla maiskuttelemassa ja itseään rääkkäämässä.

http://www.luontoon.fi/retkeilynabc

Helgan kuvavarasto: en muista mistä tämä on. Suomesta joka tapauksessa:)

@@@

Tipuin tässä päivänä muutamana hevon selästä ja tuli vähän hävikkiäkin, jos kohta onneksi ei mitään pahempaa. Työkaveri tuumasi ruokapöydässä silmälasiensa yli hitaasti minua katsellen, että "Sulla on tuommoisia suisidaalisia harrastuksia ?!" Aimitenniin? No ei kyllä varmalla ole, sanoin minä. Ja jatkoin sopan lusikoimista ajatellen ittekseni, että "...ei ole... vissiinkään?"

Ja viimeisen lauseen takeeksi aion nyt painua kunnon pakkaseen harrastamaan erään tyyppistä suunnistusta (Risa: luinko oikein, että 1000??? Tuhat???). Nimittäin mieheni viisain sanoin:

Sää on pukeutumiskysymys!

Lämpimiä villahousuja teille toivoo

Helga

MÖÖÖ!