Tarkastelen ensin kirjaa, jonka lukuprojektin sain loppuun pari päivää sitten. Kirja on tämä:
...ja tässä sen nuoret kirjoittajat eli toimittajaopiskelijat ja projektin vetäjänä professori Tuomo Pietiläinen.
Kirjan toimitusprosessi viehättää: "Björn Wahlroos opetteli kehittelemään johdannaisia Yhdyspankissa 1980-luvulla, kun ensimmäiset meistä opiskelijoista, kirjan tekijöistä, opettelivat kävelemään. Nuorimmat taas ovat syntyneet niihin aikoihin, kun Wahlroosin Mandatum perustettiin vuonna 1992. (...) Meillä ei ollut omia kokemuksia eikä näkymyksiä auttamassa lähihistorian hahmottamista."
Ote kirjassa onkin raikas ja näkökulma selkeän suoraviivainen. Suomen talouteen ja pankkielämän kiemuraisiin kuvioihin suhtaudutaan mutkattoman selkeästi. Meikäläinenkin, joka on talouselämän käsitteistön suhteen ihan ulalla, ymmärsi paljon sellaista, joka kasinotalouden aikakautena paitsi pyyhki yli hilseen, ei myöskään jaksanut vähempää kiinnostaa (ISMO= Ihan Sama Mulle Oikeesti-tyyppinen asenne tuolloin).
Wahlroosin isän stoori oli hänen kansliapäällikköaikoinaan julkisesti tiedossa, joten sen suhteen ei mitään sensaatiopläjäystä tullut. Muistan hyvin, kuinka Buntta istui lempeästi hymyten paksuine mahoineen samassa lomamatkakoneessa likietäisyydellä kirjojaan ja papereitaan selaillen matkalla pakoon Suomessa kriisiytynyttä tilannetta, jossa oli tapahtumien keskipisteenä. Minä siinä hoivailin yhtä imeväistä ja kahta leikki-ikäistä rasavilli-pilttiä.
Wahlroosin henkilöstä annettu kuva vastaa sitä, jonka hänestä olen itsekin saanut julkisuuden ja muutaman yksityiselämään liittyvän tapahtuman tiimoilta. Mielestäni kirjassa ei ole sorruttu hänen mustamaalaamiseensa. Älykäs, hieman ylimielinen, perso aristokraattiselle elämälle, taitava talousmies, hieman keikarikin. Sanalla sanoen: jos olisin hän, olisin itse asiassa varsin tyytyväinen lopputulokseen.
Jos oikein ymmärsin jostakin haastattelusta, oli Wahlroos tarjonnut toimittajanuorisolle jätskit :D kirjan valmistuttua. Tv-haastattelussa hän totesi, ettei kirjassa ole mitään suurempia virheellisyyksiä. Olin havaitsevinani, että hänen kasvoillaan karehti hyväntahtoisen hymyn ja ymmärryksen ilme.
Konkluusio: voin mielihyvin suositella kirjaa luettavaksi. Se kertoo paljon Suomen taloushistoriasta ja monesta muustakin asiasta, ei pelkästään nimikkohenkilöstä, "Hemulista" kuten opiskelijat häntä kirjaprojektin aikana salanimellä kutsuivat.
Lisäksi kirja on hyvin toimitettu ja kirjoitettu. Löysin siitä 2-3 virheellistä kielellistä ilmaisua ja vain yhden (sic!) kirjoitusvirheen, mikä on noin monisivuisen teoksen osalta aivan huippusuoritus.
Lopuksi Älyllisen Itsepuolustuksen Pikakurssin (tästä eteenpäin vain ÄIP) tähän mennessä luetuista kappaleista pari loistavaa havaintoa.
- Nostradamus* ennusti myös New Yorkin tornien (11.9.2001) tragedian. Mutta vasta 12.9.2001.
Selitys: Nostradamuksen ennuste tulkittiin vasta tragedian jälkeen, ei sitä ennen :) Miksei? Kun vähän miettii, keksii itse älyllisen selityksen ;)
Kirjan selitys: tälläiset ennusteet tulkitaan aina vasta jälkikäteen.
*Nostradamus = lääkäri ja astrologi Michel de Notre-Dame (eli 1500-luvulla Ranskassa)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Nostradamus
- Tarinan opetus: käytä aina hämäriä sanontoja ja muotoile epämääräisiä lauseita (vrt. esim. monet poliitikot), niin aina löytyy joku, joka keksii niistä jotakin ja innostuu lahjoistasi.
 |
| Nostradamus (en laita tämän kuvan ranskalaista linkkiä, sillä se tarjoilee Mac-koneisiin puhdistusohjelmaa, joka takuulla ei ole vilpittömin aikein liikkeellä, vaan jokin ostopakotelinkki lopulta kumminkin). |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti