Kekriä, ystävät!
Maasto on likaisin vesivärivedoin huuhdeltu. Tarkat ääriviivat liukuvat sumuun, tihkusateeseen ja hämäryyteen. Sama koskee tajuntaa ja hereilläoloa. Pää on kuin limunaatissa uitettu vaahtokarkki.
***
Tapasin eilen toisella paikkakunnalla läjän mielenkiintoisia ihmisiä. Esittelen heistä joitakuita.
Lääkärinrouva, nimenomaan se entisvanhainen lääkärinrouvatyyppi, on aina oma pakkauksensa. Tämä karikatyyrihenkilö on reippaasti eläkeikäinen, huoliteltu nainen laadukkaissa, passeé-tyyppisissä mutta sivistyneissä tamineissaan (villainen, hieman nyppyyntynyt jakkupuku tahi housuasu), hiukset huolitellusti asetellut, ympärillään leijuu vieno hajuvedentuoksu. Pieni käsilaukku somistaa kyynärtaivetta, kultakello ja välkehtivät vihkisormukset. Puhetyylinsä muistuttaa Suomi-Filmi- elokuvaa, jossa suu on suipistettu muikuksi ja vokaalit litistetty kapeiksi nokkaääniksi erotuksena rahvaan leveistä, mölähtävistä vokaaleista, joissa kitapurje lepattaa ja suu aukeaa ammolleen kuin hoomoilasella. Elä reääkkeää sitä varista, emminäää reäkkeäkkeäää!
Yleensä lääkärinrouva kertoo sen jo kättelyssä: hänen edesmennyt miehensä oli tohtori ja miehen kurssikaveri, professori Aivan Samakuka hoiteli vuosikymmenet pikkurouvankin vaivoja ("..mutta ilmeisimmin jo dementoitunut" ajattelen minä). Rouvamme on nykyisellään pakko kelpuuttaa Kaiken Laisia, vaikka uusien tulokkaiden ammattitaidosta ei enää voikaan olla kovin vakuuttunut.
Rouvamme on oikeassa. Professori Aivan Samakukan aikana diagnostiikka oli merkittävästi helpompaa - etenkin eiralaisella yksityisvastaanotolla. Käytössä oli hemoglobiini ja Waldenströmin koe (senkka), eikä tulkintaa sotkeneet ne lukuisat erilaiset ja monimutkaiset markkerit, tutkimusmenetelmät ja tietopäivitykset, joita lääketiede hengähdystaukoa pitämättä suoltaa ymmärtämättömien tohtoreiden kiusaksi.
"Entisvanhaan kunnanlääkäri sentään tiesi ja osasi!"
"Nykyään ei ymmärretä mistään mitään."
Minne lääkärinrouvatyypit on kadonneet maailmankartalta? Nuoremmissa naisryhmissä heitä ei enää tapaa.
Toinen karikatyyri on hallituksen puheenjohtaja. Hän on syntynyt 30- tai 40-luvulla.
Hallituksen puheenjohtaja saapuu ovesta kulunut Kansallisosakepankin asiakirjasalkku kainalossaan. Hallituksen puheenjohtaja haiskahtaa jo hieman eilispäivälle nuhjaantuneessa, mutta äkkivilkaisulla kunnioitusta herättävässä klubitakki+suorat housut- kasuaalissaan. Harvat, hieman rasvaiselta näyttävät (hiusrasvaa? Soavea?) hiukset on terävällä kammalla vedetty kaljun ylitse.
Ensitöiksi ryhdytään huolellisesti paperi kerrallaan tutkimaan salkun sisältöä. Hallituksen puheenjohtaja päättää tahdin, sillä hän on tottunut määräämään käsiteltävät aiheet ja niihin kuhunkin käytettävän ajan. (Ajattelen itsekseni: "Tällä nyt mennään.") Salkusta nousee iänikuisen vanhoja sairauskertomuksen pätkiä, ryppyyntyneitä reseptejä ja monenmoista dokumenttia, jota tarkoin käsitellään ja huolellisesti tutkaillaan. (Samat sairauskertomukset ovat käytössäni, lukaisin ne jo ennen tuloaan.) Hallituksen puheenjohtaja on sanalla sanoen mies, joka on tottunut päättämään asioiden etenemisvauhdin ja suunnan. Siihen on vain taipuminen.
"Nythän on niin, että..."
"Kuitenkin kaikitenkin katsoisin, että..."
Missä ovat 70-luvulla syntyneet hallituksen puheenjohtajat? Kansallisosakepankkikin on jo muinaishistoriaa salkuista puhumattakaan.
*** Radio-ohjelma: Kalle Haatanen / Maailman paras maa. ***
Haastateltavana Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen professori Anu Koivunen.***
Ohjelma käsittelee kirjaa "Suomi on paras maa", jota en ole lukenut. Ymmärsin, että kyseessä on artikkeleista koottu kirja. Haatanenhan pyytää haastateltavakseen henkilöitä, joilla on jokin erityisosaaminen tai tieto hallussaan. Ohjelmasarja on mielenkiintoinen, joskin aika ajoin haastateltavat melko vaikeaselkoisia ja hieman ärsyttäviäkin jaapastelijoita.
Tämän ohjelman haastateltavalta opin, että Suomi on melko paska maa. Me vaan luullaan kaikenlaista, ollaan nationalisteja ja sorsitaan pakolaisia. Ryssillä on paljon parempi itsetunto. Joskin tässä yhteydessä haastateltavamme toi esiin, että artikkelin Venäjä-osuus on kirjoitettu ennen kuin ryssät jäivät kiinni aktivistiliikkeiden sorsimisesta ja homojen dissaamisesta, mutten aivan ymmärtänyt miten se tuohon itsetuntoasiaan oikeastaan liittyi.
Opin myös, että "Miesten vuoro"- elokuva on huono, eikä anna katsojalle vaihtoehtoja ja uskottelee meille tuon olevan suomalaisuutta. Eikös professorimme tässä kuitenkin hieman aliarvioi elokuvankatsojan kykyä ajatella itse?
Laskin tukkimiehen kirjanpidolla, että ohjelmassa haastateltava käytti 66 (kuusikymmentäkuusi) kertaa ja haastattelija yhdeksän kertaa ilmaisua 'ikäänkuin'. Se tekee 75 ikäänkuita.
"...ikäänkuin kouluopetuksesta ikäänkuin poistetaan..."
"...huolimatta ikäänkuin siitä, että..."
Linkki em. radio-ohjelmaan:
http://areena.yle.fi/radio/2024791
-Hyvä, Kalle! Odotamme lisää provosoivaa materiaalia!-
***Lehtikatsaus***
Mielilehteni Mikrobitti kertoo uusimmassa numerossaan älypuhelimeen ladattavasta sovelluksesta, joka tietysti on jo kaikkien muiden matkaajien puhelimessa paitsi meikäläisen.
Ohjelmassa on kerätty Helsinki-Vantaan lentokentän reaaliaikaiset tiedot (mukaanlukien parkkitalo) samaan puikkariin.
Jos joltakin kaltaiseltani it-maailman hituroijalta tuo sovellus vielä puuttuisi, ei hättää mittään. Keräsin latauslinkit tähän alle.
Latauslinkki iPhonelle:
https://itunes.apple.com/fi/app/helsinki-airport/id534167644?mt=8
Latauslinkki windows-puhelimelle:
http://www.windowsphone.com/fi-fi/store/app/helsinki-airport/a0330c55-16d6-498c-8037-1cd10506fb3f
Latauslinkki Android-puhelimelle:
https://play.google.com/store/apps/details?id=com.finavia
''''''''''''''''''''''''''''t. Helga'''''''''''''''''''''''''''''''''
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti