Rupattelen itsekseni: muuttoa, ratsastusta, melontaa ja korkea Tätikuntoisuusluokka

Kuva: netistä (Shotsin talviolympialaisten avajaisista)

Toiminta-alue tässä ja nyt: rauhallinen ja turvallinen huone eli alla wc-istuin, kirjoitusalustana pesupöydän nurkka.

Sivuvasemmalla: koira torkkuu matolla havahtuakseen aika ajoin tutkailemaan silmäkulmasta, mikä on meneillään

Mikä on meneillään: lopullinen ja osittainen pakkaaminen. Nyssäköiden ja romppeiden läjääminen, "ai niin tuokin tuossa" ja "oho, mihinkä tämäkin mahtuu?" ja "saako tätä enää kiinni?".

Määränpää tänään: ajaa tänään lumimyrskyrintamassa pituus- ja leveyssuuntaan. Majoittua matkan varrella ja päätyä jonain päivänä uuteen kotiinsa janan toisessa päässä. Palata päivänä muutamana takaisin vanhaa kotia pakkaamaan ja kerätä kuorman päälle ukkonsa ja elikkonsa. 

Määränpää tänään / tarkemmin: huominen työntekopaikkakunta. Tarkkaan ottaen aloitan ensin siellä olevan ratsastustallihevosen satulasta. 

@@@

Päivän fiilis: alakulo, pakkausväsymystä. (Olisikin pakkasväsymystä, mutta katsokaas nyt millaisiksi kelitkin menivät, pah!)

Päivän fiilistä piristi sukankutominen tv:n ääressä. Tv:ssä oli "Kukkaron herraksi"- ohjelma. Joku muukin siis on jonkunlaisessa ahdingossa, mutta jaksaa silti hymyillä ja olla reipas! Hyvä Pyhäsalmen äiti-ihminen (hevosenomistaja muuten) ja kotkalainen karaokelaulaja-poika! Tsemppiä!)

@@@

Kuva: netti (ratsupoliisi ei takuulla ole ilahtunut kuvanotosta virkatehtävässään)

Katsotaanpa, mitä Tätikuntoisuusluokka A1 kirjoittaa kommentiksi edelliseen blogiin.

"... Lumityöt, siivoaminen, saunanpesu yms. hyödykkäät toimet maistuvat mielekkäiltä, vaikka toki vasiten liikkumisellakin on etunsa."

Vasitella! Mitäh!? Täti sanoo: vasitella liikkua! Haistan lappilaisverta. Sieraimeni suurenevat, nenäni heiluu: joo-o, lappilaisverta se on! 

Täti jatkaa:

 "... Täti, joka salaa hivenen kahdehtii Helgaa, joka on rohjennut aloittaa uudestaan ratsastusharrastuksen; Täti ei enää rohkene suistua satulasta, vaan pitää koivet mieluummin kamaralla."

***Tätikuntoisuusluokka A1:n blogi löytyy täältä:
http://whatsoever-sowhatever.blogspot.fi

Helgan kommentti (nöyrästi):

Nooo, vitsillä Täti nyt varmaan, että kademieli vaivaisi... Tosin: salakadehtiminen on loppujen lopuksi aika viihdyttäväkin - suorastaan kihelmöivä - tunne! Eikö totta! Ketä tai mitä salakadehdit - vai salaatko sen jopa itseltäsi - kas tässäpä pohdittavaa! 

Kuva: netistä

Ratsastusharrastuksen uudelleenlämmittely vaati syksyllä kovasti rohkeutta. Olen kirvelevän hyvin tietoinen lajin riskeistä: ratsastustapaturmat ovat usein vakavia. Urheilulajien tapaturmariskistä oli joku vuosi taapäin juttu Lääkärilehti Duodecimissä. Mutta ratsastuskoulun tuntihevoset on valittu (ainakin ammattilaistalleilla) tätä silmällä pitäen. Tässä yhteydessä varoitan aloittelijaa talleista, jotka eivät kuulu Suomen Ratsastajainliiton hyväksymiin talleihin. Voi olla hyväkin - tai sitten ei. 
...Eikä se moottoripyöräilykään ole riskittömin laji. Tunnen useamman motoristinaisen.

Oikeastaan alkuun olin satavarma, ettei tarvi kuin astua karsinaan, niin hevonen raatelee meikäläisen riekaleiksi, talloo varpaat muusiksi ja viimeistelee tekosensa telomalla karsinanseinään märäksi läiskäksi.Yllättäen näin ei ole käynyt (ainakaan vielä, heh). 
Karsinakammo jäi päälle nuoruusiän ratsasteluista ja oli suurin kynnys voitettavaksi. Kuljin nuorena tallilla, jossa ei riittävästi tuettu eikä ohjattu aloittelijoita, vaan lyötiin pahantapaisten ponien karsinoihin itsekseen selviytymään.
Pahin hetki on edelleen astua vieraan hevosen karsinaan. Olen ainakin omasta mielestäni aika peloton tyyppi, mutta tässä ollut työstämistä. Hyvä puoli: tästäkin voi oppia ja vahvistua ihmisenä ja hevostenkäsittelijänä! Auttaa, kun oppii vähän tulkitsemaan hevosen suuren pään sisäisiä mielenliikkeitä.

Satulasta voi tosiaan suistua. Se tulee eteen joka tapauksessa. Mutta aika hyvin siinä vanha meloja pysyy, kun aattelee, ettei sivulle kannata tässäkään lajissa retvahtaa :D niin kuin ei meloessakaan, vaikka sivuaalto ja puhuri olisi millainen. Tässä tippuu maahan ja saa aivoruhjeen tai kuolee, mutta meloessa vaan kepeästi hukkuu. Että plumps vaan! ;)

Kuva: jokeswacky.blogspot.com

Kun aloitin melomisen (yksin merellä: hullu!) sanoin omaisilleni, että jos hukun, niin muistakaan, että hukuin onnellisena. Rakastuin niin paljon siihen lajiin ja rakasta sitä vieläkin. Nyt vaan on vähän nihkeät kelit melonnan suhteen. Vaikka ei kai mene montakaan viikkoa tätä menoa, niin lätäkössä pääsee hyvin etenemään.

Summaroiden: uuden oppiminen pitää vanhenevan naisen vireessä! (Pätee kaikkiin harrastuksiin ja värkkäämisiin maasta, mereltä tahi ilmasta käsin.)

Uuden oppimisesta viittaan myös Kalle Haatasen ohjelmaan, jonne linkki löytyy Kallen Blogin kautta (ja radio-ohjelmista):
http://www.kallehaatanen.fi/2015/02/ihmisen-mieli.html

@@@

Iloa ja mieli auki uusille virikkeille!

MÖÖ! (Kuva netistä)

t.Helga

Kaalisoppaa ja mietteitä Laura Kolben haastattelusta

Päivän keitto: kaalisoppa

Kaalisoppa

1/2 kaalinpäätä (pilkottuna)

400 g jauhelihaa (paistettuna)

1 lihafondi

1-2 lihaliemikuutiota

oreganoa räpäytys

kourallinen mustapippureita

roseepippureita

jotkut kai laittaa sipuliakin

1. tapa kaali

2. käräytä jauheliha

3. keitä vedenkeittimellä noin litra vettä

4. heitä lihaliemet ja fondi sekä pippurit

5. heitä kaalisilppu ja jauheliha

6. jätä hellalle miedohkolla tulella rupluttelemaan, sohaise välillä

Hyvää tuli!

@@@

Euroopan historian professori Laura Kolbe on kirjoittanut kirjan suomalaisesta yläluokasta, jota hän on tutkinut. Kalle Haatanen haastatteli häntä eilisessä radio-ohjelmassaan. (http://areena.yle.fi/radio/2346934)

Kirjaan tähän joitakin asioita tuosta ohjelmasta.

Kolbe toteaa, että Suomessa on yläluokka kuten muissakin maissa mutta piilotettuna. Suomessa ei tohdita tunnustautua yläluokkaan kuuluvaksi ja ”asettua katseiden alle”. Muttei se tietystikään tarkoita, etteikö yläluokkaa olisi.

Yläluokka ei muodostu pelkästään vauraista vanhoista suvuista, vaan myös esim. kulttuuri- ja tiedesuvuista ja varansa menettäneistä aatelissuvuista, joissa rahan sijasta on ”sosiaalista pääomaa”. Lisäksi talouseliittiin on kehkeytynyt uusrikkaita, jotka ovat ulkopuolella yhteiskuntaluokista, sillä he eivät toimi kuten yläluokka, mutteivät ole peruskansaakaan. He ovat irrottautuneet heidät aikanaan kouluttaneesta ja huoltaneesta hyvinvointiyhteiskunnasta ja keskittyvät omakohtaisen hyödyn maksimointiin (esim. veropakolaisuuteen). 

Mutta yläluokasta ei tässä yhteydessä enempää. Tilasin kirjan itselleni ja ehkä palaan aiheeseen kun kirja joskus saapuu ja kun ehdin sen lukea.

Sen sijaan tuon esille ohjelman loppuosassa käsitellyn yhteiskunnallisen tutkimuksen tutkimusmetodin, joka perustuu ihmisten kanssa vuorovaikutuksessa olemiseen ja tutkivaan ”katseeseen”.

Tunsin syvää yhteisymmärrystä Lauran loppukaneetista, kun Kalle Haatanen kysyy tutkimusmenetelmistä ja luokkayhteiskunnan tutkimuksesta. Laura sanoo näin katseesta (lähes sanatarkka lainaus):

”Katse perustuu siihen, että olemme jatkuvasti yhteisömme osana kosketuksessa toinen toisiimme ja teemme jatkuvaa arviointia kanssaihmisistä. Asetamme heidät kulttuuriseen, sosiaaliseen ja ammatilliseen taustaansa.  Tämähän on ihmiselämässä hienoa. (…) Ja tämä on aivan keskeistä tunnemaailmaa esimerkiksi siinä, miten me asemoimme myös itseämme suhteessa muihin. Katson minkälaisia asioita ja ilmiöitä tuon ihmisen elämään kuuluu. Se on minusta tavattoman kiehtovaa. Ja tätä tekevät ihmiset koko ajan ja jatkuvasti.  Se on sekä hiljaista näkymätöntä oman itsensä arviointia suhteessa sosiaaliseen kokonaisuuteen että myös kanssaihmisten arviointia. Se on todella kiehtovaa.”

Näin se minustakin on. Ihminen tulee ihmiseksi vasta peilatessaan itseään muihin. Vuorovaikutuksessa on mahdollisuus jalostaa ja kehittää itseään kokemusten (huonojenkin!) ja muiden ihmisten itsessä herättämien tunnetilojen kautta.

Voihan sitä toki elää eristyksessäkin. Silloin oma totuus muodostuu ainoaksi totuudeksi ja oma elämänmalli ainoaksi elämänmalliksi. Vuorovaikutuksen kautta oppiminen ja omien särmien hioutumisen tuska ja vaivalloisuus jää pois. Jokaisella varmaan on pienimuotoisia kokemuksia siitä, miten omat aivotukset kuulostavat omassa päässä yleviltä ja viisailta – kunnes kanssaihminen niitä pölläyttää ja auttaa havaitsemaan kuinka virheellisestä ja yksipuolisesta vinkkelistä asioita tarkasteli.

Näihin filosofisiin mietteisiin,

Helga

Ps. tosiaankin kävi niin, että blogini sulkeutui hetkeksi oman nikkarointini seurauksena. Yritin vaihtaa blogin osoitteeksi "helgankieliverryttelyblogi". Mutta äly hoi: sama kuin olisin vaihtanut postilaatikkoon toisen nimen. O sankta simplicitas!

Ps. Kiitos Kallelle ohjelmasta!

Kuva: oman kotirannan ruovikkoa

Tavattuja karikatyyrejä, lehdestä luettua ja opittua

Kekriä, ystävät!

Maasto on likaisin vesivärivedoin huuhdeltu. Tarkat ääriviivat liukuvat sumuun, tihkusateeseen ja hämäryyteen. Sama koskee tajuntaa ja hereilläoloa. Pää on kuin limunaatissa uitettu vaahtokarkki.

***

Tapasin eilen toisella paikkakunnalla läjän mielenkiintoisia ihmisiä. Esittelen heistä joitakuita.

Lääkärinrouva, nimenomaan se entisvanhainen lääkärinrouvatyyppi, on aina oma pakkauksensa. Tämä karikatyyrihenkilö on reippaasti eläkeikäinen, huoliteltu nainen laadukkaissa, passeé-tyyppisissä mutta sivistyneissä tamineissaan (villainen, hieman nyppyyntynyt jakkupuku tahi housuasu), hiukset huolitellusti asetellut, ympärillään leijuu vieno hajuvedentuoksu. Pieni käsilaukku somistaa kyynärtaivetta, kultakello ja välkehtivät vihkisormukset. Puhetyylinsä muistuttaa Suomi-Filmi- elokuvaa, jossa suu on suipistettu muikuksi ja vokaalit litistetty kapeiksi nokkaääniksi erotuksena rahvaan leveistä, mölähtävistä vokaaleista, joissa kitapurje lepattaa ja suu aukeaa ammolleen kuin hoomoilasella. Elä reääkkeää sitä varista, emminäää reäkkeäkkeäää!

Yleensä lääkärinrouva kertoo sen jo kättelyssä: hänen edesmennyt miehensä oli tohtori ja miehen kurssikaveri, professori Aivan Samakuka hoiteli vuosikymmenet pikkurouvankin vaivoja ("..mutta ilmeisimmin jo dementoitunut" ajattelen minä). Rouvamme on nykyisellään pakko kelpuuttaa Kaiken Laisia, vaikka uusien tulokkaiden ammattitaidosta ei enää voikaan olla kovin vakuuttunut.

Rouvamme on oikeassa. Professori Aivan Samakukan aikana diagnostiikka oli merkittävästi helpompaa - etenkin eiralaisella yksityisvastaanotolla. Käytössä oli hemoglobiini ja Waldenströmin koe (senkka), eikä tulkintaa sotkeneet ne lukuisat erilaiset ja monimutkaiset markkerit, tutkimusmenetelmät ja tietopäivitykset, joita lääketiede hengähdystaukoa pitämättä suoltaa ymmärtämättömien tohtoreiden kiusaksi. 
"Entisvanhaan kunnanlääkäri sentään tiesi ja osasi!"  
"Nykyään ei ymmärretä mistään mitään." 
Minne lääkärinrouvatyypit on kadonneet maailmankartalta? Nuoremmissa naisryhmissä heitä ei enää tapaa.

Toinen karikatyyri on hallituksen puheenjohtaja. Hän on syntynyt 30- tai 40-luvulla.
Hallituksen puheenjohtaja saapuu ovesta kulunut Kansallisosakepankin asiakirjasalkku kainalossaan. Hallituksen puheenjohtaja haiskahtaa jo hieman eilispäivälle nuhjaantuneessa, mutta äkkivilkaisulla kunnioitusta herättävässä klubitakki+suorat housut- kasuaalissaan. Harvat, hieman rasvaiselta näyttävät (hiusrasvaa? Soavea?) hiukset on terävällä kammalla vedetty kaljun ylitse.
Ensitöiksi ryhdytään huolellisesti paperi kerrallaan tutkimaan salkun sisältöä. Hallituksen puheenjohtaja päättää tahdin, sillä hän on tottunut määräämään käsiteltävät aiheet ja niihin kuhunkin käytettävän ajan. (Ajattelen itsekseni: "Tällä nyt mennään.") Salkusta nousee iänikuisen vanhoja sairauskertomuksen pätkiä, ryppyyntyneitä reseptejä ja monenmoista dokumenttia, jota tarkoin käsitellään ja huolellisesti tutkaillaan. (Samat sairauskertomukset ovat käytössäni, lukaisin ne jo ennen tuloaan.) Hallituksen puheenjohtaja on sanalla sanoen mies, joka on tottunut päättämään asioiden etenemisvauhdin ja suunnan. Siihen on vain taipuminen.
"Nythän on niin, että..." 
"Kuitenkin kaikitenkin katsoisin, että..." 
Missä ovat 70-luvulla syntyneet hallituksen puheenjohtajat? Kansallisosakepankkikin on jo muinaishistoriaa salkuista puhumattakaan.

***  Radio-ohjelma: Kalle Haatanen / Maailman paras maa. ***
 Haastateltavana Tukholman yliopiston elokuvatutkimuksen  professori Anu Koivunen.***

Ohjelma käsittelee kirjaa "Suomi on paras maa", jota en ole lukenut. Ymmärsin, että kyseessä on artikkeleista koottu kirja. Haatanenhan pyytää haastateltavakseen henkilöitä, joilla on jokin erityisosaaminen tai tieto hallussaan. Ohjelmasarja on mielenkiintoinen, joskin aika ajoin haastateltavat melko vaikeaselkoisia ja hieman ärsyttäviäkin jaapastelijoita.

Tämän ohjelman haastateltavalta opin, että Suomi on melko paska maa. Me vaan luullaan kaikenlaista, ollaan nationalisteja ja sorsitaan pakolaisia. Ryssillä on paljon parempi itsetunto. Joskin tässä yhteydessä haastateltavamme toi esiin, että artikkelin Venäjä-osuus on kirjoitettu ennen kuin ryssät jäivät kiinni aktivistiliikkeiden sorsimisesta ja homojen dissaamisesta, mutten aivan ymmärtänyt miten se tuohon itsetuntoasiaan oikeastaan liittyi.
Opin myös, että "Miesten vuoro"- elokuva on huono, eikä anna katsojalle vaihtoehtoja ja uskottelee meille tuon olevan suomalaisuutta. Eikös professorimme tässä kuitenkin hieman aliarvioi elokuvankatsojan kykyä ajatella itse?

Laskin tukkimiehen kirjanpidolla, että ohjelmassa haastateltava käytti 66 (kuusikymmentäkuusi) kertaa ja haastattelija yhdeksän kertaa ilmaisua 'ikäänkuin'. Se tekee 75 ikäänkuita. 
"...ikäänkuin kouluopetuksesta ikäänkuin poistetaan..." 
"...huolimatta ikäänkuin siitä, että..."

Linkki em. radio-ohjelmaan:
http://areena.yle.fi/radio/2024791

-Hyvä, Kalle! Odotamme lisää provosoivaa materiaalia!- 


***Lehtikatsaus***

Mielilehteni Mikrobitti kertoo uusimmassa numerossaan älypuhelimeen ladattavasta sovelluksesta, joka tietysti on jo kaikkien muiden matkaajien puhelimessa paitsi meikäläisen. 
Ohjelmassa on kerätty Helsinki-Vantaan lentokentän reaaliaikaiset tiedot (mukaanlukien parkkitalo) samaan puikkariin. 

Jos joltakin kaltaiseltani it-maailman hituroijalta tuo sovellus vielä puuttuisi, ei hättää mittään. Keräsin latauslinkit tähän alle.

Latauslinkki iPhonelle:
https://itunes.apple.com/fi/app/helsinki-airport/id534167644?mt=8

Latauslinkki windows-puhelimelle:
http://www.windowsphone.com/fi-fi/store/app/helsinki-airport/a0330c55-16d6-498c-8037-1cd10506fb3f

Latauslinkki Android-puhelimelle:
https://play.google.com/store/apps/details?id=com.finavia

''''''''''''''''''''''''''''t. Helga'''''''''''''''''''''''''''''''''