Rupattelen itsekseni: muuttoa, ratsastusta, melontaa ja korkea Tätikuntoisuusluokka

Kuva: netistä (Shotsin talviolympialaisten avajaisista)

Toiminta-alue tässä ja nyt: rauhallinen ja turvallinen huone eli alla wc-istuin, kirjoitusalustana pesupöydän nurkka.

Sivuvasemmalla: koira torkkuu matolla havahtuakseen aika ajoin tutkailemaan silmäkulmasta, mikä on meneillään

Mikä on meneillään: lopullinen ja osittainen pakkaaminen. Nyssäköiden ja romppeiden läjääminen, "ai niin tuokin tuossa" ja "oho, mihinkä tämäkin mahtuu?" ja "saako tätä enää kiinni?".

Määränpää tänään: ajaa tänään lumimyrskyrintamassa pituus- ja leveyssuuntaan. Majoittua matkan varrella ja päätyä jonain päivänä uuteen kotiinsa janan toisessa päässä. Palata päivänä muutamana takaisin vanhaa kotia pakkaamaan ja kerätä kuorman päälle ukkonsa ja elikkonsa. 

Määränpää tänään / tarkemmin: huominen työntekopaikkakunta. Tarkkaan ottaen aloitan ensin siellä olevan ratsastustallihevosen satulasta. 

@@@

Päivän fiilis: alakulo, pakkausväsymystä. (Olisikin pakkasväsymystä, mutta katsokaas nyt millaisiksi kelitkin menivät, pah!)

Päivän fiilistä piristi sukankutominen tv:n ääressä. Tv:ssä oli "Kukkaron herraksi"- ohjelma. Joku muukin siis on jonkunlaisessa ahdingossa, mutta jaksaa silti hymyillä ja olla reipas! Hyvä Pyhäsalmen äiti-ihminen (hevosenomistaja muuten) ja kotkalainen karaokelaulaja-poika! Tsemppiä!)

@@@

Kuva: netti (ratsupoliisi ei takuulla ole ilahtunut kuvanotosta virkatehtävässään)

Katsotaanpa, mitä Tätikuntoisuusluokka A1 kirjoittaa kommentiksi edelliseen blogiin.

"... Lumityöt, siivoaminen, saunanpesu yms. hyödykkäät toimet maistuvat mielekkäiltä, vaikka toki vasiten liikkumisellakin on etunsa."

Vasitella! Mitäh!? Täti sanoo: vasitella liikkua! Haistan lappilaisverta. Sieraimeni suurenevat, nenäni heiluu: joo-o, lappilaisverta se on! 

Täti jatkaa:

 "... Täti, joka salaa hivenen kahdehtii Helgaa, joka on rohjennut aloittaa uudestaan ratsastusharrastuksen; Täti ei enää rohkene suistua satulasta, vaan pitää koivet mieluummin kamaralla."

***Tätikuntoisuusluokka A1:n blogi löytyy täältä:
http://whatsoever-sowhatever.blogspot.fi

Helgan kommentti (nöyrästi):

Nooo, vitsillä Täti nyt varmaan, että kademieli vaivaisi... Tosin: salakadehtiminen on loppujen lopuksi aika viihdyttäväkin - suorastaan kihelmöivä - tunne! Eikö totta! Ketä tai mitä salakadehdit - vai salaatko sen jopa itseltäsi - kas tässäpä pohdittavaa! 

Kuva: netistä

Ratsastusharrastuksen uudelleenlämmittely vaati syksyllä kovasti rohkeutta. Olen kirvelevän hyvin tietoinen lajin riskeistä: ratsastustapaturmat ovat usein vakavia. Urheilulajien tapaturmariskistä oli joku vuosi taapäin juttu Lääkärilehti Duodecimissä. Mutta ratsastuskoulun tuntihevoset on valittu (ainakin ammattilaistalleilla) tätä silmällä pitäen. Tässä yhteydessä varoitan aloittelijaa talleista, jotka eivät kuulu Suomen Ratsastajainliiton hyväksymiin talleihin. Voi olla hyväkin - tai sitten ei. 
...Eikä se moottoripyöräilykään ole riskittömin laji. Tunnen useamman motoristinaisen.

Oikeastaan alkuun olin satavarma, ettei tarvi kuin astua karsinaan, niin hevonen raatelee meikäläisen riekaleiksi, talloo varpaat muusiksi ja viimeistelee tekosensa telomalla karsinanseinään märäksi läiskäksi.Yllättäen näin ei ole käynyt (ainakaan vielä, heh). 
Karsinakammo jäi päälle nuoruusiän ratsasteluista ja oli suurin kynnys voitettavaksi. Kuljin nuorena tallilla, jossa ei riittävästi tuettu eikä ohjattu aloittelijoita, vaan lyötiin pahantapaisten ponien karsinoihin itsekseen selviytymään.
Pahin hetki on edelleen astua vieraan hevosen karsinaan. Olen ainakin omasta mielestäni aika peloton tyyppi, mutta tässä ollut työstämistä. Hyvä puoli: tästäkin voi oppia ja vahvistua ihmisenä ja hevostenkäsittelijänä! Auttaa, kun oppii vähän tulkitsemaan hevosen suuren pään sisäisiä mielenliikkeitä.

Satulasta voi tosiaan suistua. Se tulee eteen joka tapauksessa. Mutta aika hyvin siinä vanha meloja pysyy, kun aattelee, ettei sivulle kannata tässäkään lajissa retvahtaa :D niin kuin ei meloessakaan, vaikka sivuaalto ja puhuri olisi millainen. Tässä tippuu maahan ja saa aivoruhjeen tai kuolee, mutta meloessa vaan kepeästi hukkuu. Että plumps vaan! ;)

Kuva: jokeswacky.blogspot.com

Kun aloitin melomisen (yksin merellä: hullu!) sanoin omaisilleni, että jos hukun, niin muistakaan, että hukuin onnellisena. Rakastuin niin paljon siihen lajiin ja rakasta sitä vieläkin. Nyt vaan on vähän nihkeät kelit melonnan suhteen. Vaikka ei kai mene montakaan viikkoa tätä menoa, niin lätäkössä pääsee hyvin etenemään.

Summaroiden: uuden oppiminen pitää vanhenevan naisen vireessä! (Pätee kaikkiin harrastuksiin ja värkkäämisiin maasta, mereltä tahi ilmasta käsin.)

Uuden oppimisesta viittaan myös Kalle Haatasen ohjelmaan, jonne linkki löytyy Kallen Blogin kautta (ja radio-ohjelmista):
http://www.kallehaatanen.fi/2015/02/ihmisen-mieli.html

@@@

Iloa ja mieli auki uusille virikkeille!

MÖÖ! (Kuva netistä)

t.Helga