Varhaisia kanoja ja koirankakkaa

Rantsilalainen pelto

Aamutaivas täynnä tähtiä, jotka ovat heränneet jo ennen meikäläistä, mitä pidän ihmeenä. Käyn nimittäin vielä kesäaikaa ja uni loppuu klo 5 maissa. Eilenaamulla koirakin katsoi sumuisin silmin ylösnousemustani, että onko vallan tosi jotta eukko kampeutuu pystyyn keskellä yötä. Se raahusti perässäni ja asettui eteisen matolle kyljelleen jalat tikkusuorana, mikä on sen yöuniasento.

@@@

Jos näin aamutuimaan rupattelen hieman koirastani, jonka kanssa on nyt viikon verran asutettu tätä taloa kaksissa koirin ja vaihdettu ajatuksia isännän oltua matkalla. 

Koirani, joka nytkin istuu vieressäni, on loistava juttukaveri: katsoo lempeillä silmillään ja nyökyttelee aivotuksilleni ("Oikeassa olet, emäntä!"), kallistaa päätään ("No oho, olipas se!") ja nostelee korviaan ("Ei voi olla totta!").

Iltana muutamana kuljin sen kanssa pimeää tietä. Tien toista puolta tuli vastaan äiti, isä ja pikkupoika pyörällä. Poika pysähtyi pyörineen ja sanoi kirkkaalla lapsenäänellä: "Ei se hauku!". Minä sanoin koiralleni "wuff!" ja hän vastasi tuttuun tapaansa: "WUFFF!" Poika kiljahti riemusta: "Se haukkui!"

@@@

Koira-asioista tuli päivänä muutamana pieni intoskin työpaikalla. Intosten taustoista en aina ole ihan selvillä, koskapa jotkut ihmiset kiivaasti ryhtyvät sauhuamaan yllättävistäkin asioista. Epäilen joskus sen olevan vain tapa purkaa yleistä stressaantumista satunnaiseen aiheeseen. Kun pään sisällä kaikki muutoinkin kiehuu ja aivostossa on tungosta, pitää löytää joku purkautumistie.

Tässä tapauksessa keskustelimme koirankakasta. Juttu lähti liikkeelle siitä, että ensimmäistä koiraansa kasvattava henkilö totesi koiransa ulostelevan hassuihin paikkoihin. Hän luetteli niitä ja naureskeli. Vanhana koiranomistajana terästin kuuloani. Mainitsemansa paikat olivat sellaisia, joihin ei mielestäni tulisi antaa koiran ulostaa tai ainakin kakka pitäisi kerätä pois. Totesin tämän rakentavaan sävyyn (kyseessä on nk luonnonlapsi-tyyppinen ihminen) ja hän sen hyväksyikin ja myönteli. Sen sijaan läsnä ollut toinen henkilö kuumeni asiasta täysin. Hän sanoi, ettei voi ymmärtää ihmisiä, joille koirankakka biologisesti hajoavana luonnontuotteena on ongelma. Käsityksensä mukaan se on pikkumaista niuhotusta ja ihmiset, joita koirankakka rassaa, voivat muuttaa syrjäisille seuduille omiin oloihinsa. Arvatenkin keskustelu tyrehtyi siihen.

Monenlaisia on siis näkemykset asiasta kuin asiasta. Mutta aina ei ole aivan varmaa mikä itse kunkin todellinen motiivi kulloinkin on. 

@@@

Nyt soi herätyskello :) jolle näytin pitkää nokkaa: täällä ollaan kuule jo täysin hereillä ja valmiina päivän koitoksiin ja ole sinä hiljaa. Tänään on edessä poikkeuksellisen haastavia kuvioita. Mutta mahdanko edes uskaltaa sanoa, että matkalaukkua jälleen pakkailen. Nököttääpä tuossa vieressä kädet puuskassa jo mailapussikin verhoutuneena pyörillä varustettuun matkustusvaatteeseensa. Sitä se Helga kohta lähtee raahaamaan kohti lentokenttien uumenia ja lentää pusseineen päivineen sinne, missä ruoho viheriöi ja aurinko hohtaa pilvettömältä taivaalta. Pidän nimittäin hieman lomaa.

Näin rupatti teille aamutuimaan

Helga,

joka riisuu nyt papiljotit päästään, suhuttaa hiksiinsa Dippe-dii-doota, piirtää korpinmustat kulmakarvat korvasta korvaan niin kuin Frida Kahlolla ja sipsuttaa työtehtäviinsä.

Ps. Miksi potilaat saa tulla kovissa parfyymeissä tohtoreiden huoneeseen, eikä koskaan tohtorin huoneessa lue, että "Tulethan tuoksutta, saan allergisia oireita"? Vai oletteko nähneet? Allergiaahan niistä ei tule, mutta ikkunaa pitää pitää auki, jotta kärsii jatkaa vastaanottoa koko päivän. Ilmanvaihdot ei nähkääs kaikissa lasareteissa ole parhaimmasta päästä.