Ihan alkuun: tämä tarina on totta, vannon!
@@@
Tapahtumapaikka: erään kaupungin elektroniikkaa myyvä erikoismyymälä
Henkilöt:
Auvo*, myyjä, n. 45 v.
- hopeohimoinen, hieman vatsakas tavallinen suomalaismies firman paidassa
Alexandru*, työharjoittelija, 18v.
- tummahiuksinen, murtaen suomea puhuva nuorimies, selkeä slaavilaisaksentti
Helga, asiakas, 50+
- pulska, juureva, suomalaismaatiaisrotuinen rouvasnainen pölyuretaanikäsilaukku, toppatakki, läskipohjakengät
Ecaterina*, asiakas, n. 35 v
- voimakas make-up, korpinmustaksi värjätyt hiukset, kuraläppä- tyyppinen hamonen, huikeat korot, hajuvesi mallia Raid, paksusäärinen, rehevä, slaavilaisaksentilla suomea murtava nainen
(* nimet keksitty, paitsi siis Helga)
Helga (lähestyy myyntitiskiä): päivää.
Alexandru: mita haluaisit, mita ostaisit.
Helga: Soitin aamulla ja varasin puhelimen. Se laitettiin syrjään. Tulin sitä nyt hakemaan.
Alexandru: mika malli? mika puhelin?
Helga (kertoo mallin ja puhelimen).
Alexandru: menen hjakeman. (Poistuu. Palaa takaisin.)
Alexandru: tama puhelin? tama malli?
Helga: kyllä. Minulla olisi tälläinen rikkinäinen puhelin. Käyhän sim-kortti uuteen puhelimeen?
Alexandru: ei kay.
Helga: Ai? Soitin aamulla ja täältä sanottiin, että se kävisi.
Alexandru (katsoo vieressä toista asiakasta palvelevaa Auvoa): ei kay. Kjusu hanelta, han tieta.
Helga: ?
Alexandru: otota siina, otota Auvo palvele sinua. (Katselee muualle.)
Auvo vapautuu asiakkaastaan, Helga siirtyy puhelimineen palvelutiskille Auvon eteen. Auvo ryhtyy palvelemaan Helgaa puhelinasiassa.
Näytös 2.
Ecaterina saapuu liikkeeseen. Menee Alexandrun eteen.
Ecaterina: paiva.
Alexandru: hjuva paiva. mita haluaisit? mita ostaisit?
Ecaterina (näyttää puhelintaan): tama tassa, juksi kusymus.
Alexandru: mina olen tala tjyöhjarjoitelusa, Auvo tieta. Otota, Auvo autaa.
Ecaterina (närkästyneenä): ja-ja, ja-ja!
Sivustalla Auvo ja Helga läpikäyvät uuden puhelimen ja liittymän asioita. Sim-korttia uudelleenviritellään ja papereita allekirjoitetaan.
Ecaterina (liikkuen levottomasti jalkaa vaihdellen ja tuhahdellen): missa tala on kaiki mjyjat! Missa mjuja! Ei mina ehti otota!
Alexandru (naureskellen): mjujat on nukkumjasa alakerrasa.
Ecaterina (naurahtaa, tuhahtaa): vjai ni. Nukumjasa! Ja-ja! Ja-ja!
Auvo ja Helga käsittelevät puhelinkauppan yksityiskohtia. Ecaterina tuijottaa vihaisesti Helgaa, näen sen sivusilmällä. Tuhahtelee kiukkuisesti, viskaa tukkaa ja liikehtii. Äännähtelee ja saa Alexandrun mukaansa hiljaiseen protestiin. Alexandru hekottelee Ecaterinan elehtimiselle oman avuttomuutensa pakottamana.
Auvo selittää Helgalle liittymäsopimustekstiä ja veloittaa puhelimen hinnan. Läpikäydään puhelimen käytöä, takuuaikaa ja vanhan puhelimen mahdollista korjaamista, josta Auvo antaa neuvoja.
Ecaterina vaihtelee jalkaa, tuijottaa ja puhahtelee Auvon ja Helgan puheille. Auvo jatkaa kärsivällisesti neuvonnan loppuun. Kysyn vielä puhelimen ja tietokoneen välisestä mahdollisesta päivittämisestä, jolloin Ecaterina puuskahtaa: no eiko lopu milan, mina otota!
Näytös 3.
Kiitän kovasti Auvoa, joka toivottaa hyviä käyttökokemuksia uuden puhelimen kanssa ja kysyy, menikö kaikki nyt hyvin ja pärjäänkö eteenpäin.
(En antanut Ecaterinan protestoinnin vaikuttaa itseeni. Poistuin rikospaikalta stoalaisella tyyneydellä, jonka olen oppinut pojaltani. Kiviseinälle on vaikea raivota!
Näennäinen tyyneyteni ei tarkoita, ettenkö olisi ajatellut jotakin. Ajatuksia ei toki tohdi julkaista, eikä tähän purkaa. Minut ristiinaulittaisi. Tulisin ammutuksi aamunkoitteessa saunan takana röyhkeänä natsina ja törkeänä suomalaiskansallisuuskiihkoilijana. On asioita, joita ei kerta kaikkiaan sanota ääneen. Opin sen Ruotsissa jo kauan sitten. Ei sanota. Ei täällä, ei Ruotsissa, eikä Saksassa. Koska me olemme omasta mielestämme siihen liian sivistyneitä ja niin korrekteja, että yököttää. En kylläkään epäile, ettenkö vastaavalla käytöksellä herättäisi vastaavaa närkästystä Ecaterinan kotimaassa. Ihmisiä vain ollaan, täällä ja siellä.)
@@@
Summa summarum:
Asioissa on aina jotakin positiivista. Tämän asian positiivinen puoli on:
uusi, toimiva puhelin!
t. Helga
3 kommenttia:
Voih, saisinpa minäkin jostain samanlaisen stoalaisen tyyneyden, edes pienen siemenen, josko se kasvaisi suureksi tarvittaessa esiin otettavaksi Tyyneydeksi! Sille olisi takuulla käyttöä monensorttisissa paikoissa.
Mutta mistä ihmeestä olet saanut tuohon ihan alkuun minun passikuvani?? Käsittämätön juttu.
Toivottelen mukavia puheluita uudella telefoonillasi. Niihin ei lasketa lehtikauppiaita, jotka ei vaikene muuta kuin painamalla sitä punaista nappia.
Monni
Monni-ystäväin,
eipä ole meikäkään osannut stoalaista tyyneyttä ennen kuin muna oli viisaampi kuin kana. Poikani tekee työtään hommissa, jossa itsehillintä on työssäjaksamisen a ja o. Jouduin häntä taannoin konsultoimaan, kun vastaanottoni ulkopuolella oli aggressiivinen henkilö, joka vaati minulta tiettyjä asioita ilman mitään perusteita. Jouduin soittamaan vartijat paikalle ja konsltoin myös poikaa, kun tilanne meinasi aivan eskaloitua - kuten nykyisin on tapana sanoa. Hän sanoi kuolemattomat sanat: "Betoniseinän kanssa ei kukaan jaksa kauaa tapella."
Sen jälkeen olen ottanut betoniseinä-lookin aika usein. Myös eräs työkaverini opetti minulle, että jos tulee tilanne, jossa itsehillintä meinaa pettää tai joku rassaa, niin ajattele vaikka autosi talvirenkaita.
Aika hyviä konsteja!
t. Helga
Hyvä, hyvä!
Myönnän jo näillä kymmenillä myös omaksuneeni hallitun pokerinaaman, vaikka sydän löisi kuin lampaan saparo.
Asiakaspalveluammatissani saa vastaansa mitä merkillisempiä väittämiä ja otaksumia, joten taito on tullut tarpeeseen.
Mutta kaikkein eniten hyödynsin sitä noin kuukausi sitten junamatkalla.
Saavuttuani vaunussa varaamani paikan kohdalle ja alettuani siirtämään siitä pois vaatekappaleita käytävän toiselta puolelta äännähti kipakasti noin itseni ikäinen naisihminen, että "mitä sinä aiot".
Vastasin tuolla tyyneydelläni, että ajattelin istahtaa varaamalleni paikalle.
Nainen väitti varanneensa paikat (4 kpl vastakkaisia istuimia) nuorisolleen, kuten hän asian ilmaisi. Olin varatessani paikkoja nähnyt, että kaikki neljä olivat vielä sillä kertaa vapaita, perättäispenkit oli kaikki varattuja.
Totesin vain, että konduktööri asian ratkaiskoon ja sovitin ahterini sillä kertaa tyhjän penkkiryhmän varaamalleni ikkunapaikalle.
Sain pitkiä silmäyksiä, mutta syvennyin matkalukemistooni.
Hetken kuluttua kävi ilmi (naisen tivattua ravintolavaunusta saapuvan nuorisonsa paikkanumeroita), että yksi varaamistaan paikoista oli hänen omalla puolellaan käytävää eli toisessa neljän istuimen ryhmässä.
Se siitä sitten, mutta seuraavaksi tehtiinkin isolla äänellä selväksi (keskustelu käytiin seuraavan penkin naismatkustajan kanssa), että "monet ovat tulleet sanomaan, tunnenko sut jostain. Sitä se tekee, kun on esiintynyt televisiossa!"
Mietin lukemistoni varjossa, mistähän kumman ohjelmasta on kysymys. Ehkä jokin visailu. Ehkä kokkausohjelma. Näitä edellä mainittuja en tule seuranneeksi.
Kun kuulin sanan "sinkkulaiva", oli pokerinaaman pitelemisessä totisesti työtä :)
Myrskyn jälkeen poutasää -terveisin,
Selina
Lähetä kommentti