 |
| Kuva: Helga. Suon tunnelmaa ja lumikenkäilijän tarkkuuslaskennan harjoitusammunta: osuuko astumaan silmäkkeeseen vaiko eikö osu. |
Kyllä nyt on niin, että kun asiat kaatuu kerralla niskaan, niin ne kaatuu.
Tässä on meikäläisellä hevosineen kaikkineen meininki kuin itärajan lumikuorma-alueilla. Että ei kun piuhan alle vaan seisomaan ja kepillä vähän tökkäämään oksaa, joka nojaa piuhaan lumikuorma harteillaan.
@@@
Nyt ei ole auttanut Maamme-laulukaan. Muori kyllä saatiin tk-vuodeosastolle, mutta onpa sittemmin ollut henkilökunnalla ja vähän ittelläkin tekemistä pitää eukko osastolla ja etenkin huoneessaan. Ai miksi? Minäpä kerron.
Hänet otettiin osastolle ilman tulovaiheen influenssanäytettä. Ymmärrän erinomaisesti: mummu oli päivystyksessä kovin levoton ja touhuileva, pälätti kokeneelle tk-kollegalle niitä näitä, hääräsi ja valitteli kankkuaan vaivansa pääasialliseksi paikaksi. Kertoi pyllähtäneensä voimistellessaan (!) ja loukanneensa häntäpäätään. Päätäkin jo mietittiin, että oliko kolauttanut.
Influenssanäyte otettiin vasta illalla osastolla. Se osottautui positiiviseksi. Suurin harmi tässä oli se, että mummu oli jo ehditty kyörätä nk. "puhtaalle" osastolle eli paikkaan, joka oli tarkoitettu pidettäväksi influenssavapaana vyöhykkeenä. (Mitenkä se nyt kyettäisi näinä influenssa-aikoina säästämään, kysyn vaan. Ja vastaan: ei mitenkään, kuten huomaamme. Ei siihen kyetä erikoissairaanhoidossakaan.)
@@@
 |
| Kuva on varastettu joltakin, joka sen on mulle lähettänyt. |
Kuljeskeleva muori on tietysti vähän kiusallinen potilas, kun kaikki vähän kammoksuu, että tarttuuko tauti mamman heiluessa villinä ja vapaana. Niinpä asia eteni siten, että ollessani tekemässä potilaalleni toimenpidettä varsin hankalassa vaiheessa, soi puhelimeni. Se on myös työpuhelin, joten oli vastattava. Puhelu tuli tk-vuodeosaston hoitajalta. Hän ei kysynyt sopiiko puhua, vaan meni konekiväärityylillä suoraan asiaan:
"Oletko rva X:n tytär? Äitisi lähtee tänään kotiin. Hän on niin sanonut, että aikoo lähteä."
Olin äimän käkenä ja tuon tyylisen lähestymisen sokaisema. Olen vallankin monta vuotta hoidellut vuodeosastoja eri sairaaloissa ja terveyskeskuksissa ja tiedän hyvin, minkälaisia oivalluksia liki ysikymppisillä voi olla. Osa on täysin oikeustoimikelpoisia päättämään lähtemisistään, mutta (suurempi?) osa on tivaamassa kotiinpääsyä täysin edesvastuuttomassa tilassa kuin 3-vuotias lapsi, joka sanoo:
"Ja nyt minä lähden kotiin!"
Heitteillejättöä se olisi. Ei ketään työikäistäkään ihmistä pukata kotiin holtittomassa tilassa, vaikka kuinka olisi influenssan tarttumavaaraa. Ainakin toistaiseksi vanhuksetkin luetaan ihmisiksi. Sekään ei ole kotiuttamisen syy, että holtittomalla potilaalla sattuu olemaan influenssa, jonka hoitajakunta ei halua tarttuvan (itseensäkään). Niinpä sanoin tärpäkälle hoitajalle (nuori naisääni):
"Hän oli palaamassa kotiinsa jo päivystyksestä. On ihan sekava. Mitenkään ei voi ajatella, että pärjäisi tuossa tilassa kotona!"
Hoitaja ilmoitti, että äiti kotiutuu joka tapauksessa, koska on "täysin omatoiminen". Vakuuttelin, että ihan varmasti on vähintäänkin omatoiminen ja sitäpaitsi erittäin vikkelä kintuistaan menemään vaikka maan ääriin missä tilassa vain. Mutta että minulla on toimenpidetilanne menossa, enkä voi puhua enempää. Tiedustelin osastonlääkärin nimeä, jotta voin puhua hänen kanssaan. Hoitaja napautti kärkkäällä äänensävyllä lääkärin nimen siihen malliin, että äläpä ämmä yritä, lääkärin nimellä ei tässä asiassa ole osaa eikä arpaa. Olen hyvä tunnistamaan tuon puhetyylin.
Toistin jatkavani nyt toimenpidettä, johon hän sanoi soittavansa sitten myöhemmin uudelleen.
@@@
 |
| Kaverilta varastettu kuva. |
Miten kävi?
Äiti ei tietenkään ollut kotiutuskunnossa, vaan jäi osastolle vielä useammaksi päiväksi. Kotiutuu näillä näkymin huomenna.
Miksi jäi osastolle? Siksi, että oli kykenemätön huolehtimaan itsestään sairauden heikentämänä, kun ei pysty siihen enää muutenkaan. On pikku hiljaa dementoitunut ja mennyt aina vain vaikeammaksi luonteeksi. Omasta mielestään on täysin skarppi. Mitään apua ei huoli, eikä usko mitään. Haluaa lähteä ulos kesäkengissä, josta varpaat tulevat ulos. Jemmaa homeisia leipäpusseja huoneen nurkkaan (viileään?), vaikka asuu kuumassa kerrostaloasunnossa. Kun sanon hänelle ruokapaikassa, että istutaan tähän, niin hän tiuskaisee: "Minkä takia!" Huumorilla koitan ottaa, mutta aina se ei ole helppoa, kun on niin perin uppiniskainen.
Kaikista omassa huushollissaan suorittamistaan säästötoimista en tohdi edes kertoa. On sota-ajan lapsi, jolla muistisairaus yhdistyy pakkomielteenomaiseen säästämiseen. Säästäminen on ylittänyt jo pari vuotta sitten kaiken järjellisyyden rajat. Se koskee niin veden laskemista kraanasta kuin vessan vetämistä tai suihkussa käyntiä.
Olisiko Pelle Pelottomalla antaa joku voimainkone, jolla voisi pyörittää itselleen vähän lisäpotkua?
@@@
Kiitos, kun sain kertoa teille tästä. Jos jollakulla on vaikea vanhus harteillaan, niin puhukoon nyt ja vaietkoon ikuisesti sitten, kun oma muisti alkaa pätkiä.
(Sanoin ja vannotin sata ketaa tyttärelle, että pistää rautoihin, jos en tottele tuossa vaiheessa. Pittä tehdä se etudensiirtovaltakirja vai mikä se on.)
(Tytär sanoi pelänneensä, että kuristan mummun päivystyksessä, kun oikein aukoi päätään. :D)
Voi tätä elämätä,
sanoo Helga
Ps. kiitos matkasisar avusta!
Ps.2. FB-tililleni on tullut vähän sekalaisia kaveripyyntöjä tai sitten en vain hiffaa niitä oikein. Joka tapauksessa kannattaa laittaa tähän blogiin myös vinkki anonyyminä ja siihen vaikka vain nimikirjaimensa tai jonkun vinkin nimeen, niin tiedän, että pyöritään samassa kinkeripiirissä.
 |
| Pakollinen itseottamani kesäkuva. |
