Kas,
tässä odotellaan hakukäskyä talonmiehen luurista. Mutta talonmiehen kone ei taida vielä edes liipottaa Itämeren yllä, joten tässä hotellihuoneessa on aikaa tuurata Porsasradion selostajia, jotka yllättäen estyivät Linnan juhlien selostustehtävästä. Olenhan kuin syntynyt Porsasradion selostajaksi, sillä Porsasradiossa ei kursailla, ei kuvia kumarrella, vaan asiat sanotaan niin kuin ne vaikuttaisivat ehkä olevan.
Ja kas kas,
siinähän menee vanha kurssikaveri kammottavassa luomuksessa, mikä ei ole mikään yllätys, sillä hän on aina ollut perso kaikelle sellaisella, mikä huomataan. Maksoi mitä maksoi.
Ja kukas se siinä paarustaa muu kuin kaverin pikkuveli. Vaimokin näyttää paisuneen Mersun mittoihin vuosien saatossa, mutta heillähän toki on aina ollut pöydässä sekä leipää että särvintä.
"Vilu mulle virttä virkkoi, virttä virkkoi. Saae saatteli runoja..." töristää soittokunta tunnelman keventämiseksi.
Kyllä pullukkanaista tosiaan pukee parhaiten nk. panssarivaunutyyli eli peltimäistä silkkiä pitkin hihoin ja turvallisesti peräpeilin peittävä jakku pidennetyllä helmalevikkeellä. Viisas valinta. Ja siihen tukevakorkoiset mönkijätyyppiset jalkineet, niin se on siinä.
Hyvän tähden, tuo rouva lie pursottanut spraypullosta kerma- tai partavaahtoa arkipukunsa rintamukselle juhlan kunniaksi.
Ja mummon vanha hartiahuivi on aina turvallinen valinta, kun naulakosta ei nyt muutakaan sattunut löytymään. Kampaajallakaan ei kannata sen kummemmin käydä mokomien kissanristiäisten takia, että ei kun luirutukkaisena vaan, niin saa kelvata.
Aika kuvottavia keinohymyjä tuossa viritellään ja ilme romahtaa heti kun rouva Haukiosta pääsee eroon. Toiset sen sijaan oikein jumiutuvat kiinni ensin herran, sitten rouvan käteen, että ei tässä nyt enää kiirettä pidetä, kun on kerran päästy pelipaikoille.
"Silikistä sametista niru-naru-kengät oli entisellä heililläni".
Ja nämä ylipirteät rouvat treenattuine käsivarsineen, oum-mai gaad! Että no hei hei ja maireat hymyt mennen tullen ja palatessa niin, että posket kramppaa. Ei kai nyt oikeasti ketään voi tuossa tilanteessa noin maireasti naurattaa! Ja miten tuollakin vanhalla kurppakaulalla on noin komea vaimo - täytyy olla salainen ase jossakin piilossa, viimeistään lompakossa.
Mitähän rouvilla on pienissä kirjekuorilaukuissaan? Olisipa mielenkiintoista ravistella niiden kaikkien sisällöt tuohon parketille. Omaani laitaisin kyllä pienen taskumatin, josta naukkailisin pylvään takana.
Mutta yksi on juhlista poissa, Sven Tuuvaa täällä ei näy... ja missä on isä-Mitro?
@@@
Lähetys Porsasradiosta päättyy tähän.
Hyvää itsenäisyyspäivää meille kaikille kuvaruudun tällä puolella!
t. Helga
1 kommentti:
Voi Helga, kiitos ikälisästa! Nauroin kuollakseni. Tiirasin samoja kuvia juuri, lasi kourassa täällä kotikatsomossa (pitäähän isänmaan itsenäisyyspäivää juhlia, eikö vain?). Tuttuja siellä ei kyllä ollut mutta kommenttisi olivat just mitä ajatuksia mielessäni liikkui kun kavalkaadia katselin. En tosin olisi osannut ajatuksiani sanoiksi pukea kuten sinä mutta viestisi upposi suoraan tajuntaan. Helga kommentoimaan itsenäisyyspäivän vastaaanottoa ensi vuonna!
Lähetä kommentti