Tervetuloa Mysi Lahtinen - tervemenoa jouluhössötykset!

Tämä ei ole Mysin resepti, vaan jostain lehdestä, en nyt kuolemaksenikaan
saa selkoa mistä sen bongasin. Mutta joulukakku se on.

Mikä ilouutinen Hesarissa tänään, vai oliko se jo eilen (kaamos sekoittaa pään)! Joakin positiivista näinä aikoina, jolloin media suoltaa toinen toistaan mustempaa infoa niin, että nuppi turpoaa.
Hyvä uutinen on se, että Mysi Lahtinen aloittaa taas ruokajuttujen teon Hesarin Kuukausiliitteeseen!

Sanoin talonmiehelle tuota uutista ihastellessani, jotta aatella: apaut 10 vuotta Mysi piti väliä ja palaa nyt hellan ääreen Suomenlinnan kodissaan jakaakseen hauskaa kynäilyään ja samalla resettejään meille surkeille kattilanpolttajille! Hämmästys oli suuri havaitessani, että meikäläisen "10 vuotta sitten" olikin jo 1999 eli kohta 20 vuotta taapäin on Mysi viimeksi Hesarin liitteeseen kirjoitellut. Niin se menee aika kattiloiden poristessa ja rokan kiehuessa hellalle.

@@@

Sinä ainut hereillä oleva lukijani saat tästä yhden kaikkein rakkaimmista Mysi Lahtinen-resepteistäni. Tämä on ollut em. aviisissa joskus 90-luvun puolinvälin tienoilla (?) ja kulunut kovassa käytössä. Herkullista! Tuo yläpuolella oleva, alleviivattu pätkä on vain todistuskappaleena siitä, jotta meikäläinen on reseptiä päntännyt ja tarkkaan tutkaillut. Kiitos Mysi tästä vieläkin!









@@@

Nythän on kiivain kokkausaika, piparkakut käryävät uunissa, lanttuja kannetaan kaupasta kotikylmiöihin, riisipusseja hamstraillaan ja mantelit tekevät kauppansa. Porkkanaloorat pyörivät emäntäin aivostoissa, torttutaikina liiskautuu sormiin ja taatelikakku tarttuu vuokaan. Vai olenko liian aikaisessa? Ehkä tässä vaiheessa onkin vasta luumukompotin aika?

Ja minä se en ota pulttia jouluvalmisteluista! Pysähdyttävää oli tänään "Efter Nio" (vai onko se före åtta...:D) ohjelmassa kuunnella Maarit Feldt-Rannan haastattelutuokiota, jossa hän kertoi joulunvietosta Lapissa miesystävänsä kanssa vuosi sitten. He istuskelivat nuotiolla, paistoivat makkaraa ja katselivat tähtiä, menivät joulusaunaan. Maarithan on sairastanut mahasyövän, joka on kertaalleen uusinut. Tätä tietoa hän ei nytkään pitänyt piilossa, vaan asiaa käsiteltiin avoimesti tuossa ohjelmassa. Oli pysähdyttävää kuulla hänen näkemystään siitä asiasta, joka meidän kaikkien oikeastaan pitäisi ymmärtää: että elää tässä ja nyt! Hän kertoi olleensa aiemmin niin kiireinen, ettei ehtinyt pysähtyä kuuntelemaan lähimmäisiään. Nyt hän pyrkii keskittymään hetkeen ja ihmiseen, joka on hänen kanssaan tuossa hetkessä. Kysynkin:

Pystymmekö näissä jouluhössötyksissämme pysähtymään hetkeen ja jakamaan hetken lähimmäisemme kanssa aidosti läsnäolemalla? Onko hössötysjoulu - käsi sydämellä - ihan oikeasti se, mitä joulu meille on ja minkä me läheisillemme haluamme antaa?
Tarkoitan: virheettömät piparit ja kaunis piparkakkutalo, styleet leivonnaiset, brassailevat ruokalajit, piiruntarkat joulutortut, puunattu ja puleerattu huusholli, pestyt seinäkaakelit ja vaihdetut verhot?
Vai pitäisikö sittenkin satsata materian sijasta ohikiitävään hetkeen, tunnelmaan ja läsnäolevaan ilmapiiriin?

@@@

Laitoin tuon kakkureseptin ihan siltä varalta, että jotakuta alkaa joutavat puheeni rassata, kun mielessä pyörivät jo tulevien pyhien tarjottavat. Kakkureseptistä saa apua pahimpaan jouluhössötystuskaan ja kaakusta voi jatkaa piparitaikinoihin, pullakransseihin, itse tehtyyn voitaikinaan, omin kätösin veivattuihin tryffeleihin ja sitä rataa loputtomiin.

Tässä rauhoittavaa takkatulen loimotusta mahdolliselle lukijalleni.

Joulun sanoman äärellä mietteliääksi käyneenä,

Helga