 |
| modelbygge i fokus.se |
Porsasradio joutuu muistamaan yhteistyötahojaan jouluntoivotuksin. Pakkaspäivä joutaa soosipuuhaan. Kas näin:
Joulukorttisoosi (Julkortsås)
Ainekset:
200 g kilokauppajoulukortteja (halpoja, ks. Korttiseloste Nro I alla)
20 kpl häävimpiä kortteja imperiumin vastaiskuna viime vuonna superior-luokan diivailukortin lähettäneille (Ks. Korttiseloste Nro II)
10 kpl hieman tyyriitä omantunnon rauhoituskortteja (esim. Kädettömien Armeijan joulutervehdys, Rammat Eläkeläiset ry, Tavara-aseman Hypotermikot ky tai vastaava, ks. korttiseloste Nro III)
1 kpl siisti tussikynä tmv.
100 g postimerkkejä (joilla posti päätyy kohdeosoitteeseen pääsiäiseksi, mikäli ei katoa tai kulje omatoimisesti pikajunalla Parkanoon)
1 kasa viime vuonna vastaanotettuja joulukortteja
1 sotkuinen osoitekirja
 |
| petterssonsblogg.se |
Korttiseloste:
- Nro I: kilokauppakortit rötköttävät marketissa sotkuisena kasana muovikukkien, kilokynttilöiden ja Pirkka-ulkotulien vieressä. Ne ovat huonolaatuista painotyötä jostain päin Aasiaa. Tavallisesti kuva-aiheena on poropelillä kohti savupiippua lentävä santakalossi tahi muu epäsuomalainen aihekokonaisuus. Hinta on edullinen: pullonpalautuskuitilla irtoaa koko roska. Kortit suunnataan tuttavapiirin ulkokehäläisille pakkosuoritteena (esim. kiitollisuudenvelka tai muu yhtä epäselvä motiivi). Mikäli vastaanottaja tuntuu tarvitsevan ekstrabonuksen, voidaan kortin sijasta toimittaa Fazerin tusinakonvehtirasia HalpisMarketin edullisesta tarjouksesta (pienin kokoluokka).
- Nro II: joko 2-osainen kirjekuorikortti (paremmille ihmisille) tahi soma minnaimmonen (1,20€/Unicef). Kyseeseen tulevat myös lankomiehen myymät Rotary-kortit tai naapurin Börjeltä ostetut Lions-kortit. Niistä saadaan hieman lisäkiiltoa omaan avattareen.
- Nro III: korttiluokka koostuu nk. WannaBeAHero-tyyppisistä itsepetoskorteista, esim. takavuosien pakolla vastaanotetut, jälkikäteen tilitettävät Ilman Käsiä- kortit. Ovelimmat lähettivät niitä lisähuomautuksella ”Kortit on maksettu”. Uskokoon ken haluaa. Näennäisellä hyväntekeväisyyskorttituella voi feikata pintavälittämistä, joka rapautuu siihen paikkaan kun kiinteistö-, makeis- tai autoverotusta ryhdytään kiristämään huono-osaisten ja vanhustenhoidon kustannusten kattamiseksi. Rajansa nyt sentään kaikella, eikä senttiäkään! Ostinhan sentään tukiyhdistyksen joulukortitkin! Korttiostoksella voi kiillottaa joulukilpeä omissa silmissään, jotta voi hoilata Hoosiannansa hyvällä omatunnolla.
 |
| tomtenallan. se |
Keitto-ohje:
Aloitetaan korttisoosin keitto viime vuoden kortinlähettäjiä tutkailemalla:
- "Elämämme Kuvina"- porukka laittaa joka vuosi kuvakoosteen menestyksistään. Siinä ollaan näyttävissä aurinkotuoleissa grande-luokan moottoriveneessä koko menevä ja trendikäs suku, paatissa kunnon Monarkki perälautaan pultattuna ja aurinkokatos rullalla. Tai huiskutellaan lomalentokoneesta. Tai hymyillään keskieurooppalaisessa laskettelurinteessä näyttävän trendisuvun voimin syöksylasit otsakkeilla. Piiloviesti on selvä: hyvin menee, mutta menköön! Porsasradion konkluusio: Korttiryhmä Nro I osoituksena siitä, että täällä sitä osataan ollaan vaatimattomia, jos muualla ei osatakaan.
- Mysteerikortti. Siinä lukee ”Kiitos, että sain tutustua Sinuun!” (Sinuun, isolla?). Imartelevaa! Kerrankin joku on ymmärtänyt nicheni oikein. Mutta voi onnetonta: nimi on niin epäselvä, etta saa tolkkua keneltä tämä viisaus on peräisin, eikä muistu edes mieleen (olen kiittämätön nilkki). Porsasryhmän tuomio: Korttiryhmä Nro 0. Ei lähetystä koordinaattien puuttuessa.
- Maafiksoitunut. Kortin lähettäjä ostaa korttinsa aina tietystä Euroopan maasta, jota sairaalloisella intohimolla kritiikittömästi ihailee. Ihailu makaa sillä betoniperustalla, että ainut tuntemansa ulkomaalainen henkilö on tuon maan kansalainen ja hän on hyvä, joten maa on hyvä. Riittää perusteeksi, eikö totta? Porsasradion tuomio: Kilokauppakortti vastineeksi lapsellisesta splittaamisesta.
- Sarkastisen inhorealistihuumorin mestarit! Heille voi lähettää vaikka vanhan parkkikortin, sillä joka tapauksessa he nauraa hekottavat silmät virneessä mukaville yhteisille muistoille! Korttiluokka Nro II.
- Kaukainen sukulainen, jonka kanssa nuoruusvuosina hieman otettiin löysiä ja vähän muutakin, etten sanois. Korttiryhmä I, mutta hyvillä mielin.
- Salainen miespuolinen kirjeenvaihtoystäväni, ex-työkaveri. Lahjakas pöytälaatikkokirjailija, jonka kanssa olemme vuosien saatossa postitelleet toisillemme pienoisteoksia (lue: pitkiä kirjeitä) kustantamon sijasta. Suomen historian kannalta mielenkiintoinen sukutausta, jota mielellään kirjoituksillaan kuvaa. Olen kannustanut lähettämään tekstejään minua potentimmille kustantajille :) Meitä yhdistävät: intohimo kielelliseen ilmaisuun, outo huumori ja omituiset elämänvalinnat. Korttiluokka II, vilpittömästi.
- DINC-pariskunta (http://www.urbandictionary.com), jolla on tiukka kulissi, pröystäilevät puitteet ja henkeäsalpaavan komeat joulukortit. Samaan aikaan toisaalla Hevosmiesten Tietotoimisto tietää kertoa, ettei aina mene niin hyvin, kuin annetaan ymmärtää. Joulun kunniaksi Porsasradio röhkäisee kysymyksen: Miksi jotkut ihmiset valehtelevat tilanteistaan ja pimittävät epäonnistumisiaan, kun olis ystäviä, jotka voisi lievästä vahingonilosta selvittyään tukea vaikka kuuntelemalla ja tsemppaamalla? Korttiluokka I, selitys kuten kohdassa "Elämämme Kuvina".
Näin etenee Porsasradion joulukorttisoosin keitto lähetysajan tullessa täyteen.
Iloitkaamme ja riemuitkaamme ihan kaikesta ja toivokaamme Ruben Stillerin mahdollisimman pikaista paluuta takaisin Pressiklubin juontajaksi!
t. Helga
 |
| worldpress. com |
8 kommenttia:
Tuo viimeinen kortti on ihana. Minä taidan jättää joulun väliin. Mies on sairaalassa, lupaathan pitää hänestä hyvää huolta?
Hyvä tuo efter nio-ohjelma. Siinä on aina hyvä tunnelma. Mahtava loppuhuipennus itsenäisyyspäivän aaton ohjelmassa: Club For Five lauloi Finlandian. Jäi soimaaan mieleen.
Tuosta joulukorttisoosista aion joka vuosi luistaa, mutta niimpä vaan on huomenna lähdettävä korttiostoksille. Suunnittelen, että ostain kaikki kortit samanlaisia, eipähän tarvitse arvottaa saajia kuvien mukaan. Ja toivotan joulua ja uuttavuotta ilman krumeluureja.. Tekis kyllä mieli muistuttaa, että joulua vietetään sydämellä, ei lompakolla!
Toki ulkomaiset ystävät on ajoissa muistettu.
Olen kai tullut vanhaksi, kun en tarvitse jouluhössötystä. Lapsuusvuosien jouluhysterian kokeneena arvostan joulurauhaa omassa rauhassa. En halua omille lapsille samaa kuin itsellä oli, oli pakko mennä appivanhemmille joulupäiväksi. Siellä oli koko suku, ei siis joulurauhasta tietoakaan.. Aivan ihanaa odottaa: aattokirkon jälkeen ruokailu, sitten sauna.. Joulupäivä kirjan kanssa..
Yksi oma joulutraditio minulla on, jouluyönä syön kinkkua sinapilla. Tosin se on ollut viime vuosina vain traditio - kai yritän pitää muistoista kiinni...
Ilman muuta, Risa! Kaikista pidetään hyvää huolta sairaalassa, voit olla varma! Vietän siellä koko huomisen päivän aina iltamyöhään saakka, koska on iltatöitä päivätyön päälle.
Anonyymin kanssa liputan samalle ajatukselle eli jouluhössötyksen sivuttamiselle. Joulurauha ja kinnua sinapilla, jonka siippa joka joulu haluaa ilman hössötystä tehdä itse, sinapinystävä kun on henkeen ja vereen. Mutta kaupan sinappi käy yhtä hyvin, jos sinapintekijä luopuisikin ajatuksesta.
Joulupäivä kirjan kanssa, loistoidea! Sikaloiden Susanna Alakosken (menihän nimi oikein?) kirja on Hesarin Kirjaston kuukauden kirjana, Vaikuttaa kiinnostavalta, mutta tuo murheellisia kotimuistoja alkoholistin lapsen mieleen. Voi siis olla, ettei ole joulunpyhieni lukusuosikki. Mutta monta muuta mielenkiintoista kirjaa Hesarin Kirjastossa oli, mm. tuo Intiasta kertova kirja, jota en löytänyt paikallisesta kirjastosta. Niemisen tmv kirjoittama. Ilkka Malmbergin hehtaarin jutut varmaan myös olisi luettava vielä kertaalleen, vaikka osina onkin tullut luetuksi vuosien saatossa. Ja Tuomiojan päiväkirjat. Että näillä voisi aloittaa. :D
t. Helga
....siis kinkkua piti kirjoittaa. t. sama
Hahaa :D :D!!
Kyllä olet taas ihanasti päivän tasalla! Itselleni iski joulupaniikki tänään, kun Fonecta (hävytön, miksei ota selvää) ei tiedä yhden kovin rakkaan nuoren neidon aivan uutta postiosoitetta! Siitä sitten isoäidiltään sitä kyselemään, jolla ei tähän mennessäkään vielä ole siitä ollut tietoa. Mitäs nyt. Noh, onneksi ei muita stressin aiheita tämän joulun osalta ole näkynyt tässä tuvassa.
Kaikki 5 pientä lanttua on liiskattu lyttyyn ja lootiinsa laitettuna kylminä lepäilevät nyt pakastimen uumenissa. Kinkkukauppoihin ei nyt vielä ole asiaa ollenkaan, eikä kalatiskille, joten tässä vaan lonkkaa vedetään. Leipuroinnit jätän kokonaan väliin, kun itse en niitä syö ja ainut "pienokaiseni" laihduttaa. Syytä onkin. Siispä suklaatakin syökööt jossain jos tahtoo. Pari pientä ikiajat suvussa ollutta reseptiä on pakko muuttaa ruuaksi sitten joskus, kun niiden aika on. Luumuhyydyke on yksi, jota ilman ehkä voisi olla, mutta ei se ole ainakaan aikaisempina jouluna onnistunut.
Mutta lahjapulmaa ei ole (hankittu on). Aattona päivällä kaikkein tärkein, rakkaimpani haudalla käynti, hartaushetki kirkossa. Toki muidenkin läheisten haudoille sytytettävät kynttilät ovat ohjelmassa, unohtamatta eläinten hautausmaalla käyntiä.
Ja sitten SYÖMÄÄN! Ja sitten on tapojeni mukaan pakko kellahtaa soffalle vatsansa viereen luultavimmin kirja nenän edessä, joka paikassa kynttilöitä, kukkia, taustamusaa. Muistojen kelaamista.
"Pienokainen" onkin jo häipynyt sitten omiin joukkoihinsa, joten rauha on maassa ja ihmisillä hyvä tahto.
Ei siis minkäänlaista häslinkiä, paitsi jos ei vaikka katto romahda tai verhot syty palamaan. Tai naapurit rupee pieksämään toisiaan.
Tuo alussa mainitsemani postiosoitteen puuttuminen on tietysti vakava ongelma, mutta ehkä sekin voidaan selvittää, kun kauheesti yritän.
Siispä rauhaisaa joulun odotusta ja joulun jälkeistäkin elämää, talvipäivän seisahduskin on jo ennen joulua, että kyllä kai elämä kuitenkin voittaa.
Monni
Oikein hyvää joulunalusaikka myös Monnille litistettyine lanttuineen :D
Kiitos hienosta tkestistä ja siitä tunnelmasta, jonka sain aivan pienenä tuulahduksena rivien välistä omalla tavallani oivaltaa. 'Omalla tavallani' tarkoittaa, etten voi tietää, onko tulkinta / fiilis oikea, mutta yritin asettautua empaattisesti tilanteeseesi. Nimittäin tulin ajatelleeksi niitä ihmisiä, joilla lapsi/lapset (tai ei lapsia) piipahtavat aattona syömässä ja lähtevät omiin nurkkiinsa ja leskeksi jäänyt ihminen asettautuu kirjan kanssa sohvalle, tv:stä tulee jouluohjelmaa ja kynttilä palaa takan päällä. Jouluja on monenlaisia! Ja yksinäinenkin joulu voi olla juhla.
Aattelen myös niitä jouluja monissa kodeissa ja jossain vaiheessa ydinperheessänikin, ettei joulurauha ja kuusen pienet kynttiläiset valaisekaan sulosti. Ja siitä pääsen ajatukseen, kuinka ahdistavan pakkomielteinenkin joulu voi olla niille ihmisille, joilla se ei syystä tai toisesta mene, kuten Carl Larssonin postikorteissa. On perheitä, joissa äidit on yksiä prkeleitä, isät juovuksissa, vanhemmat tappelevat, ukki on narkkari ja isoveli kriminaali. On perheitä, joissa jouluaaton viimeinen vieras on poliisi.
Että millä ihmeen perustuslaillisella oikeudella kaiken maailman joulupaineistajat ja jouluhymistelijät pumppaa ilmapiirin täyteen joulukaasua, jossa koko joukko varpahillaan harhailee ahdistuksen puristus rinnassaan.
Mutta ei me Monnin kanssa. :D
Me otamme lanttulooran (minä kaupan tekemän), laitamma sen uunin lämpöön, silpaisemme vähän kinkkua lautaselle ja reunaan itse tehtyä (isännän pakkomielle) sinappia ja katsomme kynttilän kaunista valoa. Ja luulenpa, että toinen lukijoistanikin liittyy tähän rauhoittuneeseen ja asettuneeseen seesteisyyteen, jota sitäkin voi hyvillä mielin ja vapautuneesti jouluksi kutsua. Vaikkei se tälläisessä ilmiasussa asetukaan joulun nimikkeellä kaikkien mieleen.
Virtuaalisinappipurkki täältä Monnin joulupöytään!
t. Helga
Nyt on ihan pakko vähän moittia Helgaa. Laittelet valtavia määriä kortteja ja nakkaat ne ihan tuosta vaan Posti-Kustin kaposille harteille. Kyllä niin paha mieli tuli, kun ihan lehdestä luin jotta 30 miljoonaa joulukorttia on Kustin urakkana. 30 miljoonaa!!! Aikaa hädin tuskin viikko! Ja varmaan on etelässä vielä lehtiäkin haravoitavana ja pohjoisessa lunta! Niin että jos on ihan pakko lähettää kortteja niin laitapa ensi vuonna yksi kortti vaikka joka maanantai postilootaan, niin sillä lailla varmasti ehtivät perille ennen joulua. Ja Kustillakin on helpompaa.
Toivoo Kolmas lukija
Kolmas Lukija, tuo on kyllä loistava idea! Kerran viikossa joulukortti pitkin vuotta ja siinäpä ne 52 korttia tulee postiettua, eikä tarvi joulun alla kortteja laskea! Sitäpaitten niitähän saa ihan pilkkahintaan joulun jälkeen, jos kohta eivät tyyriitä ole ennen jouluakaan kilokauppatavaraläjästä ostettuna!
Jouluruokaakaan ei tule liikaa mätetyksi, kun vetelee tammikuun lanttulooraa, helmikuussa pistellään porkkanaa, maaliskuussa on ohjelmassa pottuloota, huhtikuussa rosolli ja sitä rataa mennään kohti kinkkua kesäkuulle, konvehdit heinäkuussa ja lopetellaan mämmillä enne vuodenvaihdetta, jos ruokalajit loppuu kesken. Ei tule jouluhössötystä!
Tästä tulee mieleen eräs huvittava tapaus, josta tuli perheessämme oikein vakiolausahdus, Vedän sen seuraavaan päivitykseen.
t. Helga
Lähetä kommentti