Helgan keittiöstä: päivän ruokalajeja ja äklötyksiä

Kumkvatti

Ihan mysteeri on tämä kumkvatti? Ken sen käyttötavat tietää, astukoon esiin ja ilmaiskoon sen nyt tai vaietkoon sitten iäksi. Meinaan, noita on lootallinen. Maksoivat 1 €, että hinnalla ei oltu pilattu. Luulin niitä jonniinlaiseksi marjaksi tai luumuksi, joka syödään pestynä ja kuorineen. Kattia kanssa! Nämä on miniatyyriappelsiineja.

Joten ei kun paketin takaosaa tutkailemaan. Siihen oli räpelletty jonkinlaista käyttöohjetta. Ks. kuva:

Puro Gusto - gusto gusto, mutta millä tavalla? Korviinko nuo tungetaan vaiko sieraimiin?
Ei niitä oikein ainakaan paljaaltaan voinut syödäkään.

Entä mitä ovat nuo ohjeet? Yksi ottaa kädelleen, nyppääkö kannan pois? Leikkaa siitä siivuja, vaan minne laittaa siivut hän? 

Entäpä toinen litania, joka ykkösellä numeroituna alkaa sekin? Siinä ne on jo lautasella, sitten tulee kulhollinen jotakin ja siivutetut kumkvatit pääsevät jollekin leipälautaselle norkoilemaan.

Tahtoo sanoa: lisäneuvoja ja ohjeita vastaanotetaan aiheesta Kumkvatti.

(Muutoin ne hamnautuu roskikseen.)

@@@

Ruokablogini jatkuu.

Maistuisiko maittava energiapläjäys Stockmann-nimisestä, huonolla hapella olevasta  sekatavarakaupasta ostettuja kompiaisia (combien? = oululainen kantasana makeiselle, josta muodostuis sana kompiainen?

Nämä Stockmannin kompiaiset oli ainakin hienossa rasiassa. Ei käy kieltäminen. Siihen se sitten jäikin. Ensi kertaa piti konvehti laskea suusta roskikseen. Syy: ei maistunut kuin halvalta neekerinpusumössöltä. Neekerinpusu hakkaa kompiaisen mennen tullen.

...ja älkää luulkokaan minun ostaneen tuon taustarekvisiittana olevan Marimekko-nimisen myyntiketjun leikkuulaudan.
Sain sen eräältä tyylilyyliltä joululahjaksi. Heillä ei mikään ole standardia tai Halpiskaupan bulkkia.
.... josta mieleen, että...

@@@

Kävin päivänä muutamana eräässä norjalaisomisteisessa vaatekaupassa, jossa oli ale, tietenkin. Ovesta saapuessani katsahti myyjä minua ja sanoi: "Nyt on niin määrätietoinen katse, että täytyy olla jotakin tiettyä nyt kiikarissa!"

Aivan oikein tyttöseni, tarkoitus oli hommata hippakamppeet loppuviikon bileisiin. Inhoan hippakamppeita ja toin sen heti esille. Mutta ei sinne ratsastusvaatteissakaan ole kohteliasta mennä.

Ja niin me rivakat naiset aloitettiin vaatetankojen perkuu. Huutelin kopista lisämääreitä ja tyttö toi nappiosuma-vaatteita sovitettavakseni sellaista kyytiä, että oksat pois ja pala latvaa!

Ja 10 min, niin oli juhlakamppeet kassissa. Hinta: 40€, neljäkymmentä euroa! Kiitin tyttöä loistavasta myyntityöstä ja itsekseni päätin, että...

... mä en ikuna, kuuna, kullanvalkeana, koskaan enää sorru hakemaan juhlatamineitani mistään Marimekon, Vuokon, Döltsekäppänän tahi kalvinkalinin putiikeista, njet! Kuka hullu maksaa joka tapauksessa korkeintaan jonkun hassun käyttökerran vaatteista ittensä kipeeksi? Ja alkaa sitten anella, että joku ostais ne pois jossain nettikirppiksellä, että saisi käytetyistä räsyistään edes jonkun killingin. Höh höh. Hölömön hommaa. 

Entä kuka toisten ihmisten vaateparsia bileissä laskee? Ehkä jotkut naiset typerimmästä päästä, mutta sen kun rauhassa laskevat mun puolestani. Tyhjyys on täytettävä jollakin.

Olen oppinut ruotsalaisista naistenlehdistä HenkkaMaukka-juhlavaateratkaisuja, kun pääsääntöisesti hyvinkin korkeavirkaiset tai korkeassa asemassa olevat ihmiset Ruotsissa pukeutuvat Lindexiin ja halpismerkkeihin. Miksi me suomalaiset satsataan niin hitosti omiin tuotemerkkeihimme ja ollaan niille uskollisia, vaikka ne poraa lompakkoihimme ison reiän?

Tämmöisiä mietin kauppareissulla. 

Anteeksi marimekot, vuokot ja mitä niitä onkaan. En edes tiedä.

Kotimaista pitää suosia, mutta suhteen pitää olla demokraattinen: kotimaisen tuottajankin pitää suosia suomalaisen ostajan lompakkoa. Kahden kauppa.

@@@

Ottakaapas hyvät ihmiset ja tekaiskaapa raitaa! Esim. kurkkuraitaa. 

Raita on intialainen jugurttipohjainen lisuke esim. kanalle (hyvää!). Valmistusmenetelmä sisältää useita vaiheita, joissa huono käsihygienia voi muuttaa raitan mahatautipesäksi, jos sitä nauttii Intiassa. Mutta meillä Suomessa köökihenkilökunnalla on kaikenmaailman hygieniapassit ja ne osaa kyllä sen asian kanssa olla tarkkana, ettei mene työpaikan maine ja työpaikka sitä mukaa. Jos ohje on täällä jo ollut, niin suokaapahan anteheksi, sil vu plee. Tuo nousee mulla aina vaan uudelleen atrian lisukkeeksi ja nyt on taas se vaihe.

Kuva ja ohje tässä:

Kurkkuraitaa

Kurkkuraita

1 kurkku

apaut 3 dl maustamatonta jugurttia

1 tl suolaa

(laitoin 1/3 limen mehun)

tuoretta minttua n 3 tl (vai rkl?), minä korvaan tämän kuivatulla mintulla, n 3-5 tl sen mukaan miltä tuntuu (huom: alkaa kunnolla maistua vasta hetki tekeennyttyään)

Valmistus:

1. pese kurkku, kuori höylällä vihreä kuori pois. Halkaise, raaputa ydinosa (siemenjono) pois.

2. raasta kurkku hienoksi raasteeksi, lisää 1 tl suolaa "itkettämiseksi", anna muhia suolan kanssa esim. 5 min > laita mössö kahvin suodattimeen tippumaan (suodatinpussiin tietysti)

3. laitan jugurtinkin heti alkuun suodatinpussiin ja tippumaan, että liika neste irtoaa.

4. puristele suodatinpussia, jossa on kurkku > tyhjennä jugurtti suodatinpussistaan kulhoon, johon sekoitat mintun ja lopuksi kurkkuraasteen ja limen. Sekoita > jääkaappiin n. 15-20 min ja siinä on herkkua!

Se paranee seuraavaan päivään, joten kannattaa säästää ylijäävä. Sitä voi syödä ainakin 2-3 pv.

Enjoy!

@@@

Lopuksi:

olen palailemassa ratsastusareenoille ostettuani  turvajalustimet, joista kuminauha irtoaa, jos jalka jää siihen roikkumaan. He-lei! Suklaanruskeaa ruunaa olen toistaiseksi vasta käynyt taluttelemassa. Huomenna leikkaan sen otsatukan siistimmäksi ;D ja ratsastan sillä taas kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saa nähdä, kuinka onnistuu.

Niinpä se alkaa työviikkokin häämöttää itse kullakin, jotka sorvilleen joutuu palaamaan, joten

Hyvää Työviikkoa Kaikille! Ja ne joilla ei ole töitä enää/vielä/toistaiseksi, niin nauttikaa elostanne ja vapaudestanne!

t. Helga