 |
| Myöhäisherännäinen |
Tälläisellä staattisella hetkellä tulee huomioineeksi miniatyyrinäkymiä pysähtyneistä kuvakulmista kuten sohvalta, pytyltä ja keittiöjakkaralta. Kas: pienessä mittakaavassa pyöriessä voi aina
laajentua sisäänpäin.
(Takuulla joltakulta filosofilta varastettu ajatus idea, jonka olen imuroinut pääni sisään.)
Amaryllis saapui huusholliin jouluksi kaukaisen sukulaisen lähetyksenä. Se pukkasi heti komean kukan lyhyeen varteen, mutta alkoi sitten puskea pitkää suikulaa kohti kattorakenteita, kunnes älysi perimmäisen tehtävänsä ja räpsäytti kukat. Isännän piti metsästä hakea sille kainalokeppi, jottei romahda ennen kukoistustaan, kuten meille monille on käynyt. :D
Amaryllis oli herttainen: laati meikäläiselle kaunista katseltavaa näiksi sohvaperunasosepäiviksi.
@@@
 |
| Isännän ostamia piristeitä. |
Paras tämänhetkinen maisemani avautuu pesuhuoneen pöntöltä, johon näkyy yläikkunasta huurteisia männynlatvoja. Siinä kun istuskelee ja pohtii elämäänsä, voi päästä korkeisiin mietelmiin, kuten:
- Olinkohan äitinä liian tiukka kaikenlaisen morsius- ja vihkiäishömpän vastustaja, kun tytär on aina jämäkästi ilmoittanut, ettei koskaan mene naimisiin.
(Perhe ja ukko sillä on kyllä, Gott Sei Dank!)(Ei mullakaan nuorena naisena ollut mitään intoa mennä naimisiin. Idea tuli muualta. Vedin roolini muiden ihmisten takia.)
Kantani häähypestä on vuosienkin jälkeen säilynyt vaikka moni muu käsitys on kyllä muuttunut. "Päivä morsiamena"- kermakakku-sukkanauhahömpötyksiä ja morsiuskimpun heittoja vanhoillepiioille isoilla kustannuksilla ei kerta kaikkiaan tunnut järkevältä. Olen osallistunut muutamiin niin ällöttävän narsistisiin ja megalomaanisiin hääjuhliin, että vieläkin kuvottaa. Suuri rakkaus on eleetön! (Muka tämäkin meikäläisen keksimä ajatus.)
Toinen pönttöajatus:
- Lapsuus oli varmaan kumminkin ainakin jonkun pätkän aikaa onnellinen, kun yritän kriittisyydestä huolimatta useimmiten kumminkin nähdä valoa tunnelin päässä, vaikka eteen tulis mitä (ja on tullutkin).
Kiitos lapsuudesta äitimuori. Joka nyt kyllä ottaa koko rahan edestä hyvät vuodet takaisin. Nimimerkillä Lusifeerus.
@@@
 |
| Pesuhuoneen yläikkunamaisema. Lähetän Ateneumin valokuvauskilpailuun ;) |
Mikä mielihyvä on pyyhkiä työkalenterista lyijykynämerkintä kerrallaan vapaaksi, pois, pois, hus hus muiden hoidettavaksi! Mikä vapautumisen tunne, kun tiedän asioiden olevan hoidossa.
Sairausloma ei ole pelkästään fyysisen tilan hoitoa, vaan yksi keskeinen elementti saada olla rauhassa, levossa ja mielellään vailla huolia. Se toki ei ole itsestäänselvää. Aattelin päivänä muutamana, että jos nyt olisin siinä kirotun byrokraattisessa hirttosilmukassa eli ammatinharjoittajana, niin eipä paljon naurattaisi. Tsemppiä kaikille saikulla oleville yrittäjille ja ihmisille, joilla ei ole vakivirkasuhteen tuomaa ansiotakuuta.
Kiitokset myös vakuutusyhtiölle, joka ainakin tähän asti on hyvin hoitanut osuutensa. Saa nähdä, kuinka leikkauskulunkien kanssa käy, koska vakuutusyhtiö antoi maksusitoumuksen tiettyyn toimenpiteeseen, mutta leikkaushetkellä ilmeni, että akuutisti tehtävää korjausta on enemmänkin. Nyt jännittää, kuinka vakuutusyhtiö siihen suhtautuu. Let´s see.
@@@
 |
| Keittiön pöytäliina. Päätin tukea kotimaista yritystä. Isännän mielestä tämä oli keväisen piristävä. Hyvä! |
Löysin pienen maalaiskylän marketin alennuskorista hienoa sanankäyttöä sisältävän kirjan, nimeltä Shefarad. Se maksi 3,99€ ja sisältää korkeatasoista sanankäyttöä. Kuinkahan monta kappaletta tätä kirjaa oli markettiin aikanaan päätynyt ja ketkä olivat ne ostaneet? Olisi mielenkiintoista tietää :D
Antonio Munoz Melina (s.1956) on espanjalainen journalisti, joka kirjoitti tämän kirjan v. 2001 ja sitä pidetään hänen pääteoksenaan. Se sisältää pitkiä kuvailuja ja sananjuoksutuksia ja sopii ihmisille, jotka pitävät viipyilevistä tarinoista. Siinä ei ole juurikaan suoria dialogeja, ei ainakaan kirjan alkuosan kappaleissa. Kirja koostuu 17 erillisestä tarinasta, jossa joku ihminen kertoo tilanteestaan.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Antonio_Muñoz_Molina
@@@
Lopuksi vinkki bambupuikoilla kutojille (ihan kuin itse eivät älyäisi mitään...):
Jos puikot alkavat tuntua nihkeiltä käsissäsi ja lanka tuntuu juoksevan huonosti puikolla, niin laita käsiisi käsirasvaa. Jo alkavat puikot pelittää!
Tuoreeks´terveeks´
Helga
Ps. Maarikka, aukesiko linkki? Jollei, niin voin laittaa jutun pdf:nä. Sovitaan käytännön postituksesta erikseen.
5 kommenttia:
Pikaista paranemista!
Amaryllikset ovat hienoja kukkia, ja voi niitä kukittaa muulloinkin kuin jouluna :)
Tarkistan linkin töissä, kuudetta vuotta vanha kotikone nikottelee pahasti.
Tuosta häähypetyksestä olen samaa mieltä. Jo parikymppisenä unemoin häistä, joissa mennään maistraatissa naimisiin kahden todistan läsnäollessa ja sen jälkeen syödään hyvi.. En koskaan, koskaan sietänyt ajatellakaan tilannetta, jossa olisin kermakakkupuvussa koko kansan keskipisteenä kirkossa. YÖk.
Niinpä menin sitten naimisiin maistraatissa. Tilaisuutta todistivat lapsipuoleni, sekä tytärpuolen poikaystävä ja paras ystävättäreni (jotka toimivat todistajina). - Sattumalta hääpäivä oli myös tämän ystävättäreni hääpäivä, joka oli mennyt pari vuotta aiemmin maistraatissa naimisiin YHDEN todistajan (minun) läsnäollessa, toinen todistaja löytyi viran puolesta. - Ja häiden jälkeen syötiin hyvin kaupungin parhaassa paikassa. Fiksu tarjoilija kaatoi shampanjaa myös teini-ikäisten lapsien laseihin sen 3 cm, jotta voimme kaikki kilistellä. Toivottavasti rikos on vanhentunut.
Häämatkalta (kylpyläviikonloppu, hyvä Naantali!) soitimme sitten perheillemme ja kerroimme uutiset. Sisko ei puhunut mulle sen jälkeen kolmeen kuukauteen.
Paranemisia. Itse olin lyhyellä sairaslomalla männä loppusyksynä. Kotonaolo ahdisti kovasti ja oli mentävä vähän ennen aikojaan töihin, sillä kas, siisti sisätyö ei hirveästi kehoa rasittanut. Sinunkaltaisesi energiapakkaus osaa varmaan nauttia myös pakkolevosta.
Terv. Maarikka
Joku anonyymi oli laittanut ihan hyvän viestin ravintolisistä, mutten ole varma, oliko halunnut sen julkistaa vaiko eikö, kun jostain syystä siitä puuttui valikko, josta voin päättää, julkaistaanko*. Jonkunlaisena liian monimutkaisesti asioita päättelevänä ihmisenä tulkitsen, että valokon puttumisen oli jotenkin kirjoittaja aikaansaanut itse. Mutta jos näin ei ole, niin julkaisen sen, mikäli asianomainen vinkaisee, että "go, Helga, go!"
*Koska tänne tuli spämmiä jostain potenssilääkesivustoilta ulkomailta (ja tulee vieläkin) niin ruuvasin blogin asetuksista ennakkosensuurin päälle. Tsekkaan siis etukäteen tekstit, ennen kuin julkaisen. Mutta lupaan käsi sydämellä: mitään asiallista en sensuroi, vaikka tulisi tulta ja tulikiveä meikäläisen niskaan. Vihapuheita ja rivouksia en sulata blogin täysvaltaisena hallitsijana. Mutta kumpikaan lukijoistani ei sellaiseen sortuisikaan :)
t. H
Noita pysähtyneitä kuvakulmia jäi minunkin mieleeni kipsijalkaisena istuessani. Yksi oli ikkunasta näkyvä pihatien mutka, joka sorapintaisena oli suoraan sanoen kaunis. Toinen keittiön ruokapöydän äärestä näkyvä työpöydän ja liedentaustan tahrainen kaakeliseinä! Maltti ja järki antoi tajun olla huomauttamatta! Ei se silmiinpistävä muille ollut.
Tuosta häähypetyksestä olen tismalleen samaa mieltä. Omista häistäni viime vuosituhannella muistan vain papin kuraiset kengät! Toki kuuntelin puheen, mutta sanaakaan ei jäänyt mieleen! Mies kyllä sanoo muistavansa, muttei kerro. Itse koen vain olleeni jossain kuoressa. Suurin rakkaus on eleetön! Mikä oivallus!
Voi miten mukavaa, että saat/ osaat ottaa levon kannalta. Hyvä ettet anna puhelinkosultaatiota sängystä! Ehkäpä tämä pysähdys on tarpeen. Kaikella kun tapaa olla tarkoituksensa. Ja joskus tämäkin on muisto vain!
Nauti nyt vapaasta ja anna muiden polkaista Sote alkuun!
Kiitos kommenteista!
Totta on, että tälläinen pysähtymisen hetki on ollut paikallaan ja tekee hyvää, vaikka fyysisesti onkin nyt rämä. Kun ei pääse liikkumaan kuin könkkäsemällä, niin ei pääse säntäilemään paikasta toiseen :)
Maarikka, ymmärrän sinua, joka menit sairauslomalta töihin, kun katsoit kykeneväsi. Näinhän se juur on, että sairauslomaa ei tartte pitää kokonaan, jos kokee olevansa kunnossa. Pirustako se lääkäri kaikki työt tietää, että miten niistä selviää! Toki on tilanteita, joissa sairauden ittensä takia sairausloman pituus on standardin tyyppinen, ehkä pienin variaatioin. Vaikkapa sydäninfarkti, ohitusleikkaus tai ihan tämä minunkin ortopedian alan leikkaus on sellainen, jossa käytännön kautta tiedetään noin suurin piirtein, kuinka kauan kudoksilla menee aikaa käsittelystä toipumiseen.
Ja Sote-soppaa vaan porisemaan tällä välin ;D mun puolestani.
t. H
Lähetä kommentti