Eläintarhaa, kadonneita alushousuja ja varastettuja rukkasia

Kuva netistä, en muista mistä, mutta tässä en siis ole minä. Vielä.

No, koska hevosaihe on siirretty muualle, niin tyydyn vain kertomaan kävelyttäneeni sitä tänään puolisentoista tuntia sorateitä ja metsäpolkuja yhdessä lajitoverinsa ja toisen homo sapiensin kanssa. Sitä ennen ehdin ratsastaa puolisen tuntia ja siinä oli nyt virtaa, kun pakkaset on tulleet. Kelit kun vaihtuu, niin hevoset muuttaa moodiaan.

Koira sen sijaan pysyy kuosissaan. Nythän on niin, että talon toinen ulkoiluttaja loistaa poissaolollaan (onneksi vain lyhyen aikaa), niin vipinää on kintussa, että kaikki eläimensä (2) ehtii lenkkeilyttää. Koiran kanssa lähden huomenna pimeään metsään viikonlopuksi. Metsässä viipyillessä pysyy järjissään, siinä määrin kuin se nyt ylipäätään on mahdollista.

@@@

Pret-a-porter- ystäväni näyttää haaveilevan käsilaukusta. Voi sitä, se on oikea la femme! Kattelin noita käsväskyjä ja totta vie: pekoninpaistajien ja kalapuikkojen pubimaassa Englannissa värkätään käsilaukkuja (vai Kiinastako tulevat?), jotka maksaa pitkälti kolmattatuhatta euroa. 

Kuva: Mulberryn omalta sivustolta (hinta yli 2000 €)

Kuka herraparatkoon maksaa käsilaukusta saman verran kuin perusharrastukseen sovetuvasta hevosesta?! Tuolla hinnalla saisi kaksi hyvää kajakkia tai maksaisi golfkentän pelioikeuden tavallisella normi-ihmisten kentällä viideksi vuodeksi. Kuka sanoo, että golfinpeluu on eliittilaji?! Kyllä tämmöiset viimeisen päälle viritetyt käsilaukut on pääsylippu eliittiin. 

(Pret-a-porter on ihana ihminen, laukkunsa sisällön painoinen kultaa, mutta hänellä on varaa ja hän rakastaa kauniita esineitä ja vaatteita. Emminä sillä. Ihmettelen vaan joutessani.)

Mulla on joltain autoradion kuuntelusessiolta tallessa lappu, johon olen raapustanut ylös radiosta kuullun kommentin koruista. Korut on maailmanhistorian ajan kuulemma palvelleet ihmisen tiettyjä tarpeita. Joku tutkija (en muista enää kuka) sanoi näin:

       

     "Korut alleviivaavat arvovaltaa, varakkuutta tai tyylitajua. Koru voi myös tehdä jonkun asian näkyväksi, esim. vihkisormus tai risti."

@@@

Joo, kukin antaa kaikkien taaplaajien kukkia vaan. Ja jokainen tulee tyylillään uskolliseksi.

@@@

Mutta blogini idean mukaisesti hypähdän alushousuihin. Nähkääs, aprikoin tänään itsekseni onko todella niin, että maailmassa on ihmisiä, jonka alushousut ovat tyyten kadonneet? Meikäläiselle nimittäin kävi niin. 

Pengoin kaapit ja kuljeskelin ympäriinsä miettimässä, olinko kaappien järjestystä vaihtaessani työntänyt alushousukasan kirjahyllyyn tai pakastanut sen marjaosastolle. Hemmetti soikoon: ei vilaustakaan. Suunnittelin alushousupainotteista kauppareissua huomiselle ja latasin pesukoneeseen yllättävän pienen pyykkimäärän likapyykkikorista. 

Pyykkikoneen pysähdyttyä ryhdyin laittelemaan vaatteita kuivausrumpuun. Ja sesam aukene: kuivausrumpuun oli unohtunut koko edellisen pyykkikerran lasti: alushousujakin läjäpäin!

Kuva: pixabay. com/noelcabacungan

Take home message: se mitä et kuolemaksesikaan löydä,  löytyy kuivausrummusta.

Sieltä ei kuitenkaan löytynyt talvitopparukkasia, joita olen kaksi viikkoa etsinyt joka paikasta. Kipusin tänään Biltheman tikapuilla penkomaan autotallin varastoa: ei rukkasia. Sen sijaan kiroilin raskaasti syystä, joka on monelle tuttu. Nimittäin tämä: jälkeläinen varastoi osan tavaroistaan "väliaikaisesti" varastoomme ByggManin (tms.) pahvilaatikoissa ja jätesäkeissä.

 

Lisäksi näyttää kasanneen romujaan myös meiltä muutossa vapautuneisiin pahvilaatikoihin. Niiden päällä lukee minun käsialalla: "vaatekomeron ylähyllyt", "keittiön alakaappi", "eteisen kaapit" jne. Tosiasiassa sisällä on: jalkapallopelissä käytettäviä nuhjuisia säärisuojia, kameran kuljetuspusseja, vanhoja aurinkolaseja, metsästyskamppeita, virttyneitä lenkkikamppeita, epämääräisiä kirjaröykkiöitä, lippalakkeja, auton istuinsuojia, villasukkia, astioita yms. Eikä pirukaan ota selvää mikä on meillä muutossa purkamatta jäänyt laatikko ja mikä näitä uudelleen käyttöön otettuja lootia.

Eikö kakarat voi viedä kamppeensa omiin koteihinsa?!

No, se mitä eri löydy, voidaan tarvittaessa korvata toiselta anastetulla tavaralla. Löysin isännän laskettelumonokassista hyvät rukkaset. Ei ole niitä tarvinut ainakaan viiteen vuoteen, joten nyysin ne kaikessa hiljaisuudessa. Katsotaanpa, koska olohuoneesta kuuluu kysymys: "Ootko muuten nähnyt mun lasketteluhanskoja? Niitä ei löydy mistään." Mutta siihen menee vielä aikaa.