 |
| Kuva: Miä itte. Eikö ole hieno, vaikka itte sanonkin. |
Tämä oli puolustuksen puheenvuoro - itselleni. Sillä Sipilä olen minä itse itselleni, ilman konetta. Synnintunto jyllää. Synti mistä? Siitä, että:
- virkistäytyy jaksaakseen tutkailla työasioita pikkutunneille, kuten viime yönä
- jaksaa hyödyttää koneistoa, auttaa työtoveria, paikata uupunutta, tukea vieruskaveria
- pitää kaikkien puolia, taistelee vääryyttä vastaan.
Ainakin nämä mainitsisin kohdallani. Ja kuten tarkkasilmäinen lukijani huomaa, olen varsin kattava tukipilari, joka kannattelee maailmankaikkeuden peruskalliota.
@@@
Ajelin siis yhtenä yösydännä mettämökille kyetäkseni keskittymään oleelliseen. Matkalla oli sattunut hirvikolari. Onneksi ihmisvahinkoja ei ilmeisesti ollut. Tiesin, mihin suuntaan ambulanssi lähtisi, mutta vastaani ei tullut ambulanssia, eikä sitä ollut kolaripaikallakaan. En kylläkään havainnut tuliko ruumisautoa vastaan. Kuolleita ei nähkääs oteta ambulansseihin - ei ainakaan aiemmin otettu. Vaikka maallikko yleensä nostaakin tästä maitonsa etenkin jos kyseessä on omainen, niin syy on kyllä hyvin yksinkertainen ja rinnastettavissa rokotuksiin. Viimemainittua rinnastusta käsittelen kohta.
Vainajan kuljettamisessa ambulanssilla on pieni käytännön ongelma. Nimittäin, jos ambulanssi saa A-luokan tehtävän eli jonkun (vaikkapa sinun tai minun) henki on vaarassa, niin lanssissa pötköttää jo viltin alla yksi kylmä kyytiläinen. Ikuisuusmatkalaisen äkillinen sijoittaminen esim. pikitien varren maataloon tuvan puolelle kiikkustooliin on pulmallista. Jatkokyydistäkään ei siihen hätään ole tietoa. "Voi nostaa tuvan penkillekin, jos ei kiikkutuolissa pysy. Ilmoitellaan sitten kun joku ehtii hakea". Että pon vojaas.
@@@
 |
| Kuva: Helga, taukokahvit autiotuvalla |
No niiden osalta on sillä viissiin, että siinäkin asiassa täytyy ajatella väestön, tahtoo sanoa lähimmäisen, etua. Väestö nimittäin koostuu lähimmäisryppäistä: yksi yhden ja toinen toisen lähimmäinen. Me lähimmäiset ollaan lopulta kaikki samassa korissa kuin viiriäisen munat.
Korinhoitajan on vahdittava, ettei joukossa ole tautia levittävää munaa, joka sairastuttaa koko korillisen. Munat lohkeilisivat, mätä sisältö valuisi ulos ja koko korillinen menisi kerralla. Ei kelpaisi edes munakkaaksi.
Mutta entäpä, jos yksi muna päättää uhmata koko lähimmäismunaverkon terveyttä? Munakori saattaisi sietää vielä pari sairausriskistä munaa, mutta kolmas voisi olla liikaa.
Vaikeinta on meikäläisen ymmärtää lapselleen "parasta" haluavaa äitiä, joka asettaa sekä oman lapsensa että muut pikku viiriäisenmunat ja itse viiriäisetkin vaaraan vain siksi, että arvioi oman käsitys- ja tietämiskykynsä asiantuntijatasoa korkeammaksi. Ehkäpä suorastaan ajattelee rokotusten taustalla olevan salaliittoteoria, jossa väestölle halutaan vahinkoa tai lääkärit jotain kumman kautta rahaa itselleen (raha, raha ja raha - ikuinen kateudenlähde, kun ei ole oravannahkoja enää käytössä).
 |
| Kuva: Helga |
No, meikäläisenkin olkalihakseen tökättiin influenssarokotus. Sen työnantaja viisaasti edellyttää sillä perusteella, etten kantaisi virusta mukanani ja tyrkkäisi sitä sairauden heikentämälle potilaalle, joka uhrattaisi minun periaatteeni alttarille, jonka ihan itse olisin luonut lähimmäisestäni piittaamatta. Influenssaviruksenhan voi saada kannettavakseen tietämättään ja voi kuljettaa sitä sairastumatta itse.
Tässä yhteydessä täytyy suoristaa muutamia väärinkäsityksiä:
a. influenssarokote ei suojaa tavalliselta flunssalta yhtään mitenkään. Normiflunssa eli räkätauti on ihan eri sairaus. Jopa jonkun hoitajakoulutuksen saaneen olen kuullut sanovat: "No pyh, flunssa tuli kumminkin." Silloin pitäisi perehtyä asiaan edes pinnallisesti.
b. esimiesasemassa oleva hoitaja sanoi minulle, että "Minun isoäidillä on immuunipuutos ja meiltä on suvussa kielletty rokotusten ottaminen." Mitä soopaa! Silloinhan se juuri pitäisikin ottaa!
c. influenssaviruksia on monenlaisia. Mikään rokote ei kykene suojaamaan niiltä kaikilta. Virus on ovela muuntautuja. Rokote on valittu siten, että se suojaisi siltä influenssavirusmuodolta, joka todennäköisimmin Suomessa jylläävät.
Lisätieto: olen sairastanut influenssan tietääkseni ainakin kahdesti. Oli h€lvetillinen tauti korkeine kuumeineen ja kovine lihaskipuineen.
@@@
Tässäpä tuli vähän lääketiedettä ja yleistä terveyshöpinää. Taidan tehdäkin niin, että aika ajoin liitän blogin loppuun sanasen jostakin lääketieteellisestä aiheesta Medisiininen Repale-sarjaksi. Sen merkkinä on tuo Pixabaysta imuroitu sydän-risti-kuva.
Yleensä nimittäin mukanani roikkuu läjä lääketieteellisistä lehdistä repäistyjä sivuja tyyliin "luen kun ehdin". Tai vaihtoehtoisesti olen tulostanut pdf:nä ulkomaisia artikkeleita, että luetaan kun jaksetaan.
Voisin niistä tehdä blogiin lyhyitä yhteenvetoja. Tulisi itsekin luettua ne ja saisi nuo repaleet sitten roskikseen. Yritän poimia läjästäni aiheita, joilla arvelen olevan yleistä mielenkiintoa. Alla sarjan ensimmäinen repale.
Kiitos lukijalleni,
Helga
--------------Medisiininen repale- sarja. Nro 1. ----------------------
Aihe: Probiootit
Lähde: Suomen Lääkärilehti 3/2017, s.134-
Samuli Rautava: Kuka hyötyy probiooteista?
- probiooteiksi kutsutaan eläviä mikrobeja, joilla on riittävän suuressa määrin nautittuna terveyttä edistäviä vaikutuksia
- tieteellistä näyttöä probioottien terveysvaikutuksista on yhä enemmän, mutta monissa sairauksissa näyttö puuttuu
- väitteet probioottien terveysvaikutuksista edellyttävät korkealaatuisiin tutkimuksiin perustuvaa näyttöä. Pelkkä pakkauksen maininta ei riitä.
- markkinoidaan usein yleisluontoisilla terveysväittämillä (Toim.huom.: money talks!)
- probiootteja koskee elintarvikelainsäädäntö eli ne luetaan elintarvikkeiksi lukuunottamatta Precosa-valmistetta, joka on lääkkeiden kanssa saman lainsäädännön alainen
Probiootit ja ripulitauti:
- lapsilla teho on osoitettu (lactobacillus rhimnosus- ja saccharomyces boulardii- probiootit). Hyöty: ripulitauti lyhenee noin vuorokaudella
- antibioottiripuli: todennäköisesti hyötyä on
- turistiripuli: hyötyä ei ole voitu uskottavasti osoittaa. Käsienpesun ja hyvän hygienian hyöty sen sijaan on osoitettu.
Probiootit ja koliikkivauva:
-lactobacillus reuteri-kannasta on osoitettu olevan hyötyä
Probiootit ja ärtyvä suoli
-näyttöä on, että hyödyttäisi. Tutkimustuloksissa on tosin ristiriitaa, eikä tiedetä, mikä probiootti tarkkaan ottaen auttaa ja mikä ei
Probiootit ja krooninen tulehduksellinen suolistosairaus (colitis ulcerosa ja Crohnin tauti):
- ei näyttöä, ainakaan vielä
Probiootti ja allergia, astma
- ei näyttöä, ainakaan vielä
- näyttöä: raskaana olevan äidin lactobacillus rhimnosus-käyttö vähentää syntyvän lapsen allergiasairastuvuuden riskiä noin 50%, jos perheessä on tiedossa voimakas allergiatausta
3 kommenttia:
Voi sun juttujas, Helga! Täti nauroi ihan ääneen. Ja pyytelee samalla mitä nöyrimmin anteeksi, että on epähuomion hetkellä siirtynyt teitittelystä sinutteluun eikä osaa palata aiempaan, sopivaa etäisyyttä ja kunnioitusta osoittavaan puhetapaan. Mutta onhan tässä tunnettu jo tovi.
Yhtälö "vainaja & ambulanssi" oli Tädille ennestään tuttu, mutta tautipuolta Täti pohtii näin: Kantavat ne elävätkin tauteja, mutta kai sitä ajatellaan, että jos on laakista vainaa, on tauti vallan tappavaista sorttia...? Logistiikkaongelman Täti kyllä ymmärtää.
Miehen puolelta - siis sieltä, mistä Hra A1 on kotoisin - on Täti saanut tietää tavasta käyttää vainajaa vielä ennen maahanpanoa kotona. Talon haltija käy siten ikään kuin avaamassa vieraille pöydän. Samalla napataan ryhmäkuva avoimen arkun äärellä, juhlakalu tietysti keskellä. On vuosien varrella alkanut tuntua oikein somalta ja arvostavalta tavalta suhtautua kuolemaan ja vainajaan. Kuollut - mutta yksi meistä.
Ilmeisissä pyhäinpäiväaatoksissa (tapansa mukaan joko myöhässä tai todella ajoissa, riippuu näkökulmasta),
Täti A1
Täti A1,
voimme tehdä sinunkaupat. Näin kun kahdelleen tässä turistaan, niin eiköhän heitetä tittelit pois. Jos kohta edelleen tervehdimme ilomielin Täti A1:n mainiota titteliä, joka edelleen todetaan käyttökelpoiseksi puhuttelunimeksi, aamen plottis.
Hauskaa, jo älyttömät turinani ilahduttavat Täti A1:stä. Voin kertoa salaisuutena, että aika monella aika monesti pyyhkivät juttuni yli hiusrajan jos kohta hieman itsellänikin aika ajoin. Totta puhuen olen vallan toistuvasti sen tunnetilan riivaama, että kuulijani eivät pysy kärryillä tahi ymmärrä jorinoitani. Mutta tunnistan kyllä heti myös sielunsisaret ja veljet, Voi Veljet sentään mikä onnen tunne! Se on kuin jokin salakerhon merkki: tietty pilke, kulmakarvan nosto tai pieni virnaus suupielessä. Salainen viesti, että a-haa, olet meikäläisiä, I see, I see ;D Että ollaan samassa virtapiirissä, samalla taajuudella, vink vink. Tunnistan nämä ihmiset ja iloitsen aina kun kohtaan.
...ja sitten kohtaa myös niitä totisia torvensoittajia. Heidät tunnistaa heti siitä, että joko suuttuvat puheistani tai alkavat raivokkaan totisesti soittamaan torveaan: "Mitä, juurihan itse sanoit, että...ja nyt sanotkin aivan toisinpäin, vaikka...Kun eihän sillä voi lentää, herra paratkoon!...Ei kakkutaikina nouse polkupyöränpumpulla, etkö ymmärrä hyvän tähden!" Ja niin edespäin ja poispäin. Että väännä niille nyt sitten Snörenistä. Kas ja nääs, on kuitenkin niin, että elämä opettaa. Olen nimittäin oppinut olemaan hiljaa tiettyjen tyyppien seurassa tai pitämään puhetta tyyliin "Tänään on maanantai. Se on arkipäivistä ensimmäinen. Sen jälkeen tulee tiistai. Ja sitten keskiviikko." Silloin he ovat tyytyväisiä ja kaikki saavat sielunrauhan.
Mutta niin rientää ajatuksen lento ja välikappaleita jää pois, jolloin jopa Täti A1 liittää lämpökaapelin jääkaapin pistokkeeseen. Tarkoitan tuota rokotusjuttua. Päässäni oli analogia, jonka havaitsematta jäämisestä ei totta vie lukijaa voi syyttää. Siis, että yhdistin kaksi asiaa ja muodostui virheellinen mielikuva, jotta vainajissa olisi jokin infektionlähde. Noup noup. Me kaikki kannamme elävinä ja kuolleina bakteereita itsessämme. Jo ihollamme on kaikenlaista pientä höytiäistä. Vainajaan ei tule sen kummemmin mitään tappajabakteeria tai virusta kun sähköt katkeaa. Toki, jos on kuollut vaikka meningokokkiin, niin ei kannata mennä koskemaan. Mutta jos mummu on kyykähtänyt kiikkustoolista aamun sanomalehti kourassaan, kuten minun mummoni aikanaan, niin ei tarvi sen kummemmin taudinaiheuttajia hänen maallisessa majassaan pelätä. Eri asia tietysti on, jos mummu pötköttää asunnossaan viikkokaupalla, mutta en ryhty sitä tilannetta enempää kuvailemaan. Asiaan voi suhtautua kuten lihatiskin paistiin. Tosin harva sitäkään paljain käsin menee lähmimään sen enempää tuoreena kuin kahden viikon päästäkään.
Rokotukset mulla tuli mieleen tätä linjastoa pitkin: ambulanssi säilytetään ilman ikimatkalaisia siksi, että se on käytössä heti kun tarvitaan elävien hoitamiseen. Eli ei voida olla hienotunteisia ja ajatella surevia omaisia, vaan pitää ajatella kansakunnan etua. Ja sama rokotteen kanssa: on ajateltava lauman suojaamista. Ei voida olla hienotunteisia jonkun yksittäisen yksilön yksinajatteluun ja sille perustamaansa mielipiteeseen. Tai ollaan kyllä, kun on yksilön oikeus olemassa. Mutta silloin vain täytyy toivoa, ettei kovin moni yksilö tätä oikeutta käytä laajana joukkona - ja sitten meillä on taas polio, eikä se polioon sairastuntu kansalainen kyllä kiittele sitä yksilönoikeuttaan käyttänyttä taudinlevittäjää. Tuberkuloosi on muuten alkanut lisääntyä maan rajojen sisäpuolella. En sano mistä sitä tulee. Yksilönoikeuteni ei riitä siihen - rokotuksista kieltäytymiseen kyllä riittäisi. Eikö olekin yhteismitallisia nämä ihmiselon asiat ;)
Helga
Parahin Helga,
älyttömien juttujen turinoimiselle oli meillä kotona käytössä sana "ällyyttää". Täti A1:n havaintojen mukaan ällyyttämisen hallinta on sukupolvien myötä huimaa tahtia huvennut. Oli hirmuisen hauskaa, kun jokin aika sitten eräs nuori, alle parikymppinen miehenpuoli iskeytyi Tädin kanssa samalle aaltopituudelle. Siinä rupateltiin olemattomien tuttavien kuulumiset ympärillä olevan seurakunnan suureksi hämmennykseksi. Täti oli valitettavasti sellaisessa raossa, että joutui lopuksi paljastamaan jutun juonen, jotta ei ihan - no, juu nou.
Juu, ei ole poliittisesti korrektia puhua poliosta, tuberkuloosista tai kupasta. Ollaan niin kuin ei oltaiskaan. Lyhyt on ihmisen muisti. Täti on vielä pitkään työikäinen, mutta vanhassa opintokirjassa on keuhkokuvausleima. Liekö läpivalaisulle kohta taas tarvetta?
Täti A1
Lähetä kommentti