Avoin kirje Kettutyttömummulle liittyen tuohon edelliseen juttuun ja Ketsun kommenttiin.
Laitan kirjeen tähän ihan julkiseksi, enkä vastaa tuohon kommenttiketjuun, jota kukaan ei näkisi ;D Tämä juttu on minusta hauska, jonka nyt teille koko kansalle ja etenkin niille (Ketsun lisäksi) kahdelle muulle lukijalleni kerron. Kas näin.
@@@
Hei Kettutyttömummo,
juuri noin tuon puhelimen kanssa! Että paikkansa silläkin. (Toki se on kyllä pelastanut ja pelastaa henkiäkin.)
Meille kävi melontaporukan kanssa kerran niin, että
- melottiin Valamon luostariin
- hiivittiin sisätiloihin, jossa oli ikonimaalauskurssi
- ikonimaalauskurssin vetäjä kiskaisi huivin päähänsä ja meidät mukaansa
- meillä oli melontakamppeet päällä, ei kuitenkaan pelastusliivejä sentään, eikä melontatossuja
- ikonimaalauskurssin vetäjä vaati meitä hellävaraisesti mukaansa kirkkoon
- kirkossa oli alkamassa iltamessu
- porukkaa seisoi kahdessa rintamassa ja vaikutti, että miehet olivat eri puolilla, jonne itsekin ajauduin, mutta melontasisar repäisi meikän melko napakasti naisten puolen rivistöihin
- messu alkoi
- tovin kuluttua jollakin eturivistöissä soi Nokia Tune
- melontaporukka katsahti kauhuissaan toisiinsa
- melontaporukka ryntäsi sanaakaan keskenään sanomatta ulos kirkosta kuin hauki rannasta
... sillä jokaisella oli vesitiiviissä pussissa kännykkä, jonka jokainen tuona mikrosekuntin aikana muisti olevan päällä, eikä sitä ilman suurta kahinaa kyennyt ottamaan esiin vaientaakseen sen.
Kyllä meitä nauratti jälkikäteen kuinka sama paniikki voi yhtä aikaa iskeä neljän ihmisen päähän.
Sen pituinen se,
teidän Helga
Ps. ja jos olen kertonut tämän jo täällä näiden viiden vuoden aikana, niin pahoittelen asiaa :D Juttu vaan jäi niin syvälle muistijäljeksi neuroniverkostoihini.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti