Appelsiinia ja mantelikalaa

Mandelfisk

Matkustan tässä työmatkalla eräässä julkisessa kulkuneuvossa,
jossa edessäni istui nuori poika, joka luki Raamattua. Piti virittää silmälasinsa sopivalle korkeudelle, että onko kyseessä muistikirja vaiko ihan tosiaan pyhää sanaa. Kyllä se sitä oli. Nykyajan nuorisoko pilaantunutta?


@@@


Eilettäin työmatkatyöpäivän jälkeen tuumailin siinä erään paikkakunnan sairaalan edustaa mittoessani, että olipa sentään mummolassa mummon uunissa lämmittämä lihapiirakka kahdella nakilla herkkua kerrassaan. Kävi mielessä kulkisiko lähikauppaan ostamaan paketillisen nakkeja kera lihapiiraan ja laatisi iltansa ratoksi sairaalan poliklinikan kahvihuoneessa iltapalan.


Läksin siitä lompsimaan ja väistelin pillit punaisena kiljuvaa sairasautoa huokaisten helpotuksesta, ettei tarvi ottaa ovista sisään ketään henkitoreista, vaan voi keskittyä vaikkapa ajattelemaan ruokalajeja. Siinä kulkiessa vei tieni jonkun matkan päässä olevaan pikkukauppaan, josta läksi mukaan kuvan mantelikala. Ei hullumpi iltapala sekään ja mitä maittavin kerrassaan. Ravitsevakin, sillä kaloreita näytti olevan 175 sataa grammaa kohti ja kun kala-ateria taisi olla neljänsadan gramman huiteilla, oli päivän kaloritarve hoideltu viimeiseen tappiin. Mitään lisukkeitahan tuohon ei tarvita mukaan.


Laitan tähän äkkiä vähän hedelmiä vastapainoksi.

@@@


Hemmetti, että nuo ihmiset jaksaa lärpättää kännykkään kulkuneuvoissa.
Ensin kuunneltiin keski-ikäistä setämiestä, nyt lärpätyksen hoitaa nuori tyttölapsi, siinä kahdenviiden ikäinen. Jeesusteippiä pitäisi olla mukana. Välillä yskiikin niin räkäisesti laittamatta rikkaa ristiin. Pärske vaan käy. Hrrrr.


...mutta eipä ollut Jesaria, vaan oli putkilollinen tonnikalatahnaa ja kolme karjalanpiirakkaa. Vedin ne kylmän viileästi repusta ja tursotin melkein koko putkilollisen ennen kuin naapurimatkaajat ehti kissaa sanoa. Retkeilijällä ei pursotusputkilo ole keskellä kämmentä, sanoisin.


@@@


Onko tässä nyt lähdettävä siitä, että tässä käy kuten matkoilla yleensäkin. Että pitää ryhtyä vähän torkkumaan ja odottelemaan, josko jossain vaiheessa päästään perillekin.


Joten ei kun illajatkoja!
Helga