Siirryin Saksan puolelle aamuvarhain odottamaan uusia kujeita. Aamun koululaiset tungeksivat samassa kulkuvälineessä ja nytpä selvästi havaitsen olevani toisessa atmosfäärissä: saksalaisten keskuudessa.
Tiedättekö, miltä näyttää halpa makkara? Se näyttää meikäläiseltä saksattarien silmin. Sitä tutkaillaan häpeämättömästi kiireestä (kaikkea muuta kuin saksalaisnaismittakaavan kampaus) kantapäähän (räjähtäneet vaelluskengät). Olen jollain tapaa nyt omituinen ilmestys: en oikein maiharityyppinen ex-radikaalikaan eli siis täkäläisittäin "Sag mir wo die Blumen sind"- tyyppi, enkä oikein Gerry Weber- tätikään. Btw: Gerry Weberistä on tullut ikäisteni naisten virka-asu, tunnistan kuosit.
Tarkkuus on myös poikaa: eipäs tehdä omia ratkaisuja, vaan mennään ilman joustoja kuten on määrä. Tsot tsot.
Mutta hyvä puoli tössä on se, että mitään yllätyksellistä ei pääse tapahtumaan ja tilanne on kaikin puolin hallinnassa kaikilta osiltaan. Siitähän tämä maa on tunnettukin.
Ilma on pilvinen, suorastaan sumuinen. Katoan nyt omituisessa ilmiasussani sumun keskelle. Kiitos kaikille, jotka ovat toimittaneet juttukaverin roolia täällä itsekseni pähkätessä.
Menkää Itävaltaan! Se on luonnonraikas ja rehti, suomalaisluonteelle sopivan estynyt mutta ystävällinen maa! Suosittelen lämpimästi.
t. Helga
