Siirryin Saksan puolelle aamuvarhain odottamaan uusia kujeita. Aamun koululaiset tungeksivat samassa kulkuvälineessä ja nytpä selvästi havaitsen olevani toisessa atmosfäärissä: saksalaisten keskuudessa.
Tiedättekö, miltä näyttää halpa makkara? Se näyttää meikäläiseltä saksattarien silmin. Sitä tutkaillaan häpeämättömästi kiireestä (kaikkea muuta kuin saksalaisnaismittakaavan kampaus) kantapäähän (räjähtäneet vaelluskengät). Olen jollain tapaa nyt omituinen ilmestys: en oikein maiharityyppinen ex-radikaalikaan eli siis täkäläisittäin "Sag mir wo die Blumen sind"- tyyppi, enkä oikein Gerry Weber- tätikään. Btw: Gerry Weberistä on tullut ikäisteni naisten virka-asu, tunnistan kuosit.
Tarkkuus on myös poikaa: eipäs tehdä omia ratkaisuja, vaan mennään ilman joustoja kuten on määrä. Tsot tsot.
Mutta hyvä puoli tössä on se, että mitään yllätyksellistä ei pääse tapahtumaan ja tilanne on kaikin puolin hallinnassa kaikilta osiltaan. Siitähän tämä maa on tunnettukin.
Ilma on pilvinen, suorastaan sumuinen. Katoan nyt omituisessa ilmiasussani sumun keskelle. Kiitos kaikille, jotka ovat toimittaneet juttukaverin roolia täällä itsekseni pähkätessä.
Menkää Itävaltaan! Se on luonnonraikas ja rehti, suomalaisluonteelle sopivan estynyt mutta ystävällinen maa! Suosittelen lämpimästi.
t. Helga
2 kommenttia:
Kyllä on ihana reissata kanssasi Helga! :D Eipä tarvitse museoiden portaita laskeskella ja naruaitojen takaa töllistellä eikä liioin harmaita raunioita ihastella. En nimittäin ole vähimmässäkään määrin niistä kiinnostunut. Sinun matkakertomuksesi on iltojeni ilo, katsantokantasi aivan huippua. Näen silmissäni, miten ajatuksesi lentelevät vauhdilla sinne tänne. Vauhdilla ja tarkkaavaisesti. Ihanaa Suomen Leijonatar!
Jatkoa odotan, kuten aikoinaan radiosta Pekka Lipposen seikkailujen huomista osaa.
Kyöpeli
Kiitos paljon, Kyöpeli!
Kuten sanottu, kirjoittaminen on intohimoni. Kynä karkaa joskus vietävää vauhtia ja ajatus juoksee ravihevosen lailla, mutta luitan lukijan arvostelukykyyn ja ymmärtäväisyyteen. Äidinkieli on yksi elämäni suurimmista aarteista, muistan ensimmäiset fibat siitä jo kansakoulun alaluokalla kun olin jossain kielititeteellisessä tutkimuksessa testikaniinina. Siinä oli sanoja, joita piti tulkita omin sanoin ja muistan, kuinka nautin sanojen sepittelystä omin ilmauksin.
Kuten tarkkasilmäinen lukija huomaa, sepittelen sanoilla edelleen :) (Sepittely ei tarkoita valehtelua, vannon että juttuni ovat tosia. Joitakin yksityiskohtia hieman hämärrän, koska en halua ihmisiä, enkä paikkoja personoitavaksi nettivälineessä. Olen vannoutunut nettivaarojen välttelijä, vaikkakin realisti sen suhteen: melko varmasti henkilöni tulee jossain vaiheessa jollekin mieleen tai jotenkin sen itse esim. teknisen mokan tiimoilta paljastan. Olen siihen varautunut. Blogin saa toki sitten poistetuksi, mutta aina se on jollekin jäänyt jemmaankin, joten...mutta se on sen ajan murhe se.)
Lähden matkalle kuukauden kuluttua maahan, johon en mistään hinnasta lähtisi muuten kuin nyt kutsuttuna mukaan erään henkilön juhlamatkalle. Matkakertomusta siis tulossa myös jatkossa.
t. Helga
Lähetä kommentti