Monenlaista kulkijaa ja kansallisuuseroja



Kuva: Pixabay

Monenlaista kulkijaa on golfkentillä nähnyt.
Sekä kotimaista, että ulkomaista. Eilen pelattiin saksalaispariskunnan kanssa kenttää, josta jäi joku vuosi sitten pysyvä muistijälki, kun pelikavereina oli romanialaisia uusrikkaiden jälkeläisiä. Siinä ei ollut pikkurahasta ollut puutetta, kun nämä kaverukset oli laitettu englantilaiseen sisäoppilaitokseen käymään koulunsa loppuun. Rahalla saa ja hevosella pääse. Romaniassa rahaa on, jos sattuu kuulumaan oikeisiin piireihin, hekottelivat nuoret miehet. Pelivehkeet oli viimeisen päälle kuteita myöten.


Kentillä tulee hyvin esille se ihmisen sisäsyntyinen piirre pyrkiä jollakin aseella osoittamaan paikkansa eläinlajimme keskuudessa. Tätä ominaisuuttahan brändituottajat ovat aina hyödyntäneet: tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Ja kaikella on hintansa. Jos ranteessa kimaltelee tietynmerkkinen rannekello, ei se köyhälle sano paljon mitään, mutta sveitsiläiselle ja nykyään myös osalle venäläisistä kylläkin. Tälläkin alueella on residenssi, jossa asustaa vain sveitsiläisiä ja venäläisiä, koska hintataso on sellainen, ettei suomalainen, ruotsalainen, ranskalainen, tanskalainen tai saksalainen sinne lähde - ei ehkä, vaikka olisi rahaakin. Enkä sano, kumpiko edellä mainituista raharikkaista kansoista on se, joka suomalaisen sieltä häätää kauemmaksi. Ehkä sveitsiläiset (hymyilee vinoon).

Kuva: Pixabay

Sakemannien kanssa on pelattu myös muinakin päivinä.
Kenttiä on useita ja niillä näkee vähän erilaista sakkia. Ranskalaisia oli yhdellä kentällä niin paljon, että huh huijaa. Jollakin porukkamatkalla olivat ja täytyy kyllä sanoa, ettei heistä ole kovin kaksisia kokemuksia pelikavereina. Joku heitä aina häiritsee. Milloin seisoo väärässä paikassa avauslyönnin hetkellä. Nähkääs on niin, ettei saa sattua lyöjän näkökenttää häiritsemään, mutta silti pitää nähdä minne pallonsa lennähtää - onneksi naiset eivät pääsääntöisesti osaa hyvin pelata, eikä pallo painele satoja metrejä ilmassa. Myös kaikenlaiset äänet voivat häiritä. Se tosin pätee useimpiin tosikkopelaajiin: älä ryhkäise, älä yskäise, älä kalistua mailojasi, älä siirrä mailapussiasi, äläkä rapisuta mitään.
Eiliset sakemannit olivat ihan jees. He kertoivat, kuten sakemanneilla on tapana, menestyneistä lapsistaan (erään suuren firman pääjohtajana Intiassa) ja antavat kernaasti erilaisia normatiivisia neuvoja, kuten kunnon sakemannit konsanaan. Onhan kyseessä tarkka maa ja tarkat ihmiset. Onneksi me suomalaisetkin ollaan sellaisia "Älä tallaa nurmikoita"-ihmisiä. Koululaitoksemmehan on saanut esikuvansa Saksasta (totta muuten).




Kuva: Pixabay

Ruotsalaiset on hyvää peliseuraa.
Heitä ei nyt vaan täällä näy, eikä kuulukaan. Missä lie piileskelevät. Pelihommissa ollaan saatu ihan ystäviäkin ruotsalaisista pitemmäksi aikaa ja käyty heidän kanssaan pelaamassa sittemminkin. Tanskalaisia harvoin tapaa golfkentillä. Ehkä heillä on omat kentät niin hyvin käytössä, etteivät kaipaile ulkomaille. Saksassa on kuulemma nyt harvinainen vuosi: ympäri vuoden ei pysty pelaamaan.
Kerrottakoon, että eilen saksalaisrouva sanoi, että hänellä on roima. Näytti olkapäätä ja selitti saksaksi (lyhyt oppimäärä takana), että olkapää vihoittelee. Sanoin kyllä isännälle jo lähtöönsä, että rouvalla on takuulla kortisoni käytössä. Sittenpä osasin laskea 1+1=2 eli roima on tietysti reuma.


Kerrottakoon sekin saksalaisista, että toissapäivänä saksalainen Ernst-herra (noin 80v) kysyi muutaman ikimuistoiseksi jäävän kysymyksen Suomesta. Nimittäin nämä:
- Kuuluuko Suomi EU:hun?
- Onko Suomessa tulivuoria?
Saattaapa sanoa, jotta tiedämme mahdollisesti jossain määrin enemmän Saksasta kuin saksalaiset Suomesta. Tosin tämä ei perustu mihinkään tutkittuun tietoon.


Istun terassilla, kun naapuriterassia isännöivät britit ovat, käsittämätöntä kyllä, jossakin muualla kuin tupakoimassa tuossa vieressä. Pelikentän britit sitäpaitten kiilasivat (alkuun 2 miestä, sivusta tuli 3 lisää) minut golfkentän palvelupisteessä siten, etten ehtinyt jäädä asiaani selvittämään, kun pelikierros alkoi ja oli mentävä. Ihan ruokotonta käytöstä huomioiden, että olin sentään #meetoo- ihminen, siis naispuolinen ja nämä herrat sonnustautuneet golfasusteisiin pitäen itseään enemmänkin häävinä sakkina, kuten suurin osa kolopalloilijoista toki onkin.


@@@


Tähystän naapurihotellin pihalle ja mietin, että siitäkin voisi tehdä tähän päivityksen, sillä olen siellä kerran ollut varsin tilanteessa, jolloin mieli oli ihan maassa ja ensimmäisen illan itkin hotellin ravintolan ulkoterassin baarissa kaljalasin ääressä välittämättä pätkän vertaa siitä, mitä vieressäolijat siitä ajattelivat. Mukana oli pelikaveri eräältä paikkakunnalta, hyvin estynyt ja kaikkea pelkäävä, mutta miellyttävä naisihminen tyyppiä "Kympin tyttö". Hän taputti mua kömpelösti olkapäälle, sillä fyysiset tunneilmaisut hän on painanut jo pienenä tyttönä sielunsa syvimpään sopukkaan. Olisi ehkä saattanut auttaa, jos olisi saanut lahjan tulla äidiksi edes kerran elämässään. Sitä ei hänelle suotu. Lähetän hänelle virtuaaliset ajatukset ja kiitän kuuntelemisesta tuona hetkenä.


Nä, men fan också! Nu ska vi ut o. promenera!
Eläköön maamme toinen virallinen kieli!
(Nk. asiasta munakkaaseen.)


Hyviä pakkasia koto-Suomeen,
Helga

Kuvassa voisin olla minä, jos lisättäisi noin 35 kiloa.
Kuva on Pixabayn.



Puoskariporukkaa, katkenneita rakennekynsiä ja La Femme Vitalis

Kuva: Helga

Halloo täältä jostain.

Lennähdin jonnekin päin Eurooppaa, jossa edelleen koitetaan sivistyä ja kantaa korttamme kekoon, jotta suomalainen potilas saisi mahdollisimman tasokkaita hoitopäätöksiä.

Mutta kannattaako tässä yrittää, kun maan oleellisimmasta laillisten ja asiallisten hoitojen valvontavirastosta eli Valvirasta jotkut potilaat (ei takuulla henkihieverissä olevaa porukkaa) tekevät kaiken pahan alun ja juuren omine mielipiteineen puolustaakseen puoskareita. Kaiken maailman shamaanit ne saa lukea omia loitsujaan ja kirjoitella jopa raskaana oleville rohtoja ihan omien pähkäilyjen perusteella. Ja palkka juoksee. Tekisivät sen ilmaiseksi, kun kerran niin kovin haluavat potilaan asialla olla!

Täällä ulkomailla kun kuuntelee maailmanluokan guruja, niin ei voi kuin ihmetellä, kuinka joku ihan oikeasti arvioi tietämyksensä niin suureksi, että oma pää riittää keksimään hoitotapoja vastoin yleistä tietoa!

Otan taas esiin autovertaukseni. Harvalla kävisi mielen vieressäkään ryhtyä omasta päästä puoskaroimaan kalliin auton moottoria. Jokainen sätkähtäisi, että hemmetti, jos se meneekin rikki. Niin sitten semmoinen tosi tosi yksinkertainen (tämä on käänteistä huumoria) apparaatti kuin ihmisen elimistö olisikin jotakin "Määpä vähän säätelen tätä näin ja noin ja määräilen tätä lääkettä tuolleen noin"- tyyppinen systeemi? Ei käy mun järkeeni.
Mutta ehkä meistä lääkäreistä noin 20 000 on tyhmempiä kuin nämä kymmenkunta muuta.
Ja pieni osa kansasta sokeita.

Se oli päivän epistola.

@@@

Kuva: Helga

Istuskelen tässä plyysisessä nojatuolissa läppäri keikkuen polven päällä. Matkalaukku rojottaa kita ammollaan tuossa vieressä likavaatepussi sylissään ja kyselee, eikö tänään saa mitään muuta syötävää. Lupailen, että jospa tässä sunnuntaihin mennessä työnnän kitaansa lisää roipetta ja päästään kotimatkalle.
Kohta on sonnustauduttava siistiin sotisopaan ja siirryttävä miesporukkaan, jonka perässä saan kipittää syömään ja kuunnella heidän horinoitaan joitakin tunteja. Jospa vetelisikin lärvit (ammattisanastoa, tarkoittaa nakit silmille) ja alkaisi hölistä naisten juttuja. Kävisi lähi korkkarilajikkeet, alain miiklit ja mitä niitä on, bousseroonit ja bvulgaarit ja sen semmoiset kaikki kaluunat, joilla ihmiskunta aina on halunnut viestiä lajitoverilleen, että tässä ei ollakaan eilisen teeren tyttöjä eikä poikia. Oliko ne naisten juttuja? Vai vedänkö kehiin PMS:t, puolukkapäivät, kuumat aallot, synnytystuskat ja katkenneet rakennekynnet?
Äsh, jatkan kuuntelemista. Antaapa Rampan kalakattaa. Tuo Ramppa-juttu on vanha johonkin koneistamiseen liittyvä sanonta, viittaa jos olet kuullut ja kerro tarkemmin jos tiedät sen taustaa. Ehkä löytyisi kvg:llä.

@@@


Katsokaapa tätä naista! Wau! Hän pyyhkäisi nurkan takaa eteeni ja jäimme samoihin liikennevaloihin. Oli ihan pakko ottaa kuva. Tädillä oli ikää noin 70v, täysi tällinki, kissaprillit ja paksusti maalattu suu muikullaan. Kävellä kopsutteli lantio heilahdellen kuin missikisoissa konsanaan kirkuvanpunainen keinoturkisteddy kaulan ympärillä. Näki, että tässä on La Femme, Rotunainen, oikea Madame!

Juuuu-ma-leisson, että meikäläinen lenkkarityyppisissä (uusissa ja hiertävissä) kengissään ja toppatakissaan tunsi suuren näyttämötaiteen tuntua. Nilkutin Compeed-kantapäineni vanavedessään ja aattelin kuinka mielenkiintoista olisi tietää millainen elämä naisella on ollut. Missä elämäänsä elellyt? Oliko paljon miehiä ;D, oliko perhettä, kävikö rannalla ottamassa aurinkoa hyvässä vartalossaan vai myikö itseään satamakaupunginosassa? Jäikö varakkaan kauppiaan leskeksi, mutta kauppiaan edellisen vaimon lapset kalusivat kuolinpesän ja jäi teddykaulahuiveineen kituuttamaan pienellä kansaneläkkeellä? Onkohan täällä sellaista? Nämä kaikki asiat jäivät ikuisesti mysteeriksi.
..ja tuo blondi hiustupsu tuossa takin päällä on tekotukkaa. Katsoin läheltä: teko mikä teko, mutta tiukkaa settiä seitenkymppisellä eniveis.
Mitähän täti ajatteli minusta? Kun täti ei nyt pääse puheeseen, niin minäpä kerron:

"Siinäpä reipas, urheilullinen ja varsin vielä vireä suomalaispullukka köpöttää huonojalkaisena (rakot kantapäissä, täti ei tiedä) vaivaloisesti eteenkäsin, mahtaako päästä perille minnekään tuo höppänä... Pitäisikö tarjota kyynärvartta, että saako saattaa perille, kun näyttää lonkat olevan kuluneet (edelleenkään täti ei tiedä rakoistani) tai muuta ongelmaa kävelemisen kanssa."

Ja minä huitaisen käsilaukulla, jota minulla ei ole, että menepäs teddykarvaämmä siitä loitommas, ennen kuin kaivan Lapinleukua kassista ja näytän, mitä porukkaa me suomalaiset ollaan!

Kutakuinkin noin se menee.
Ja kuten tarkkasilmäinen lukija huomaa, olen viettänyt jo ihan riittävästi aikaa täällä jossakin ja etenkin miesporukassa. Alkaa kohta parta kasvaa.

Pääsinpä jo hiihtämään.

Teidän Helga