Monenlaista kulkijaa ja kansallisuuseroja



Kuva: Pixabay

Monenlaista kulkijaa on golfkentillä nähnyt.
Sekä kotimaista, että ulkomaista. Eilen pelattiin saksalaispariskunnan kanssa kenttää, josta jäi joku vuosi sitten pysyvä muistijälki, kun pelikavereina oli romanialaisia uusrikkaiden jälkeläisiä. Siinä ei ollut pikkurahasta ollut puutetta, kun nämä kaverukset oli laitettu englantilaiseen sisäoppilaitokseen käymään koulunsa loppuun. Rahalla saa ja hevosella pääse. Romaniassa rahaa on, jos sattuu kuulumaan oikeisiin piireihin, hekottelivat nuoret miehet. Pelivehkeet oli viimeisen päälle kuteita myöten.


Kentillä tulee hyvin esille se ihmisen sisäsyntyinen piirre pyrkiä jollakin aseella osoittamaan paikkansa eläinlajimme keskuudessa. Tätä ominaisuuttahan brändituottajat ovat aina hyödyntäneet: tyhmä ei ole se, joka pyytää, vaan se, joka maksaa. Ja kaikella on hintansa. Jos ranteessa kimaltelee tietynmerkkinen rannekello, ei se köyhälle sano paljon mitään, mutta sveitsiläiselle ja nykyään myös osalle venäläisistä kylläkin. Tälläkin alueella on residenssi, jossa asustaa vain sveitsiläisiä ja venäläisiä, koska hintataso on sellainen, ettei suomalainen, ruotsalainen, ranskalainen, tanskalainen tai saksalainen sinne lähde - ei ehkä, vaikka olisi rahaakin. Enkä sano, kumpiko edellä mainituista raharikkaista kansoista on se, joka suomalaisen sieltä häätää kauemmaksi. Ehkä sveitsiläiset (hymyilee vinoon).

Kuva: Pixabay

Sakemannien kanssa on pelattu myös muinakin päivinä.
Kenttiä on useita ja niillä näkee vähän erilaista sakkia. Ranskalaisia oli yhdellä kentällä niin paljon, että huh huijaa. Jollakin porukkamatkalla olivat ja täytyy kyllä sanoa, ettei heistä ole kovin kaksisia kokemuksia pelikavereina. Joku heitä aina häiritsee. Milloin seisoo väärässä paikassa avauslyönnin hetkellä. Nähkääs on niin, ettei saa sattua lyöjän näkökenttää häiritsemään, mutta silti pitää nähdä minne pallonsa lennähtää - onneksi naiset eivät pääsääntöisesti osaa hyvin pelata, eikä pallo painele satoja metrejä ilmassa. Myös kaikenlaiset äänet voivat häiritä. Se tosin pätee useimpiin tosikkopelaajiin: älä ryhkäise, älä yskäise, älä kalistua mailojasi, älä siirrä mailapussiasi, äläkä rapisuta mitään.
Eiliset sakemannit olivat ihan jees. He kertoivat, kuten sakemanneilla on tapana, menestyneistä lapsistaan (erään suuren firman pääjohtajana Intiassa) ja antavat kernaasti erilaisia normatiivisia neuvoja, kuten kunnon sakemannit konsanaan. Onhan kyseessä tarkka maa ja tarkat ihmiset. Onneksi me suomalaisetkin ollaan sellaisia "Älä tallaa nurmikoita"-ihmisiä. Koululaitoksemmehan on saanut esikuvansa Saksasta (totta muuten).




Kuva: Pixabay

Ruotsalaiset on hyvää peliseuraa.
Heitä ei nyt vaan täällä näy, eikä kuulukaan. Missä lie piileskelevät. Pelihommissa ollaan saatu ihan ystäviäkin ruotsalaisista pitemmäksi aikaa ja käyty heidän kanssaan pelaamassa sittemminkin. Tanskalaisia harvoin tapaa golfkentillä. Ehkä heillä on omat kentät niin hyvin käytössä, etteivät kaipaile ulkomaille. Saksassa on kuulemma nyt harvinainen vuosi: ympäri vuoden ei pysty pelaamaan.
Kerrottakoon, että eilen saksalaisrouva sanoi, että hänellä on roima. Näytti olkapäätä ja selitti saksaksi (lyhyt oppimäärä takana), että olkapää vihoittelee. Sanoin kyllä isännälle jo lähtöönsä, että rouvalla on takuulla kortisoni käytössä. Sittenpä osasin laskea 1+1=2 eli roima on tietysti reuma.


Kerrottakoon sekin saksalaisista, että toissapäivänä saksalainen Ernst-herra (noin 80v) kysyi muutaman ikimuistoiseksi jäävän kysymyksen Suomesta. Nimittäin nämä:
- Kuuluuko Suomi EU:hun?
- Onko Suomessa tulivuoria?
Saattaapa sanoa, jotta tiedämme mahdollisesti jossain määrin enemmän Saksasta kuin saksalaiset Suomesta. Tosin tämä ei perustu mihinkään tutkittuun tietoon.


Istun terassilla, kun naapuriterassia isännöivät britit ovat, käsittämätöntä kyllä, jossakin muualla kuin tupakoimassa tuossa vieressä. Pelikentän britit sitäpaitten kiilasivat (alkuun 2 miestä, sivusta tuli 3 lisää) minut golfkentän palvelupisteessä siten, etten ehtinyt jäädä asiaani selvittämään, kun pelikierros alkoi ja oli mentävä. Ihan ruokotonta käytöstä huomioiden, että olin sentään #meetoo- ihminen, siis naispuolinen ja nämä herrat sonnustautuneet golfasusteisiin pitäen itseään enemmänkin häävinä sakkina, kuten suurin osa kolopalloilijoista toki onkin.


@@@


Tähystän naapurihotellin pihalle ja mietin, että siitäkin voisi tehdä tähän päivityksen, sillä olen siellä kerran ollut varsin tilanteessa, jolloin mieli oli ihan maassa ja ensimmäisen illan itkin hotellin ravintolan ulkoterassin baarissa kaljalasin ääressä välittämättä pätkän vertaa siitä, mitä vieressäolijat siitä ajattelivat. Mukana oli pelikaveri eräältä paikkakunnalta, hyvin estynyt ja kaikkea pelkäävä, mutta miellyttävä naisihminen tyyppiä "Kympin tyttö". Hän taputti mua kömpelösti olkapäälle, sillä fyysiset tunneilmaisut hän on painanut jo pienenä tyttönä sielunsa syvimpään sopukkaan. Olisi ehkä saattanut auttaa, jos olisi saanut lahjan tulla äidiksi edes kerran elämässään. Sitä ei hänelle suotu. Lähetän hänelle virtuaaliset ajatukset ja kiitän kuuntelemisesta tuona hetkenä.


Nä, men fan också! Nu ska vi ut o. promenera!
Eläköön maamme toinen virallinen kieli!
(Nk. asiasta munakkaaseen.)


Hyviä pakkasia koto-Suomeen,
Helga

Kuvassa voisin olla minä, jos lisättäisi noin 35 kiloa.
Kuva on Pixabayn.



Ymmärrystä pikku-Leonoren kolttosille, eiks' vaan!

Kuva: Helga
...edelleen se peltopähkämö. Tämä oli tosin eri yksilö ja toisessa paikassa.

Tuli ahkerasti luetuksi Svensk Damtidning (SD) kannesta kanteen. Ehkä lukijanikin haluaa kuulla makupalan svedujen elämästä? Siinä uskossa raportoin kuulumisia:

- Voi että se Leonore oli sitten söpö! Siis svedujen mielestä pikkusiskonsa ristiäisissä (dop). Kas, ruotsalaisiapa pitääkin lukea rivien välistä, ennen kuin kässää, mitä todellisuudessa ajattelevat. Hyö ei ole niin suoranuottisia ja tökeröitä kuin me, jotka on saatu huomenlahjana tuulahdus mahorkanhajua ja sitämyöden taito sanoa töksäyttää epäkohteliaisuuksia, josta toiminnasta meille itselle jollain omituisella ja sairaalla tavalla tulee hieman tyytyväinenkin olo, eiksvaan*!(Palaan tuohon eiks´vaaniin.)

Svedut kirjoittaa SD:ssä (vapaa suomennos):
            "Kaikki pitävät pikku Leonoresta! Prinsessa Leonore tottavie varasti shown kun pikkusisko Adrienne kastettiin. Olemme tienneet. Leonoren olevan vilkas tyttö, mutta nyt hän pisti todella ranttaliksi: juoksi paljasjaloin, tanssi ja riehui savonneriematolla (woot? meillä ei ole kuin räsymattoja Suomessa). Lopuksi Leonore kuivasi suunsa hameeseen. Äidin ja isän rauhoitteluyritykset olivat turhia."

Ja nyt tulee se niin tuiki-svedumainen tapa piilottaa rivien väliin se, minkä suomalainen pukisi sanoiksi, että saaterin kakara, kun ei osaa käyttäytyä edes kirkossa. Kas tähän tapaan sanoo svedu - ja ottakaamme opiksi, jos mielimme mekin menestyä liike-elämässä:

"Toki me kaikki toivoisimme lastemme osaavan käyttäytyä hienosti ihmisten edessä. Mutta Leonoren vanhempien ei tarvitse olla huolissaan: Ruotsin kansa ymmärtää lapsia ja että juoksentelu paljasjaloin (kirkossa juhlatilanteessa, toim.huom. sarkastisen hymyn kera) on nelivuotiaalle täysin luonnollista."

https://www.youtube.com/watch?v=O3tSlIEFCHc

Kuva netistä (eBay): savonnerie-matto

Ai on vai? Entäs jos kaikki muutkin paikalle sattuneet pikku-kruunupäät olisi liittyneet paljasjalkajuoksujoukkueeseen? Kuinkas juhlalle olisi käynyt? Olihan siellä kai muitakin lapsia, ainakin Leonoren pikkuveli ja kenties Vickaninkin kläpit edustettuna, liekö Phiilipin ja Sofiankin jälkikasvua. Jotta ei kun juoksemaan vaan ja heittämään häränpyllyä kastematolle. Siis savonnerie-matolle. Katsotaanpa mikä se on...

...jaaha. Se on tämmöinen eteismatto. Tämän yksilön hinta on 103 488 € (kotiinkuljetus ilmainen). eBaysta voi tilata sen isännälle vaikka joululahjaksi tai kummipojalle rippilahjaksi. Jos pihiys iskee, voi tyytyä tonnin versioon ja jos oikein on rahat tiukilla, niin hyvällä kuosilla varustetun lyysimaton saa joillakin kympeillä, sellaisen aidon nailonisen (Nylon) siis.
Veikkaan kumminkin, että naapurimaan pikku kakara kiehnäsi ennemminkin satojentuhansien kuin muutaman kympin nailonmatolla. Sveanmaalla ei kuninkaallisetkaan ole köyhiä eikä kippeitä, eikä kirkkokaan. Me sen sijaan ollaan niin köyhiä, ettei ole varaa edes kuninkaallisiin, kun se saksalainenkin jätti tulematta aikanaan.

No, toivomme tottakai pienelle Leonoralle kehitystä eteenpäin äitinsä ja isänsä hellässä huomassa. Lastenkasvatus ei ole helppoa, etenkään pienille kuninkaallisille. Onneksi meistä kansasuomalaisista kukaan ei ole syntynyt kruunu päässä. Paitsi Nalle, mutta sekin oli pahvikruunu, joka oli jäänyt yli joistakin popcornin tuoksuisista lastenkutsuista.
(SD:ssä oli juttua edesmenneestä Kampradista ja Ikeasta, mutta päätän sveduraporttini tähän.)
@@@

Tämän kuihtuvaan kukkaan tarkentuvan ja muutoin epätarkan
kuvan teille otti itse Helga. Sil vu plee.

...Ja siirryn mainitsemaani "eiks´vaan"- osioon.
Kysyisinkin ainoalta lukijaltani mikä olisi hänen neuvonsa sivistyneestä responssista ja/tai menettelystä tämän eiksvaan-henkilön kanssa, joka pitää pitkiä lektioita itsestäänselvyyksistä ja lisää perään "eiks´vaan"? Että vastataanko tuohon "ei!" vai "kyllä vaan!" vai sanotaanko, että no voi h€lvetti sun kanssasi, juttuhan on selvä kuin pläkki ja lapsikin tietää maapallon pyöreäksi (keksitty esimerkki), jonka puheenpitäjä jakaa ikään kuin valoksi rahvaan sysimustaan sivistymättömyyden yöhön.

Jätän lukijani pohtimaan tätä visaista kysymystä ja siirryn maantielle, jolle toivon mahdollisimman vähän kulkuesteitä, jotta olen ennen puolta yötä kotinurkilla.
Toivokaamme myös sankoin joukoin kesän uudelleen lämpenevän tuota pikaa, eiks´vaan!

teidän Helga

Ps. oravan piru on taas kattorakenteissa!

Finska flaggan!

Päivä Oven ja mamman seurueessa

Tästä päivästä tuli aika hauska. Eilen illallisella nimittäin jouduimme aika erikoiseen seuraan, nimittäin äidin ja pojan seuraan. Heillä oli jonkinlainen akateeminen debatointityyli puhetapanaan. Ikään kuin kaksi kulttuuriseuran jäsentä olisi diskuteerannut. Poika puhutteli äitiään kauniisti "mammaksi" ja äiti poikaa etunimeltä. Mikäs siinä, äiti ja poikahan siinä olivat yhteisellä golfmatkalla. He tuntuivat muutenkin olevan kovin kiintyneitä toisiinsa. Mikäs siinä. (Äiti on yli 80-vuotias ja poika käy kuudettakymmenettään.)

Illan mittaan selvisi, etteivät he ole vielä seuraavan päivän peliaikaansa varanneet, joten poika ryntäsi asiaa hoitamaan. Ja kuinkas ollakaan: ainut vapaa aika kahdelle hengelle oli meidän seurassamme! 

@@@

Tänään oli sitten pelipäivä. Se osoittautui todella mielenkiintoiseksi, sillä tämä äiti-poika- pariskunta ei totta vie ollut mitään tavanomaista peliseuraa. Mamma veti sellaisia laakeja kolopallomailoillaan, että hampaat oli lentää suusta. Siinä sivussa hän kertoili hauskoja kompia ja tarinoita. Kävi mm ilmi, että edellisenä iltana hän oli laittanut kuriin erään omaan ääneensä ihastuneen ruotsalaisinsinöörin. Itse asiassa olin paikallakin kun hän herttaisesti hymyillen kommentoi em. miehen vaimolle, että hauska kuulla sinunkin puhuvan, sillä etpä juuri taida saada ääntäsi kuuluville miehesi puheen ylitse. Pariskunta oli aika ällistynyt :D 

Mamma oli maailmaa nähnyt kansainvälisen yrityksen palveluksessa olleen miehensä vuoksi ja poikakin oli kulkenut mukana maailman turuilla ja toreilla varsin eksoottisissa maissa. Eittämättä tämä oli lyönyt leimansa heidän toimintamalleihinsakin. 

Rouva kertoi golfinpeluun olleen hänen ainut henkireikänsä silloin, kun he asuivat eräässä Aasian maassa. Pelivuosia hänellä oli takanaan kunnioitettavat 54! Ja pallo kulki edelleen kaikki 18 väylää!

(Täytyy kyllä myöntää, että pojasta tuli väkisinkin mieleen allaolevan kuvan herrasmies.)

@@@

Kun peli saatiin pelattua, oli aika tilata taksi hotellille. Täkäläinen käytäntö on se, että taksia tilatessa ilmoitetaan matkustajien lukumäärä. Taksi ei enempää ota kyytiin. Taksin sitten saapuessa oli mamma ja poika jo ehtineet ystävystyä saksalaispariskunnan kanssa golfklubin ovella. Koska sakemannitkin olivat kyytiä vailla, oli mamma luonnollisesti kutsunut heidät mukaan, josko tulisi vaikka isompikin taksi. Ja tulihan se! Kunnon transportteri. Mutta siitä se kalabaliikki vasta syntyikin! Taksi ei osannut kieliä, mutta taisteli pontevasti vastaan kun mamma ja poika yrittivät sulloa sakemannien mailapusseja auton kuljetusosaan. Mamma mellasti englanniksi pojan säestäessä, taksi karjui omalla kielellään, minä yritin huutaa mammalle ruotsiksi täkäläisistä taksikäytännöistä ja sakemannit kiroilivat saksaksi keskenään ja englanniksi taksikuskille :D ! 

Lopulta muistin yhden järkevän sanan paikallista kieltä, mamma päätti luovuttaa ja sakemannit totesivat hommaavansa oman taksin.

Päästiin lopulta sitten mamman, pojan ja siipan kanssa matkaan ja huiskutettiin sakemanneille taksin ikkunasta. Hotellille päästyämme sujautin taksikuskille pari ylimääräistä kolikkoa ja taputin olalle. Hän raukka oli vain koittanut noudattaa sääntöjä.

@@@

Sveanmaalaiset ovat niin sosiaalista porukkaa, että heitä joutuu suorastaan välillä pakoilemaan. Näin tänäänkin, kun olivat väen vängällä viemässä meitäkin illastamaan lähikylään. Haluamme välillä ajatella ja puhua suomeksi, joten kaipaamme henkireikää. Näin ollen pakenimme hyvään ja vaatimattomaan intialaiseen ruokapaikkaan jälleen kerran. Ravintolan seinällä on kuva rakennuksesta, jonka tunnistan, sillä olen ottanut siitä kuvan itsekin kadulla rakennuksen edessä seisten. Oli pakko kysyä intialaistarjoilijalta varmistus: onhan kuva Jaipurista? Poika katsoi kuumilla tummilla silmillään ja totesi ilahtuneena: se on Jaipurista! Sanoin käyneeni siellä. " Ihanko totta! " huudahti poika. "Kyllä!" sanoin minä ja lisäsin, että kadulla oli kova liikenne. Johon hän totesi, ettei tiedä siitä, kun ei ole koskaan käynyt Jaipurissa. Johon minä: "No mutta hyvä tavaton! Jaipurissa sinun pitää kyllä käydä vielä joskus!" (Jutun opetus: on tämäkin nyt hassua hommaa, että meikäläinen muina naisina opastaa täällä kaukana Intiasta intialaista käymään intialaisessa kaupungissa.)

Lisää kuvateksti

Kuvassa Jaipurin "Tuulien palatsi" Hawa Mahal. Siis Intiassa Rajasthanin maakunnassa.

Koska pelkään, että teksti sujahtaa yhdestä Tuulien temppelin 953:sta ikkunasta sisään vilvoittamaan maharadjan haaremin naisia (joskus vuosisatoja sitten), niin lopetan hölinäni tähän.

t. Helga