Tartu hetkeen - carpe diem!

Aika kuluu kuin siivillä näin lomalaisella!

Kassi on pakattu, koska iltamyöhään on lähtö pienen työtehtävän vuoksi, mutta tämä on vain tilapäinen loman keskeytys. Pieni matka lomankin merkeissä on sitten tiedossa.

Säiden Herra on meikäläistä katsonut suopealla silmällä loma-ajan valinnassa! Kesä- ja heinäkuun lomailijat vinkuivat kelejä, mutta meikäläinen hihitteli hiljaa itsekseen: korkeapaine tulee joka tapauksessa joskus ja mitä pitemmälle heinäkuuhun pilvet roikkuvat, sitä parempi meikäläiselle :D Näinhän se aina on elämässä, että harvalla sydän venyy niin laajaksi, etteikö itteään ajattelisi kuitenkin pohjimmiltaan eniten. (Lienee lajinsäilymisen edellytyskin ollut.)

Kuva: Helgan kuva-arkistosta

@@@

Tästä tuli mieleen päivän puheenaihe, johon presidentti Niinistö ansiokkaasti otti kantaa. Presidenttiä arvostetaan suoraselkäisyydestä ja rehellisyydestä kovasti. Sen huomasin ollessani kuuloetäisyydellä isomman kansalaisryhmän kokoontuessa. Keskustelijat pohtivat mm. tapausta, jossa kielitaidottomille maahanmuuttajille piti yrittää selittää, että Suomessa pitää olla kalastuslupa ja että tietyntyyppiset kalastustavat on kielletty eläinrääkkäyksenä. Se oli osoittautunut vaikeaksi tehtäväksi. Ja ymmärrän hyvin: tulijoiden lähtömaassa ei varmaan tälläiseen perisuomalaiseen "nipottamiseen" (kalastuslupa, eläinsuojelulaki) ole aivan ensimmäiseksi ehditty paneutumaan. (Huom. olen kalastusluvista ja kalastamisen eläinrääkkäyskriteereistä ihan pihalla, eikä näihin ole mitään henk.koht. kantaa.)

Maassa tietysti maan tavalla, mutta paljon kyllä verorahoja täytyy satsata, että viranomaisia saadaan palkattua riittävä määrä perehdyttämään tulijoita Suomen lakeihin, asetuksiin, kulttuuriin ja tapoihin. Että esim. metsässä saa ja voi liikkua turvallisesti, eikä lenkkeilevien naisten perään saa huudella ja äännellä. Tästä Lonely Planet- matkailukirjasarja käyttää nimeä harrashment (naukumista, imuääniä, maiskuttelua, peräänhuutelua). Sitä käsitellään joka maan kohdalla erityisesti, jos tämä kuuluu sen maan kulttuuriin. (Hyväksytäänkö me Suomessa/Pohjoismaissa tämä? Vai joustetaanko tavoissamme ja annetaan poikien vähän äheltää tyttöjen perään ja suhtaudutaan sallivasti jos tyttärelle vähän maiskutellaan? Tätä pitää tietysti miettiä kollektiivisesti.)
(Oma kanta: ei hyväksytä.)

Toivon sydämestäni valtion (=me) satsaavan maahantulijoiden kotouttamiseen riittävästi varoja. Käytännössähän se tarkoittaa, että me itse maksamme sen joko suoraan palkasta tai piiloveroina palveluissa ja tuotteissa. Puussahan raha ei valtiollakaan kasva. Jos satsaus jää liian pieneksi on vaarana saada Malmön kaltaiset kuviot. Sitä ei varmaan toivo kukaan.

Toinen kysymys on - kuten presidentti toi esille - minkä Euroopan ulkopuolelta tulevan väkimäärän "Eurooppa-astia vetää". Ollaanko valmiita ja kuinka paljon laskemaan omaa elintasoamme, jotta kaikki tulijat saadaan elätetyksi ja annettua heille inhimilliset lähtökohdat? (Tätä voi jokainen miettiä kohdallaan: mistä on valmis luopumaan henkilökohtaisesti, kun Suomen vähäosaisetkin ovat varakkaita verrattuna näihin tulijoihin, joista osalla ei ole mitään. Ja osa taas on jotakin muuta porukkaa, josta emme ehkä edes tarkkaan tiedä keitä ovat ja miksi ovat liikkeellä.)
Varmaa on, että tulijoita varakkaaseen pohjolaan riittää aina väkivyöryksi saakka.

@@@

Ai että miten niin carpe diem?
No, sivun ylälaidan kyltissä on hyvin haarukoitu hetkeen tarttumista. Näistä nostan pari omakohtaista esiin.

1. Relax

Olen ehkä eniten kaikista toiminnoista nauttinut jo nuoruusvuosina (lapsuusvuosina?) luonnossa liikkumisesta. Nyt lomalla olen kuljeskellut soilla ja käppeiköissä, noussut harjanteille ja jotostellut kankaita. Liipottanut vesistöissä, rämpinyt näreiköissä ja polkenut metsäteitä. En suorita siellä juurikaan mitään, mitä nyt vähän pieniä suunnistustoimia silloin tällöin.

Parhaiten luonnossa rentoutuu ollessaan yksin. Kukaan ei hättyyttele: tännepäinkö mennään, menenkö jo edeltä, tästäkö käännytään, joko käännytään,  käännyttäisikö jo, joko sait haisteltua sitä näreikköä, joko mennään, mentäisikö jo? Saa kulkea ihan sitä nopeutta kuin haluaa ja ihan minnepäin huvittaa. Vai istahtaisiko yhtäkkiä vaan kivelle tahi kannolle ja nauttisi kupin kuumaa? Tai jos yhtäkkiä ei huvitakaan, niin jatkaako sittenkin matkaa.

Laitan kuvan metsämaasta, jotta voit kuvitella miltä se tuoksuu, kun aurinko hehkuttaa sitä ja siitä nousee huumaavia aromeja. (Asetu vaikka lattialle makaamaan ja laita tietokone lappeelleen ja haistele niin pääset tunnelmaan :D).

Tunsitko tuoksun? Kas noin (eteläpohojaalaasittain, että nuon)!

2. Have fun

Tähän tarvitaan ilman muuta hevonen :)
Kukaan ei ole niin hauska, valtava ja ällistyttävä kuin hevonen! Uskomatonta miten se älyää jo perskannikoitten asennosta, mitä siltä odotetaan. Tai jos itse epäröi, se alkaa hortoilla kuin seonnut kompassi, että minnekäs aattelit, päätäpäs nyt että min'äkin tiedän.

Ja kun nyt ollaan hajupuolella (olfaktoriset aistihavainnot, heh), niin laitan haisteltavaksesi kuvan kaveristani (huom. ei oma). Mutta ensin joku taktiilinen aistihavainto eli kuvittelepa, miltä hevosen kaula tuntuu kun sitä silittää - kuin silkkiä!
Ja hajupuolelta: kuvitelepa, miltä hikinen hevonen tuoksuu kannettuaan paksua tätiä selässään koko tunnin auringonpaisteessa. Hevosta voi haistella ihan rauhassa. Kunhan se tietää, että siinä olet sinä, eikä mikään hyökkäävä peto. Silloin sekin ehkä kääntää ison päänsä ja haistelee sinua. Tai sitten se vain pyrkii kerjäämään vähän paijaamista: "Silittäisitkös vähän kun nautin rauhallisesta kosketuksesta minäkin, vaikka olenkin tälläinen jättiläinen".

Helgan kuva-arkisto (vähän ylivalottunut, anteeksi)

3. Let it go!

Että anna palaa vaan!
Kun se aiemmin mainittu, kolmekymmentä vuotta taivaspaikkansa lunastamiseksi samaa lenkkipolkua tuskanhiki päässä ja verenmaku suussa raahustanut Tunnollinen Ja Suorittava Kansalainen alkaa rykiä moninaisia touhujasi, niin viittaa kintaalla ja huudahda iloisesti: Let it go!
Kyllä se tavalliselle kuolevaiselle riittää, että hoitaa perusasiansa säälliseen tapaan. Tarkoitan: elättää ittensä, pittää pesänsä jotakuinkin kunnossa, käyttäytyy asiallisesti ja on normi-lähimmäinen toiselle. Niin se on siinä. Lopun suhteen voi antaa palaa. Käsijarru päällä ajelijoita on aivan liikaa. Ja boinks, niin se oli siinä -elämä siis- ja siinä se meni käsijarrua vetäessä, niinkö? Ehei!

Hyvää keskiviikkopäivää!
Helga

Ps. Matkasisar, jos luet tämän, niin muista mikä juttu meillä jäi siellä uimarannalla kesken. Tartutaan hetkeen jahka reitti on selvä ja aikataulut rimmaa. ;D